Kun saapuu syys...

Ai hurja, on jo elokuu lopuillaan.  Kesä (tosin aika sateinen kesä, mutta kesä kumminkin) on suorastaan vilahtanut menemään ja nyt voi sanoa, että syksy on jo ovella.  Tavallaan odotan syksyn pimeitä iltoja, kylpytynnyriä kynttilänvalossa ja sumuisia, kuulaita aamuja, jolloin on ihanaa pysähtyä hetkeksi kuuntelmaan hevosten heinänrouskutusta.

Silti on toisaalta haikeaa, kun kesä on ohi.  Lämpimät, aurinkoiset, leppoisat ajat ovat ohitse ja kohta täytyy taas alkaa sovitella vihattuja sukkia jalkaan. Syksyn jälkeen talven oravanpyörä on taas varmaan aika raskas: lähdet töihin ja on pimeää, palaat töistä ja on pimeää.

"Mitennii oon muka ollut koko yön pää heinäpaalin sisällä?"

Tein pitkästä aikaa taas Joensuuhun työmatkankin ja pomo ehdotti, että ajelisin vaihteeksi Parikkalan kautta kotiin ja pysähtyisin katsomassa patsaspuistoa.  Se onkin melko erikoinen, ehkä jopa huikea, yhden miehen elämäntyö. "Suomen maailmanlaajuisesti tunnetuin ITE-taiteen teoskokonaisuus sijaitsee Koitsanlahdessa, Parikkalan kunnassa. Veijo Rönkkösen (1944-2010) yli 50 vuotta kestäneen taiteellisen työn tulokset, lähes 500 moni-ilmeistä ja -aiheista betonipatsasta, houkuttelevat vuosittain Patsaspuistoon tuhansia kävijöitä ympäri maailman." 

Napsin kännykkäkamerallani muutamia kuvia sadatellen sitä, ettei parempi kamera ollut matkassa. Erikoinen nähtävyys ja varmaan aika erikoinen tyyppi näitä ollut väkertämässä.  Ja jos tyyppi ei ole ollut erikoinen niin ainakin hän on ollut melkoisen tuottelias.
 

Melkoinen voimisteluryhmä!

Nämä pöllöt voisi viedä jopa omalle pihalle.

Etenkin tämä sammakko olisi halunut takin alle, mutta oli aika iso kuskattavaksi.

Pienen kesäflunssankin onnistuin saamaan ja tämä viikko onkin mennyt etupäässä nukkuessa.  Oikeammin pitäisi kai sanoa "nukkumisen yrittämisessä", sillä kova, hakkaava yskä ei oikein antanut pariin päivään lepoa.  Onneksi se päätti siirtyä jonnekin muualle, joten ehkä tästä pikku hiljaa taas pääsee kuntoon ja jaksaa tehdä omia, kivja juttujaan.

Kukko muuten on kasvanut mieheksi ja kiekuu ja polkee kanalaumaansa aika lailla innokkasti.  Siitä on tullut melko komea poika. Alla siis kuvassa etualalla, jos joku ei tunnista kukkoa heltasta ja ryhdistä. Paljon on värityskin muuttunut iäi karrtuessa, sama tyyppi on siis ylätunnisteen kuvassa äärimmäisenä oikealla.

Kukon nimeksi päätin antaa "Mahti", koska hain se Ahdin nimipäivänä.

Kanojen nimeäminen on muuten ollut yllättävän vaikeaa.  Vain nuo mustat pikkukanaset ovat saaneet nimet, toinen on Juolukka ja toinen Mustikka, mutta 3 muuta kanaa ovat vielä vailla nimiä, kun en ole keksinyt mitään sopivaa.  Kaksi kanoista munii nyt, joten saamme 2 munaa päivässä. Ihania, keltaisia, maukkaita kananmunia. En ymmärrä, miten olen tähän asti pärjännyt ilman omia kanoja!

---

"Toivoisin sinunkin muistelevan
päiviä kesämme kaunehimman.
Aurinko hymyili suloisemmin,
rinnallas armahin, kun astelin.

Kauan tuo kesämme kestänyt ei,
pois halla sen kukkaset vei.
Kesästä jäljelle jäi muisto vain,
polttava kaipuu nyt on rinnassain.

Ken muistoja mielessään kantaa,
paljon hän voi omistaa;
ei niitä voi toiselle antaa,
ne syömeen kätkeä saa.

