perjantaina, kesäkuuta 27, 2008

Voiko ihanammin aamun...

Heräsin aamulla siihen, että radiosta kuuluu ääni: "Hyvää huomenta. Tässä Radio Novan klo 9 uutiset." Justjoo, olin laittanut kellon soimaan kello kuusi ja tässä on tulos!

Onneksi kyseessä oli uutistoimittajan aamumoka. Katsoin kelloa, käänsin kylkeä ja sekunnissa olin taas unessa. Yhden torkkuherätyksen jälkeen ylös ja liikkeelle. Normaalit aamutoimet: koirat ulos - koirille ruokaa - koirat kävelylle - hevoset pois laitumelta - lehdenhaku - suihkuun - kahvia - tietokoneelle.

Kohta pitää alkaa pakata, lähtö Ypäjälle on vajaan tunnin päästä. Eilen vannotin itselleni, että kerrankin pakkaan jo edellisenä päivänä, ettei ole aamulla niin kiire. Arvaahan sen, viitsinkö sittenkään...

Viikonloppu sujuukin sitten varmaan aika kiireisissä meiningeissä Ypäjällä. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee ok.

Täytyy olla tyytyväinen, etten ole jalkapallofriikki - viime öinen ottelu Espanja - Venäjähän olisi siinä tapauksessa ollut pakko katsoa ja nyt olisin aivan läskit silmillä ja uninen. Sen sijaan menin nukkumaan kymmenen aikoihin ja olen ihan reippaalla mielellä. Sääkin näyttää toistaiseksi upealta, aurinko paistaa. Ihana kesäaamu!

torstaina, kesäkuuta 26, 2008

Onko järkee?

Minulla oli jokin järkevä ajatus, kun istahdin tähän näppäinten ääreen. Siis ajatus siitä, mistä piti kirjoittaman. Se katosi jo, joten nyt pitäisi päättää, kirjoitanko yhtään mitään.

Luulen, että se liittyi aamunukkumiseen. Heräsin tänään klo 8:30, mikä oli minusta ällistyttävän myöhään ja laiskaa ja vaikka mitä. No, nyt kello on 11 ja pikkupeikko taitaa vieläkin vedellä hirsiä. Minun tekisi mieleni jo tehdä lounasta ja tyyppi ei ole vielä päässyt edes aamiaiseen. Typerää. No, ei kai lomalla tarvitsisi minkään niin järkevää ollakaan.

Huomenna ja koko viikonlopun onkin varsin aikaiset herätykset, kun issikkakisat ovat käynnissä. Oi, miten toivonkaan, että kaikki menisi ilman kommelluksia. Kun ne ovat ohi, olen todella tyytyväinen - sitten alkaa oikea loma.

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Lomajoutilaisuutta

Pti ihan kalenterista kurkata, että vastako tässä kolmatta lomapäivää viedään. Aika kuluu niin kovin hitaasti, kun on tylsää. Olen tehnyt viime hetken fiilailuja mestaruuskisoihin, pessyt pyykkiä ja lepäillyt.

Eilen sentään tuli pikkupeikon kanssa poikettua kaffella yhden hyvän ystävän luona. Hän eleili Siuntiossa aika mukavissa oloissa. Oli rakentanut itselleen uuden elämän - sinkkuna - sitten viime näkemän. Pieni talo metsän keskellä, aika idyllinen paikka.

Tänäänkään ei ole ohjelmassa mitään ihmeempää. Täräytin äsken pyykkikoneen päälle, taitaa olla noin 15:s loman aikana. Yhtenä suunnitelmana on saada pyykkitupa järjestykseen tämän loman aikana. (Kuten niin monien muidenkin lomien aikana, huoh.)

