Mummo kanasensa niitylle ajoi...

Pitkin kevättä on ollut mielessä, että Romeon käyttämättä jääneeseen pihattoon saisi näppärästi kanalan.  Kevään aikanahan on muutaman kerran kaupoissakin myyty eioota kananmunien sijaan. Meillähän saa näppärästi mitä vaan, jos saa ukkokullan tekemään.  Hän on kätevä ja pätevä aika moneen hommaan.  Onneksi sainkin hänet innostumaan - tai ainakin tekemään - ja tutulta issikkaihmiseltä löytyi muutama tyrnäväläinen maatiaiskana ja kukko, joten homma oli jo puoliksi valmis.

Juhannusaattoa edeltävänä torstaina lähdettiin Suvin kanssa matkaan muutama banaanilaatikko takaluukussa suuntana Marttila noutamaan kanasia.  Kukko, kaksi munivaa kanaa ja kolme pienen pientä nuorikkoa olikin jo valmiiksi pyydystetty kissankuljetushäkkeihin, joten niistä ne saatiin näppärästi laatikoihin ja kotimatkalle.

Välillä kuului takaluukusta hämentynyttä pientä kotkotusta, mutta muuten matka oli aika rauhaisa.  Ulkotarha oli muuten valmis, mutta kattamatta, joten kanat saivat ensin alkuun asustella sisätiloissa. 

Ulkotarha kiertää kivasti navetan päädyn, on aurinkoa ja varjoa

Orret vielä puuttuvat, mutta ikkunalaudalla ja heinäpaalin päällä voi hyvin nukkua

Tässä munivat kanat ihmettelemässä uusia ulkoiluolojaan

Kukosta en osaa sanoa, onko se nyt musta vai harmaa - pikkuinen se on vielä - ikää kuulemma 13 vk

Isíng oli ensimmäiset päivät vain ihmettelemässä kanoja, välillä se hörhötti niille ja välillä vaan toljotti

Voi olla, että ihmetys on molemminpuolista

Täydellinen muoto: ensimmäinen muna!

 Nyt kanat ovat olleet vajaan viikon ja 4 munaa on saatu. Pikkukanat kuulemma aloittavat munimisen vasta syyskuulla, joten sitten tuotanto on isompaa.  Kanat ovat aika kesyjä ja antavat silittääkin. Pitäisiköhän niille opettaa jotain temppuja naksuttimen avulla, mitä?

Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani...

Viime viikon alku oli varsinainen jännitysnäytelmä kotikylällä.  Poikani ja tyttöystävänsä talopaketin toimitusaika oli 5.6 klo 7.  Huolenaiheita oli runsaasti: Tulevatko loput talopalikat, nosturi,  sähkö, saadaanko kaivoon vettä, ehditäänkö täyttää talon perustusten ympäriltä riittävästi, tulevatko rakennusmiehet, minne heidät majoitetaan, onko kaikki asiat muistettu... meneekö hermot?

Pikkupeikko - joka ei ole enää pikkupeikon näköinen, koska rastat ovat häipyneet - jäi kotiin pariksi ylimääräiseksi päiväksi todistamaan ja ennekaikkea valokuvaamaan talopaketin ensimmäisen pystytyspäivän.

Toimitusta edeltävänä yönä poika ja ukkokulta ajoivat lisää hiekkaa perustusten ympärille klo 2 asti, koska paikalle tulleet rakentajat kertoivat se olevan ehdoton edellytys, jotta uskaltavat alkaa asentaa elementtejä.

Ensimmäinen päivä

Nosturin paikalle saanti kesti hieman, tässä tilanne klo 7.55

Klo 8:08

Klo 8:09 - Suvi mietti, pitäisikö mennä laittamaan vaatteita kaappin

Klo 8:19 - toinen palanen paikallaan ja pressut pois

Klo 8:48 - saunaosasto on perustuksilla

Klo 9:42 Olohuone ja osa keittiötä laskeutuu alustalleen

Klo 9:52 Pesuhuone on valmiiksi kaakeloitu ja vessanpönttö paikoillaan

Klo 9:54 - viimeinen palikka tipahtaa kohdalleen

Onnellinen emäntä tulevan talonsa päädyssä - klo on 9:55

Toinen päivä

6.6.2012 - seuraava aamu - täyttöä tellinkejä varten (ilta on taas ajettu hiekkaa)

Siitä se alkaa: ensin tellingit ja stten katto päälle

6.6.2012 klo 10:00

 Neljännen päivän aamu

Peltikatto on jo valmis ja keittön kalusteet asennettu:

Kaivo porattiin - vettä ei tullut - tilapäinen vesi saatiin säiliöstä

8.6.2012 Keittön kaapit on asennettu eilen

8.6.2012

8.6.2012 Pääoven pikkukuisti on valmis

Talo on ulkoa maalausta vaille valmis ja  3 päivää on siis kulunut tähän työhön

Seuraavaksi taloon laitetaan lämmöt päälle ja sitä kuivatellaan viikko, että lattia ja tapetit voidaan laittaa paikoilleen.  Alustava muuttopäivä on 6.7.2012. Aivan mahtavaa!