Kun saapuu syys,
niin lehdet puiston
se hehkumaan saa loistoaan
kuin ikävyys,
mi kauniin muiston
voi synnyttää,
vaik suru jää.

Hetken lehdet nuo vielä hehkuu;
on loisto tuo jo viimeinen.
Ovat muistojemme lehdet kuolleet,
ne mennessään vei tuulonen.

(Levyttäneet: Olavi Virta, Henry Theel, Vieno Kekkonen, Tapio Heinonen, Eino Grön, Pasi Kaunisto, Arja Saijonmaa)"

Lepoa ja rauhaa

Toinen lomaviikko meni kotihommissa tai ehkä pikemminkin kotona oleillessa - hommia en paljon tehnyt.

Maanantaina kävi hevoshieroja ja hieroi kaikki issikat ja pari Suvin mastodonttihevosta.  Vissalla oli niskajäykkyyttä, joka tulee siitä, että pitää koko ajan olla tarkkana, ettei mikään uhkaa laumaa.  Isíngillä oli toinen lapa jumissa (johtunee mun vinoudesta), mutta ei mitään muuta pahempaa.  Félagi - jonka vuoksi hieroja paikalle oikeastaan oli kutsuttu -oli aivan jumissa selästään.  Ahkera hieronta kuitenkin vapautti lihaksiston pinteestä ja ihan silmällä näki, miten hevosen selkä käsittelyn jälkeen oli joustavampi. Mukavaa, että kaviokipua ei hieroja havainnut kummassakaan, Isíngissä tai Félagissa.

Tiistaina ratsastin sekä Vissalla että Isíngillä ja ehkäpä ne molemmat olivat jotenkin pehmeämpiä liikkumaan ja taipumaan. Keskiviikkona kokeilin Félagia ja sehän oli aivan eri hevonen! Liikkui mielellään eteenpäin, tarjosi oma-aloitteisesti tölttiä, ravia ja laukkaa.  Kyllä tulin iloiseksi.  Eihän Félagi tokikaan ole mikään uljas kisahevonen, mutta on mukavaa ajatella, että sen on pienen hoidon jälkeen helpompi liikkua.

Muuten en oikeastaan edes muista, mitä on tullut tehtyä.  Pari kirjaa on tullut luettua viikon aikana - kuistilla, uuden markiisin varjossa on mukava lueskella ja tarkkailla samalla kylän elämää. Pääpaino on ollut säätiedotusten tarkkailulla, jotta saisi nuo pari pikkupeltoa paalattua, jotka laitamme omalla paalaimella. Loppuviikosta ukkokulta saikin heinät kaadettua ja ne saivat vain yhden sadekuuron päälleen.  Eilen saimme ystävien avustuksella hyvänhajuisia, kuivia paaleja sateen alta turvaan. Mukava tunne.  Toivonpa, että kuivia kelejä riittäisi myös pääsadon korjaamiseen isoihin paaleihin.

Lisäksi olemme lopultakin ehtineet Disan kanssa harjoittelemaan paimennusta.  Disa on mukavan maltillinen, mutta silti innokas.  Oma liikkumiseni ja ohjaukseni on se heikoin lenkki tässä harrastuksessa.  Ensi sunnuntaina ja maanantaina pääsemme seuraamaan ja osallistumaan jonkun gurun oppeihin mukavasti ja näppärästi ihan omilla pelloilla.

Maisemat kotipihalta muuttuvat hieman: Suvin hevosaitaus ja hevoset näkyvät meille.

Kaiken kaikkiaan leppoisa viikko.  Juuri nyt sataa, mutta ennusteiden mukaan huomiseksi kirkastuu.  Mikäpä tässä on lomaillessa - vapaa ihminen valmiissa maailmassa.  Vielä viikko jäljellä tätä rauhaa.

Ensimmäinen lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko alkoi mukavasti: heti perjantaina ratsastimme Kaisan kanssa Vissan ja Isíngin Hestbakkiin ladyleiriä varten, joka starttasi lauantaiaamuna neljän reippaan leiriläisen voimin. Luvassa oli Siivosen Anun pitämiä tunteja 2*30min päivässä ja saunomista ja yhdessäoloa samanhenkisten ladyjen kesken.

Hestbakkin tallin sisäänkäynti on idyllinen

Ai hymy? Ai hampailla?