Olen noussut tänään kuuden maissa ja käynyt reippaana hakemassa lehden, siirtämässä ponit pois laitumelta ja ulkoiluttanut koirat. Nyt on korkea aika löpsähtää hetkeksi takaisin unten maille. Lomalla ja vapaapäivinä tykkään ottaa aamupäivätorkut aamupalan ja aamukahvin jälkeen. Siitä tulee mukavan joutilas tunne. Eikös se ole lomaa, jos jokin?

maanantaina, kesäkuuta 23, 2008

Varovasti lomaan

Ensimmäinen lomapäivä on edessä. Tämä eka lomaviikko menee vielä issikoiden mestaruuskilpailujärjestelyissä. Onneksi suurin osa on jo tehty, mutta tänään pitää vielä värkätä toimihenkilökirje ja ratsastajakirje.

Muuten lomasuunnitelmat ovat aika mitättömät: ajattelin ainakin levätä, siivota ja ratsastella. Elokuiseen lomaan sisältyy jo sitten ulkomaan matkailuakin, kun lähdemme pikkupeikon kanssa Norjaan.

Juhannuskin meni vähemmän railakkaasti. Aatto meni ukon, anopin ja ukon tädin kanssa. Yhteinen keski-ikämme taitaa olla liki 70, joten pääpaino juhlimisessa oli syömisessa. Toki saunottiinkin. Muiden perheenjäsenten: pikkupeikon ja poikani juhannusjuhlat olivat kuitenkin ilmeisesti sen verran railakkaammat, että juhlimistasapaino säilyi railakkaan puolella.

Eilen kuitenkin koko jengi oli kokoontunut meille: lojuimme pojan kanssa kylpytynnyrissä ja muutenkin ilta oli aika rauhaisa. Olen huomannut, että saatuaan auton allensa, poika on useammin käynyt meitä kotona tervehtimässä. Ilahduttavaa.

No, nyt aloitan varovasti lomailun: laitan aamupalaa ja tyhjennän tiskikoneen. Ehkä laitan pyykkikoneenkin pyörimään. Tänään ei kumminkaan mitään raisumpaa...

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Vaikka mitä ja Jussia kanssa!

On ollut niin kiirettä viime aikoina, etten ole ehtinyt tänne mitään hehkuttelemaan. Elämä on kyllä hymyillyt viime aikoina.

Perjantai 13. päivä oli ehkä paras kaikista pitkään aikaan. Poikani sai työpaikan (tai oikeastaan kaksi, mutta toinen piti valita). Puoli vuotta hänellä on jo mennyt toimettomana, joten kyllä oli poikakin onnellinen. Ja minä, koska sehän tarkoittaa isoa palkankorotusta minulle. Enkä pelkästään rahan takia, ainahan sitä toivoo lapsilleen hyvää. Lisäksi poika osti itselleen auton, isukki tietenkin auttoi hieman, mutta kaipa siitä tuli aika aikuinen olo, kun laittoi elämänsä ensimmäisen kerran nimen lainapaperiin alle.

Lisäksi Karma löytyy nyt jalostus.netistä: tässä. Meidän pikkuinen ei olekaan enää nimetön x-rotuinen. Lopultakin 1 v 3 kk jälkeen se on rekisteröity. Upeetahienoo.

Yksi ilonaihe oli sekin, että pikkupeikko tuli ehjänä ja onnellisena, mutta varsin ryytyneenä Provissirockista kotiin. Kyllä hiukan pelotti, kun pieni oli omalla autollaan öiseen aikaan noin pitkässä reissussa.

Ja paras asia kaikista tapahtui eilen: loma alkoi.

Hyvää juhannusjuhlaa kaikille! Sateista taitaa tulla, mutta haetanneeko tuo lentoliikennettä...

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Suurin onni!

Pieni koira ei ole enää megafoni - pikkupeikko otti sunnuntaina tikit pois ja eilen otettiin koko kaamea tötterö pois päästä. Oh, autuutta - kuinka onnellinen olikaan pieni koira, kun sai kaivaa korvaa vapaasti. Ja kyllä siinä riittikin kaivamista!