Tätä projektia tähän asti seuratessani olen todennut, että on hienoa, että on keksitty tapa, jolla lyhytpinnainen jälkikasvuni saa oman talon helposti ja mukavasti.

Minusta on hienoa, että nuoret ihmiset - ikää pariskunnalla on vasta vähän, toisella 24 ja toisella 21, uskalsivat ryhtyä tähän suureen projektiin - pidän täydestä sydämestäni heille peukkuja ja toivotan onnea jatkoon!

Kiinalainen juttu

Olimme viikko sitten ukkokullan kanssa lomamatkalla Pekingissä.  Odotin näkeväni vihreäpukuisia, pyyleviä tähtilippalakkipäisiä ihmisiä pilvin pimein.  Suuri oli hämmästykseni, kun näin ne trendikkäät, amerikkalaistyyliset nuoret Pekingin kaduilla.  En myöskään missään kaupungissa ole nähnyt niin useita McDonalds-hampurilaisravintoloita kuin Pekingissä.  Samaten KFC tuntui olevan erittäin suosittu ruokapaikka.

Hotellimme oli aivan Pekingin suuren kävelykadun laitamilla ja sen läheisyydessä näki myös erilaista Pekingiä - ei pelkästään toinen toistaan suurempia ja upeampia kauppakeskuksia, vaan myös alkuperäisempää Kiinalaista, tai ainakin näin oletan.

Gourmet-kadun antimia - ruokaa vartaassa joka lähtöön

Kielletyssä kaupungissa vietimme yhden päivän.  Kännykän seurannan mukaan kävelimme tuona päivän n. 18 km ja jalkani kyllä tiesivät sen hyvin - rakkoja illalla laskiessa sain molempiin jalkoihin 3 kpl.  Kävely näytti Pekingin ankalta - ikävä kyllä ainoa tapa, jolla siihen tutustuin.

Koristeellisia yksityiskohtia oli tietenkin joka rakennuksessa

Muhkeita kivileijoniakin oli joka portailla

Tällaisia oli paljon, olivat kuulemma vesivarastoja tulipalon varalta. Kylpytynnyriksi epäilen...

Lohikäärmeitä

Puutarhasta minulla on erilainen näkemys - tuolla se tarkoitti lähinnä kivikasoja - ei kukkia ja kasveja

Tällainen puutarhamaja olisi kiva kotona

Kiinan muuri oli tietenkin *must* eikä se mikään pettymys ollutkaan.

Portaita... portaita...

Lisää portaita - sitä kyllä tiesi kiivenneensä päivän lopuksi

Muuri kiemurtelee valtavan pitkän matkan halki maiseman

Eläintarhassakin piti käydä yhtenä päivänä.  Pitihän se jättiläispanda nähdä livenä.

Olihan se aika söpö-

Eläntarhassa upeinta kyllä oli akvaario-osa, se oli mykistävän suuri ja hieno.

Ja paljon muutakin voisi varmaan vielä kertoa, mutta yksi on varmaa:

Isoveli valvoo - tarkkaan ja monella kameralla.

Kiva oli taas tulla kotiinkin - viikossa oli Suomeen tullut kesä ja vihreys.

Tie

Tällä viikolla on tälle kylälle ilmestynyt uusi tie.  Poikani Mikko tyttöystävänsä Suvin kanssa on tilannut itselleen talon ja he ovat yhdessä ukkokullan ja muun talkooväen kanssa kaataneet puut  tontilta ja nyt oli vuorossa tien tekeminen talon paikalle.

Ei mikään pieni tiepahanen, tosin kuvakulma  jotenkin vielä suurentaa vaikutelmaa.

Minusta tie on tulevaisuuden synonyymi.  Sitä katsellessaan alkaa jopa uskoa, että tien päässä joskus vielä on talo.  Itseasiassa jos kaikki menee hyvin, jo loppukesällä talossa asutaan.