Tammamammat ansaitulla tauolla. (Leirikuvat (c) Tiina Hämäläinen)

Leiri oli aivan odotusten mukainen, mahtava irtiotto lomaan - juuri se mitä kaipasinkin.  Kiitos kaikille asianosaisille!

Lopullinen kruunu tuli maanantia-illan kotimatkalla, kun Isíng lähti hienoon tölttiin keveästi ja puhtaasti!  Kaikki se taivuttelu ja notkistelu pääty-ympyrällä oli tehnyt töltinkin mahdolliseksi.  Olin kyllä todella onnellinen!

Tiistaina tutkailimme ukkokullan kanssa säätiedotuksia ja totesimme, että heinähommat saa tältä viikolta unohtaa, joten päätimme lähteä keskiviikkoaamuna pikkupeikon ja Simon luo Myrkkyyn.  Heillä on siellä pihasauna, jota eivät ole saaneet käyttöön, koska kuulopuheiden mukaan se oli edellisen asukkaan viimeinen leposija.  Suunnitelmissa oli sen siivous ja kunnostus.

Keskiviikkona aamulla pakkasin tavarat reissua varten ja onnittelin Disaa 2-vuotissynntärin vuoksi.  Se oli onnitteluista yhtä iloinen kuin mistä tahansa huomioista.

Lisäksi tutkin huolella Kleon takajalan, se oli heittäytynyt tiistaina aivan kolmijalkaiseksi.  En nähnyt mitään ulkoista syytä ontumiseen, puristelin ja tunnustelin koko jalan.

Ajelimme Myrkkyyn Tuurin kyläkaupan kautta. Mitään superhalpaa ei tarttunut matkaan/löytynyt, pari kännykkää hintaan 19,80€, työkaluja tulevaa urakkaa varten. Kovinkaan ihastunut en ollut Tuurin miljööseen, liikaa ihmisiä, etenkin väsymyksestä kirkuvia lapsia ja melko lailla samat hinnat kuin muuallakin, mutta tulipahan käytyä.

Perillä olimme viiden maissa ja lähdimme melkein heti tutkailemaan tulevaa työmaata: se ei ollut mieltä ylentävä näky, pukuhuone oli mullinmallin likaisia peittoja, törkyinen vaahtomuovipatja ja lattialla mitälie ja viinapulloja.

Kaivelin juuri kumihanskoja esille, kun Suvi soitti, että oli tullut hoitelemaan koiria ja löytänyt Kleon huonossa kunnossa: se oli kalvanut takatassunsa verille ja oli tuskainen ja läähättävä.  Suvi hommasi kiireenvilkkaa Kleolle eläinlääkärin ja sieltä tulikin pian soitto.  Ell kertoi, että Kleolla on ilmeisesti luusyöpä tulehduttanut takajalan ja suositteli välittömästi Kleon lopettamista.  Mitäpä siihen voisi sanoa?  Pitkä, yhteinen taival loppui siihen.

Kleolla oli pitkä elämä, se syntyi 30.1.1998 meidän pyykkitupaan ja se eleli luultavasti onnellisen, vapaan elämän aina kuolinpäiväänsä 11.7.2012.  14½ vuotta on koiralle pitkä taival.  Kiitos, Kleo, olit ihana varjo ja paras päiväuniseura ikinä.

Kuvassa Disa antaa 14-vuotissynntärisuukkoa Kleolle.

No, me jatkoimme urakkaa saunan kanssa - ensin tyhjennettiin ja purettiin kaikki, mikä vaikutti törkyiselta ja sitten rakennettiin uutta.  Minä toimin pääasiassa dokumentaristina, mutta aivan siitä lähtötilanteesta en edes kuvaa halunnut - yök.  Aivan riittävää oli se, että kannoin kaiken ällöttävän sieltä poltettavkasi.  Ukkokulta ja Pikkupeikko olivat yhdessä oikein hyvä timpuritiimi.

Pihalle saatiin komea roihu

Pukuhuone siivouksen jälkeen - läikät lattiassa ei totisesti miellytä

Pukuhuoneen lattiaan laitettiin puutarhalaattoja - aika jees!

Timpurit hommissa

Sauna uusilla lauteilla, kyllä kelpaa saunoa!

Pikkupeikko on töissä huskykennelissä, mistähän sen voisi arvata?

 Paluumatkalle lähdettiin perjantaina - Pikkupeikko lähti Ilosaarirockiin Joensuuhun ja me kohti kotia.  Kyllä maistuivat päiväunet, kun pääsin kotiin.