Koettakaapas itse olla 12 päivää kaivamatta korvianne. Siinä sitä voisi jo hermo olla koetuksella.

maanantaina, kesäkuuta 09, 2008

Kesäistä menoa

Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa. Lauantaina sain laitetuksi kasvihuoneeseen kurkut ja tomaatit kasvamaan. Olen hommaa oikeastaan hiukan viivyttänytkin, koska hallaa voi kokemukseni mukaan olla vielä toukokuussa.

Lauantaina kävin Félagilla ratsastamassa. Vaikka oli jo viileämpää, se oli varsinainen tahmatassu. Helteet verottavat ilmeisesti intoa. Se raahasi raivostuttavasti etujalkojaan ja lenkistä ei tullut hyvä mieli.

Eilen en sitten viitsinytkään herraa ollenkaan vaivata, vaan otin alle polkupyörän. Ajelin peräkylän kautta Sapelitielle ja sieltä Lehmijärventietä kotiin. Matka on kartan mukaan n. 5,7 km. Aikaa minulta kului jotain 45 min. Kyllä pukkasi jälkihikeä, kun pääsin kotiin. Peili ja vaaka kuitenkin kertovat, että liikuntaa kannattaisi jatkaa.

Sunnuntai-iltana käväisi Ísingin isän -Ísakin- omistaja katsomassa Ísingiä. Pikkupeikko näytti sitä ratsastettuna ja kylläpä oli kiva kuulla imartelevat arviot tuosta pikkuhevosesta. En edes kehtaa kirjoittaa, mita kaikkea siitä sanottiin. Toivottavasti se kannustaa pikkupeikkoa nyt treenaamaan otusta enemmänkin. Olisi kivaa saada se vaikkapa ensi vuonna näytetyksi ja saada siitä arviot. Vielä mukavampaa olisi, jos peikkolapsi innostuisi kisaamaan - jotenkin tuntuu, että tuo hevonen menee "haaskuun" vain kotipollena. Tosin, hevoset ovat meillä hyvän mielen tuottajina ja sitähän Ísing kyllä on.

Lähiviikot menevätkin töissä ja issikoiden mestaruuskisoja järkkäillessä. Eilen illalla aloin opetella IceTestin käyttöä (kisojen tulospalveluohjelma) saadakseni ratsukot sinne kirjatuksi. Kyllä oli aluksi hankalaa ja hidasta, mutta kun totuin, nin homma käy aika rivakasti. Tänään on viimeinen ilmottautumispäivä ja suurin osa ratsukoista on jättänyt homman tälle päivälle. Vielä tässä kiire tulee ennekuin kaikki hommat on hoidettu.

---

Mutta nyt lähden etsimään itselleni toimistokelpoisia vaatteita ylleni.

torstaina, kesäkuuta 05, 2008

Hellettä

Kesä on tullut! Lämpöä on ollut joka ikinen päivä yli 20C. Pikkupeikko on raahannut lasten kylpyaltaan pihalle ja ruskettaa itseään aurinkotuolissa ja käy ilmeisesti välillä vilvoittelemassa. Karma ja peikko ovat tehneet ensimmäiset uimaretket polkupyörällä. Koiruus nauttii uimisesta, on ensimmäinen sitä laatua perheessäämme.

Yhtenä päivänä huvitti suunnattomasti, kun hevoset makasivat tarhassaan reporankoina kyljellään (yksi on aina vahdissa ja kaksi makaa) ja parin metrin päässä niistä makasi myös kyljellään unessa kissamme Bella. Lieneekö sillä hiukan suuret luulot itsestään, kun oli liittynyt laumaan?

keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Kutinaa

Sääliksi käy Pikku-Marilyniä: kun kutiaa korva ja sitä yrittää kapsuttaa, niin kuuluu vain kauhea muovin kolina, kun tötterö on tiellä. - Sääliksi käy myös samassa huoneessa nukkuvaa - siis minua. Ukko lähtikin Ruotsiin jo toissapäivänä... -