--

Romeon kuolemasta on jo kuukausi, keskiviikkona sytytin haudalle kynttilän sen muistoksi.  Enää ei tallille mennessäni  nouse pala kurkkuun, kun avaan oven ja sisältä ei kuulukaan onnellista hörinää.  Siitä olen iloinen, että pikkuinen sai helpon lopun, se kuoli ilmeisesti hyvin rauhallisesti nukkuessaan.

Kevät on tullut. Kevätpäivän tasaus oli tällä viikolla ja huomenna kellot siirretään kesäaikaan. Lumet sulavat vauhdilla, nytkin ulkona sataa kaatamalla.  Tarkoitukseni oli lähteä ratsastamaan, mutta sokerinen olemukseni ei halunnutkaan, kun katsoin, millainen sää on.

Kävin torstaina yhdessä Espoon faunattarista ja siellä oli marmorinvärisiä mustamolleja, joista pidän.  Olisin halunnut myös muutaman poikaplatyn, koska platyakvaariossani kävi jokin ihme kato ja lähes kaikki pojat kuolivat.  Altaassa oli kuitenkin karanteenilappu päällä eikä myyjätär osannut sanoa, milloin kalat tulevat myyntiin.  Soitin eilen sinne ja kysyin, milloin niitä kaloja voisi tulla ostamaan.  Myyjä puhelimessa kertoi, että eivät ne ole oikeasti karanteenissa, mutta iranilaisilla on nyt uusi vuosi. Se veti minut hieman hiljaiseksi ja puheluumme tuli aika pitkä tauko.  Myyjä naurahti ja selitti minulle, että iranilaisten juhlatapoihin kuuluu laittaa juhlapöytään punainen kala lasimaljassa.  On kuulemma helpompaa laittaa viikoksi karanteenilappu punaisia kaloja sisältävään akvaarioon kuin tapella maahanmuuttajien kanssa.  Aina sitä oppii jotain uutta!

Romeo on poissa

Skäpperöds Romeo 22.6.1979 - 21.2.2012

Kiitos, että saimme pitää pienen punaisen ponin niin kauan ilonamme, 13 vuotta Romeo oli meidän, tai oikeammin Pikkupeikon, oma pieni poni.  Se täytti täydellisesti oman paikkansa ratsuna, kärryponina ja lohduttajana, jonka harjaan sai kuiskata kaikki ilot ja surut.

Vaikka kovasti toivoin, niin et saanutkaan enää uutta kesää ja vihreää laidunta.

Nallekarhu sairastaa...

Kun menin lauantaina aamulla tallille olikin sisäkarsinassa vastassa surullinen näky: Pikku-Romeo makasi varsin apaattisena eikä suostunut maanitteluistani huolimatta nousemaan lainkaan ylös.  Yleensähän ponivanhus on ovella aika ärhäkkäänä pyrkimässä ulos, sillä se ei todellakaan tykkää olla sisällä öitään.  Se oli yön aikana juonut ison ämpärillisen vettä, mikä oli outoa.  Ilmeisesti sillä oli vatsavaivoja.

Hääräilin hetken isojen hevosten vesien kanssa ja sillä aikaa poni olikin noussut ylös ja lähtikin sitten ihan reippaan oloisena ulos.  Kuuntelin mahaäänet ja jotain pientä lurinaa kuuluikin. Ajattelinkin kyseessä olleen väärän hälytyksen.  Mutta ei - viiden minuutin oleilun jälkeen se lysähti taas lumelle. Se söi kovasti lunta ympäriltään ja hengitteli omituisen syvään.  Välillä poni kävi ihan kyljelleen ja painoi silmät kiinni.

Yritin soittaa päivystävälle eläinlääkärille, mutta kas - akku loppui tietenkin sillä siunaamalla.  Kipitin äkkiä kotiin, jotta saisin puhelimen lataukseen ja yritin soittaa päivystävälle uudelleen.  Ei vastausta - vain vastaaja. Kyselin eläinlääkärivinkkiä hevosystäviltäni ja sainkin yhden suositellun eläinlääkärin vastaamaan. Hän lupasi tulla parin tunnin sisään.

Meni takaisin Romeon luokse ja heijaamalla ponia edestakaisin sain sen nousemaan ylös ja pääsin taluttamaan sen sisälle.  Pelkäsin vanhusponin vilustuvan ulkona maatessaan.  Sisällä se jäi seisomaan, mutta hengitteli edelleen varsin syvään ja katseli välillä mahaansa.  Selviä ähkyoireita.  Onneksi poni kutenkin joi halukkaasti, kun annoin sille vettä.