Siinähän se, eka lomaviikko: iloa, surua ja elämää.

* Ja pieni lisäys: tokihan ensimmäisen lomaviikon alkuun - perjantaihin - sijoittui myös poikani Mikon ja avovaimonsa Suvin muutto naapuriin, upouuteen taloon.  Perjantai-iltana piipahdimme siellä juomassa muuton kunniaksi lasilliset shampanjaa. Onnea uuteen kotiin! *

Mummo kanasensa niitylle ajoi...

Pitkin kevättä on ollut mielessä, että Romeon käyttämättä jääneeseen pihattoon saisi näppärästi kanalan.  Kevään aikanahan on muutaman kerran kaupoissakin myyty eioota kananmunien sijaan. Meillähän saa näppärästi mitä vaan, jos saa ukkokullan tekemään.  Hän on kätevä ja pätevä aika moneen hommaan.  Onneksi sainkin hänet innostumaan - tai ainakin tekemään - ja tutulta issikkaihmiseltä löytyi muutama tyrnäväläinen maatiaiskana ja kukko, joten homma oli jo puoliksi valmis.

Juhannusaattoa edeltävänä torstaina lähdettiin Suvin kanssa matkaan muutama banaanilaatikko takaluukussa suuntana Marttila noutamaan kanasia.  Kukko, kaksi munivaa kanaa ja kolme pienen pientä nuorikkoa olikin jo valmiiksi pyydystetty kissankuljetushäkkeihin, joten niistä ne saatiin näppärästi laatikoihin ja kotimatkalle.

Välillä kuului takaluukusta hämentynyttä pientä kotkotusta, mutta muuten matka oli aika rauhaisa.  Ulkotarha oli muuten valmis, mutta kattamatta, joten kanat saivat ensin alkuun asustella sisätiloissa. 

Ulkotarha kiertää kivasti navetan päädyn, on aurinkoa ja varjoa

Orret vielä puuttuvat, mutta ikkunalaudalla ja heinäpaalin päällä voi hyvin nukkua

Tässä munivat kanat ihmettelemässä uusia ulkoiluolojaan

Kukosta en osaa sanoa, onko se nyt musta vai harmaa - pikkuinen se on vielä - ikää kuulemma 13 vk

Isíng oli ensimmäiset päivät vain ihmettelemässä kanoja, välillä se hörhötti niille ja välillä vaan toljotti

Voi olla, että ihmetys on molemminpuolista

Täydellinen muoto: ensimmäinen muna!

 Nyt kanat ovat olleet vajaan viikon ja 4 munaa on saatu. Pikkukanat kuulemma aloittavat munimisen vasta syyskuulla, joten sitten tuotanto on isompaa.  Kanat ovat aika kesyjä ja antavat silittääkin. Pitäisiköhän niille opettaa jotain temppuja naksuttimen avulla, mitä?

Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani...

Viime viikon alku oli varsinainen jännitysnäytelmä kotikylällä.  Poikani ja tyttöystävänsä talopaketin toimitusaika oli 5.6 klo 7.  Huolenaiheita oli runsaasti: Tulevatko loput talopalikat, nosturi,  sähkö, saadaanko kaivoon vettä, ehditäänkö täyttää talon perustusten ympäriltä riittävästi, tulevatko rakennusmiehet, minne heidät majoitetaan, onko kaikki asiat muistettu... meneekö hermot?

Pikkupeikko - joka ei ole enää pikkupeikon näköinen, koska rastat ovat häipyneet - jäi kotiin pariksi ylimääräiseksi päiväksi todistamaan ja ennekaikkea valokuvaamaan talopaketin ensimmäisen pystytyspäivän.

Toimitusta edeltävänä yönä poika ja ukkokulta ajoivat lisää hiekkaa perustusten ympärille klo 2 asti, koska paikalle tulleet rakentajat kertoivat se olevan ehdoton edellytys, jotta uskaltavat alkaa asentaa elementtejä.