Myös leikkaushaava kutiaa parantuessaan eikä siihenkään pääse tötteröltä käsiksi. Hulluna vain joutuu pieni koiruus pyörimään ympyrää. Eikä se ressukka ymmärrä, kun yritän kertoa, että enää viisi päivää - kyllä sen kestää... Istuu lopulta vain surkeana lattialla ja ihmettelee.

tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Uusi naapuri

Parina iltana on pihapuuhumme ilmestynyt uuden näköinen otus: näätä. Se hyppelee kuin orava puusta puuhun ja tyhjentää varsin kätevästi käpälällään poikasista ja munista kotipihamme linnunpöntöt. Yritin saada siitä valokuvaakin, mutta ikkunan läpi saatu otos on varsin tuhruinen ja mikäli oven avaa, niin otus katoaa vikkelästi kuin näätä.

Säälittää hieman tiaiset, jotka taas tänään kovalla vaivalla hääräsivät kotinsa äärellä - varmaan tekevät lisää jälkikasvua menetettyjen tilalle. Toisaalta näätä lienee normaali osa luontoa enkä usko, että senkään osa on helppo, kun metsät katoavat hakkuiden tieltä. Kiiltävän ruskean turkkinsa ja sulavalinjaisen kehonsa vuoksi se on myöskin varsin kaunis katseltava.

Ehkä jonain päivänä saan sen ikuistetuksi kamerallakin paremmin.

---

Mutta nyt pitää kiirehtiä, luvassa on kolme päivää kurssia Hesan keskustassa, joten työmatka on hieman tavallista pitempi.

perjantaina, toukokuuta 30, 2008

Kaksipäiväurakka

Niin, siis siivouksesta tulikin kahden päivän duuni, joka on tehty erityistä löysäilyä harjoittaen. Eli ei ole edes oletettavaa, että tästä tulee ihan priima.

Ensteksikin: eilinen päivä meni kuitenkin melkoisesti Marilynin ympärillä pyörien ja sitä kuskaillen. Toisekseen: eilen oli kuuma ja kai kaikki tietää, että hienot naiset ei hikoile. Näin ollen oli pakko välillä himmailla.

Tänään en ole vielä edes aloittanut. Nukuin hieman pitempään ja nyt olen maksellut laskuja ja surffaillut netissä. Kohta, ihan kohta alkaa tohina.

---

Kyllä sika syitä keksii: jos ei ole maa jäässä, niin on kärsä kipeä. (suomalainen sananlasku)

torstaina, toukokuuta 29, 2008

Kivaa ja ei-kivaa

Hienoa on se, että Marilynin kasvain oli vaaraton rasvapatti. Iso sellainen ja hankalasti hännän juuressa. Poisto kesti 2 h ja tuli aika kalliiksi. Kyllä siitä hyvä tulee.


Kun näimme Marin pyllyn ekan kerran, niin piti varmuuden vuoksi kysyä eläinlääkäriltä, ettei sillä ole omenoita ollut, kun koiran peppu näyttää ihan täytetyltä kalkkunalta. Haava on iso ja pitkä ja peppu aivan karvaton. Aika surullisen näköinen.


Surullinen on myös Marilyn, tötterö päässä ja pikku pöhnässä ei olo tunnu kivalta. Katsokaa vaikka:

Lomapäiviä

Olen tässä miettinyt, että vain naiset ottavat kesälomapäiviä siivotakseen. Minullakin on tässä loppuviikko lomaa vain siitä syystä, että saisin talon kuntoon pikkupeikon lauantaisiin valmistujaisjuhliin. Enkä ole edes ekaa kertaa siivouspuuhien takia lomalla tänä vuonna! No, en jää sitä harmittelemaan.

Nyt pitäisi vain tehdä itselleen työsuunnitelma. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: tehdä lähes kaikki urakalla ja vauhdilla tänään ja ottaa huominen loman kannalta tai jakaa duuni kahdelle päivälle ja ottaa molemmista päivistä osa rauhallisemmin. Olen kallistumassa tuon ekan kannalle.

Marilynin hännän juuressa oleva kasvain leikataan tänään pois. Onneksi en ole kauhea pessimisti enkä siis pelkää pahinta *koko ajan* kasvaimen laadun suhteen. Etukäteen sureminen ei näissä jutuissa auta yhtään, joten täytyy vain odotella ja katsoa. Kasvain on kyllä mielestäni kasvanut varsin reippaalla vauhdilla ja se ei ole minusta hyvä asia. Mutta ei, en aio googlettaa asian tiimoilta yhtään mitään - luultavasti löytäisin vaikka mitä hirmeää ja tulisin vain surmeaksi.

Meillä oli Marilynin kanssa eilen taas agilitytreenit. Olen tainnut mainitakin, että olemme siirtyneet ulos (tosin aidatulle kentälle), mutta karkailun kanssa ei ole ollut ollenkaan ongelmia. Ainoa ongelma on se, että vaikka olenkin lenkittänyt pikkukoiruuden ennen treenejä, niin se kuumuu niin kovin kentällä, että aina treeneissä pitää mennä kakkimaan kesken kaiken.

No, nyt lähden paiskomaan pölyisiä mattoja ulos narulle tuulettumaan - siitä se alkaa, pois tieltä pölypunkit ja villakoirat!

lauantaina, toukokuuta 24, 2008

Älypää




Oheisista kuvista näkee, miten älykäs koira mali parhaimmillaan on. Varsinainen valopää...

perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Pikkupeikko - The Metal Artesan!

Riemu kattoon!

Pikkupeikko sai puhelinsoiton, että koepaperin takapuolelle taiteiltu aikajana aiheuttikin kokeen hyväksymisen! Näinollen peikkolapsella on valmis tutkinto: Metalliartesaani!

Eilinen suru on kädenkäänteessä vaihtunut riemuksi.
Ensi viikon lauantaiksi saa kummit ja mummit ruksata kalenteriin kyläpaikaksi meidän kodin.

***
(Edit: lisää ilonaiheita.)
Poika soitti juuri, että oli läpäissyt autokoulun kirjallisen kokeen!
***

Ylös, ulos ja pisulle!

Tänä aamuna saimme kunnon herätyksen. Olin vielä täydessä unessa, kun kuulin, että pikkupeikon ovi kävi. Se narisee hieman, joten se on helppo tunnistaa. Hetken kuluttua räpsähti makuuhuoneemme ovi auki ja samassa vieressäni oli jotain vinkuvaa, iloista ja kiihkeää. Karma! Se ei antanut yhtään periksi ja niin sitä oli pakko nousta ylös. Kun nousin, alkoi herätyskello soittaa Radio Novaa. Kello oli 6:00 - tasan.

Pikkupeikon ovi aukeaa sisäänpäin, joten on Karma jotain oppinut. Avaamaan oven ja vetämään sitä samalla. Veikkaisin, että tänä kesänä Marilynkin pääsee karkaamaan Karman ovenavaustaitojen vuoksi useamman kerran.

Kävin näyttämässä Marilynin häntäpattia eilen lääkärille. Ensi torstaina se leikataan pois. On syytäkin, koska hännän ympärillä on yli kananmunan kokoinen kasvain. Poiston jälkeen tutkitaan, mikä se on. Peukkuja saa pitää.

Eilen oli syntymäpäiväni. Päivä ei poikennut mitenkään tavallisesta. Sain kaksi tekstaria ja yhden puhelinsoiton aiheen tiimoilta. Ukkokulta ei muistanut ollenkaan eikä muukaan perhe. Sellaista se on kun tulee riittävän vanhaksi: kukaan ei uskalla edes muistuttaa moisesta rajapyykistä. Riemukkaammat synttärit on tänään kolme vuotta täyttävällä Wilmalla. Onnea hänelle! Huomenna juhlitaan.