Ensimmäinen päivä

Nosturin paikalle saanti kesti hieman, tässä tilanne klo 7.55

Klo 8:08

Klo 8:09 - Suvi mietti, pitäisikö mennä laittamaan vaatteita kaappin

Klo 8:19 - toinen palanen paikallaan ja pressut pois

Klo 8:48 - saunaosasto on perustuksilla

Klo 9:42 Olohuone ja osa keittiötä laskeutuu alustalleen

Klo 9:52 Pesuhuone on valmiiksi kaakeloitu ja vessanpönttö paikoillaan

Klo 9:54 - viimeinen palikka tipahtaa kohdalleen

Onnellinen emäntä tulevan talonsa päädyssä - klo on 9:55

Toinen päivä

6.6.2012 - seuraava aamu - täyttöä tellinkejä varten (ilta on taas ajettu hiekkaa)

Siitä se alkaa: ensin tellingit ja stten katto päälle

6.6.2012 klo 10:00

 Neljännen päivän aamu

Peltikatto on jo valmis ja keittön kalusteet asennettu:

Kaivo porattiin - vettä ei tullut - tilapäinen vesi saatiin säiliöstä

8.6.2012 Keittön kaapit on asennettu eilen

8.6.2012

8.6.2012 Pääoven pikkukuisti on valmis

Talo on ulkoa maalausta vaille valmis ja  3 päivää on siis kulunut tähän työhön

Seuraavaksi taloon laitetaan lämmöt päälle ja sitä kuivatellaan viikko, että lattia ja tapetit voidaan laittaa paikoilleen.  Alustava muuttopäivä on 6.7.2012. Aivan mahtavaa!

Tätä projektia tähän asti seuratessani olen todennut, että on hienoa, että on keksitty tapa, jolla lyhytpinnainen jälkikasvuni saa oman talon helposti ja mukavasti.

Minusta on hienoa, että nuoret ihmiset - ikää pariskunnalla on vasta vähän, toisella 24 ja toisella 21, uskalsivat ryhtyä tähän suureen projektiin - pidän täydestä sydämestäni heille peukkuja ja toivotan onnea jatkoon!

Kiinalainen juttu

Olimme viikko sitten ukkokullan kanssa lomamatkalla Pekingissä.  Odotin näkeväni vihreäpukuisia, pyyleviä tähtilippalakkipäisiä ihmisiä pilvin pimein.  Suuri oli hämmästykseni, kun näin ne trendikkäät, amerikkalaistyyliset nuoret Pekingin kaduilla.  En myöskään missään kaupungissa ole nähnyt niin useita McDonalds-hampurilaisravintoloita kuin Pekingissä.  Samaten KFC tuntui olevan erittäin suosittu ruokapaikka.

Hotellimme oli aivan Pekingin suuren kävelykadun laitamilla ja sen läheisyydessä näki myös erilaista Pekingiä - ei pelkästään toinen toistaan suurempia ja upeampia kauppakeskuksia, vaan myös alkuperäisempää Kiinalaista, tai ainakin näin oletan.

Gourmet-kadun antimia - ruokaa vartaassa joka lähtöön

Kielletyssä kaupungissa vietimme yhden päivän.  Kännykän seurannan mukaan kävelimme tuona päivän n. 18 km ja jalkani kyllä tiesivät sen hyvin - rakkoja illalla laskiessa sain molempiin jalkoihin 3 kpl.  Kävely näytti Pekingin ankalta - ikävä kyllä ainoa tapa, jolla siihen tutustuin.

Koristeellisia yksityiskohtia oli tietenkin joka rakennuksessa

Muhkeita kivileijoniakin oli joka portailla

Tällaisia oli paljon, olivat kuulemma vesivarastoja tulipalon varalta. Kylpytynnyriksi epäilen...

Lohikäärmeitä

Puutarhasta minulla on erilainen näkemys - tuolla se tarkoitti lähinnä kivikasoja - ei kukkia ja kasveja

Tällainen puutarhamaja olisi kiva kotona

Kiinan muuri oli tietenkin *must* eikä se mikään pettymys ollutkaan.

Portaita... portaita...

Lisää portaita - sitä kyllä tiesi kiivenneensä päivän lopuksi

Muuri kiemurtelee valtavan pitkän matkan halki maiseman

Eläintarhassakin piti käydä yhtenä päivänä.  Pitihän se jättiläispanda nähdä livenä.

Olihan se aika söpö-

Eläntarhassa upeinta kyllä oli akvaario-osa, se oli mykistävän suuri ja hieno.

Ja paljon muutakin voisi varmaan vielä kertoa, mutta yksi on varmaa:

Isoveli valvoo - tarkkaan ja monella kameralla.

Kiva oli taas tulla kotiinkin - viikossa oli Suomeen tullut kesä ja vihreys.