Eilen oli pikkupeikon viimeinen tentti. Se ei mennyt läpi, joten valmistuminen siirtyy elokuulle. Kyllä harmitti, peikkoa itseään ja meitä muita peikkolapsen puolesta. Se on joskus niin harmillisen pienestä kiinni...

Kirsikkapuut kukkivat. On vain kovin kylmää, joten ei ole kuulemma takeita siitä, että kukkiin tulee tarpeeksi pölyttäjiä, jotta saisimme kirsikoitakin.

Niin tai näin, niin kirsikkapuut ovat kauneimmillaan nyt.



keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Valokuvafiiliksiä


Pikkupeikko fiilisteli kameran kanssa Hiidenveden rannalla maanantai-iltana.
Tuli aivan sellainen olo, kun näin nämä kuvat, että pitäisi itsekin patikoida jonain iltana rantaan ihailemaan iltaruskon värejä.



Pyysin peikkolasta ikuistamaan Romeonkin, jotta muutkin näkisivät, että se on jo melko voimisssaan. Luulen, että se menetti noin 50 kg painostaan sairastaessaan, mutta aimo määrä on laitumella tullut takaisin. (Tarkkaavainen kuvankatsoja kyllä huomaa, ettei kaikki ole ihan ok, pieni kuolavana valuu koko ajan pikkuponin suusta...)












Illalla, kun päästän toiset laitumelle, Romeo kipittää kiireissään pihattoon nukkumaan. Tekevät ikäänkuin vuoronvaihdon: toiset laitumelle syömaan ja toinen pihattoon päivystämään.

Alemmassa kuvassa Romeo tuijottaa närkästyneenä suljettua porttia, josta vanhan herran kulku on tilapäisesti estetty valokuvauksen vuoksi.

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Hellittääkö kevätväsymys?

Minulla on ollut rankkaa kevätväsymystä blogipäivityksissä. Siihen taitaa olla kaksikin syytä. Ensinäkin hampaanpoiston jälkeinen antibioottikuuri vei kaikki mehut. Viimeiset pari viikkoa päivät ovat soljuneet seuraavalla ohjelmalla: ylös, hevosten ja koirien hoito, töihin, kotiin, kahden tunnin päiväunet, siirtyminen sohvalle telkkarin eteen muutamaksi tunniksi, hevoset laitumelle yöksi ja nukkumaan. Tuosta ei paljon kirjoittamista riitä. Täysin tapahtumatonta elämää.

Nyt on antibioottikuuri ohi, toivottavasti vähän piristyn. Tänä aamuna ei kyllä sellaisesta ollut mitään merkkejä. Väsymys johtui kylläkin sunnuntaipäivän ohjelmasta. Olimme pikkupeikon kanssa töissä seuramme agilitykilpailuissa aamusta iltaan. Aloitimme 7:30 ja kotona olimme klo 18 aikoihin. Minä olin kuuluttajana kisoissa. Se on kiva homma, kun näkee kaikki suoritukset ja pysyy koko ajan kilpailun tulosten tasalla. Olikin muutamia tosi hyviä koirakoita paikalla. Joidenkin koirien suoritukset taas herättivät etupäässä hilpeyttä. Osaavatkin koirat voivat sille päälle sattuessaan lähteä ihan lapasesta haahuilemaan ympäriinsä.

Omissa koirissa yksi asia on ihmetyttänyt minua jo jonkin aikaa: Karma syö voikukan nuppuja. Yhdellä ulkoilukerralla se napsii niitä kymmeniä ja rouskuttaa ne hyvällä halulla kitusiinsa. Minkä ihmeen vuoksi? Eihän se voi olla hyvää.

---

Mutta nyt lähden sonnustautumaan työvaatteisiin. Mentävä on.

perjantaina, toukokuuta 09, 2008

Ei kannata toivoa...

... koska toive saattaa toteutua.

Eilen aamulla minulla oli hammaslääkäri. Koko matkan toivoin hartaasti, että ne sanoisivat: "Nyt emme ehdi ottaa teitä, koska edellisen potilaan toimenpide on kestänyt huomattavasti oletettua kauemmin. Menkää ajanvaraukseen ja tilatkaa uusi aika".

Ja toive toteutui! Tosin se meni vähän niinkuin silmällä pieleen, koska ne sanoivat niin minua seuraavalle asiakkaalle. Yläviisaudenhampaan poiston luvattiin kestävän maksimissaan 5 minuuttia ja niinhän sitä sitten kiskottiin 2 tuntia! Puudutus tosin oli hyvä ja tuntemukset eivät olleet kivuliaita, lähinnä vain vastenmielisiä. No, siitä selvittiin. Tosin suu, leuka ja puuttuvan hampaan kohta ovat melkoisen kipeät.

---

Meillä on siirrytty laidunkauteen! Varmaan aikaisin kevät ikinä. Hevoset - Romeota lukuunottamatta - ovat yöt vihreällä ja päivät mustalla. Viime yön olivat ensimmäistä yötä laitumella.

Aamulla oli yllättävän helppoa saada ne pois vihreältä. Menin alas tallille, hevosia ei näkynyt, olivat jossain kulman takana syömässä. Vihelsin. Kohta alkoi kuulua melkoinen jytinä, kun kolme lihavaa ponia tuli täyttä laukkaa laitumen perältä katsomaan, mitä hyvää mamma antaa.

Annoin jokaiselle omenan ja talutin Romeon laitumelle. Jostain syystä Romeo oli halunnut viettää yön pihatossa. Se muuten liikkuu jo varsin vauhdikkaasti. Joutui juoksemaan, kun toiset hieman jahtasivat sitä, ettei vanhus varastaisi kenenkään omenaa. Pyöreyttäkin on ilmestynyt lavoille, eiköhän tuo kesän vielä pärjää.

sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008

Ei voi olla totta!

Kesä onkin jo tullut! Käsittämätön kevät! Yhtäkkiä heräsin talviuniltani ja olikin yli 20C lämmintä ja koivussa hirmuisen kokoinen lehti. Hiirenkorvat ehtivät olla varmaan muutaman tunnin, kun on ollut niin lämmintä, että ne kasvoivat melkein silmissä lehdiksi.


Romeo on toipunut ja saa nyt asua omalla laitumellaan, jossa sille on oma koppikin yön viettoa varten. Heinä tuntuu maistuvan, vaikka siitä osa meneekin silppuna maahan. Otin siltä jo loimenkin pois. Pidin sitä kahdestä syystä sen päällä: jottei näkyisi kuinka laihaksi se on päässyt ja tietenkin lämmittämään.

Toisetkin hepot ovat jo päässeet pari kertaa maistelemaan vihreää, mutta silti ne ovat niin höpsöjä, että kun vihellän, niin tulevat kiireesti syömään kuivaa heinää. Sulassa sovussa ne sitten sitä rouskuttavat. Meillä ei yleensäkään tapella, vaan aina ollaan kylki kyljessä ja sovussa. Kiimat voivat saada hieman potkimaan ja vinkumaan, mutta muuten ollaan hyvin rauhassa.

Vapun tienoilla minulla on ollut kokonaiset neljä päivää vapaata. Mahtaa tuntua hirveältä lähteä huomenna töihin!


Tänään menemme tyttöjen kanssa hieman shoppailemaan (Plantageniin ainakin), kun kaupatkin ovat taas aloittaneet sunnuntai-aukiolot. Sitä ennen täytyy mennä nauttimaan auringosta aamukahvin merkeissä etukuistille.

---

Ei mikään ole niin helakka kuin kevät, kun se helähtää kiurun nokasta, mahlakoivun norosta, renkipojan laulusta ja varsahevosen kaviosta. - Unto Seppänen