Kovin väsynyt pikkuinen

Hieman ennen eläinlääkärin tuloa Romeo kääntyi kyljelleen ja laittoi silmät kiinni huokaisten syvään.  Kävin polvilleen sen viereen ja silittelin ja kannustin sitä jaksamaan.  Se aukaisi silmät ja hengitteli syvään.  Hetken kuluttua se nousi taas normaaliin makuuasentoon.  Rapsuttelin sitä ja kerroin sille, miten hieno poni se on. Voi, miten pelkäsinkään, ettei eläinlääkäri ehdikään auttamaan.

Kohta kuitenkin maasturi pyörähti pihaan ja ystävällinen, hymyileväinen lääkäri tuli kuuntelemaan Romeon vatsaa.  Kertoi, että ohutsuolen puolelta ei kuulu mitään ääntä.  Ihmetteli ponin kiiltävää karvaa ja hyvinvoivaa ulkoasua ja tuumaili, että ei olisi osannut arvata, että se on jo 33-vuotias.

Lääkäri antoi kipupiikin ja relaksanttia.  Viiden minuutin kuluttua Romeo nousi jalkeille.  10 minuutin kuluttua alkoi kuulua reippaita suolistoääniä. Lääkäri neuvoi antamaan kipulääkettä päivittäin ja juottamaan Romeolle parafiiniä.  Hän antoi myös uuden vinkin ruokintaan: Biofarmilta saa kuulemma porkkanapellettiä säkkitavarana. 

Kun lääkäri oli mennyt, oli Romeo jo pyytelemässä ulos.  En kuitenkaan päästänyt sitä vielä pihalle, ulkona oli kylmä tuuli ja lunta vihmoi melkoisesti.  Illalla Romeo jo hörisi, kun tulin sitä katsomaan ja antamaan lääkettä ja parafiiniä.

Nyt on maanantai ja pikkuinen pääsi jo ulos vankilastaan.  Vieläkään se ei syö muuta kuin herkkuja (sokeripullaa ja sokeria), mutta ilme on jo entisenlaisen ponteva.  Ihan muutama päivä sitten ihmettelin ponin kuntoa, kun se laukkasi minua pakoon umpihangessa, kun yritin ottaa sen kiinni laittaakseni sen yöksi sisään.  Ehkäpä sille vielä sittenkin koittaa uusi kevät ja kesä...

Vaalipäivä

Kun synnyin, oli Kekkonen hallinnut presidenttinä vuoden. Koko nuoruuteni presidentin synonyymi oli 'Kekkonen'.  25 vuotta hän oli vallassa ja sen jälkeen on ollut presidentteinä  Koivisto, Ahtisaari ja Halonen ja kausien määrää on rajoitettu, joten kukaan ei enää tule toimimaan niin pitkää kautta.  Tosin sitä valtaakaan ei enää juuri ole.

Kun olin lapsi, pidettiin ihmeenä, jos joskus Suomen presidentiksi valittaisiin nainen.  Nykyajan lapset eivät kuulemma ole aivan varmoja, voiko presidentti olla mies.

Tänään äänestetään Suomelle uusi presidentti. Joko Haavisto tai Niinistö tulee olemaan uusi presidenttimme.  Haaviston voittaessa - mikä lienee melko epätodennäköistä - Suomen presidentiksi nousee ensimmäinen reskisteröidyssä parisuhteessa elävä mies ja presidentin puolisona edustustehtävissä toimii ecuadorilainen parturi-kampaaja Antonio. Tämä saattaisi nostaa Suomen hetkeksi maailmalla otsikoihin. 

Näiden vaalien tärkein kysymys ei näytä liittyvän presidentin tehtäviin, kyseessä on selvästi homovaalit.  Joku on päättänyt, että jos joku on homo, se tekee hänestä väistämättä jotenkin suvaitsevaisemman ja edistyksellisemmän.

Lisäksi vilautellaan ehdokkaiden koulutodistuksia, Haavisto on ollut koulussa kympin oppilas ja Niinistö on käynyt koulunsa rimaa hipoen. Niinistö on kuitenkin suorittanut yliopistollisen loppututkinnon ja Haavisto on vuosien kuluessa kerännyt noin yhden vuoden opintopisteet kasaan.

On tuotu myös esille, että Niinistö on ilkeä kiukkupussi ja kieltämättä hän välillä vaikuttaa aika takakireältä.  Tuo ominaisuus e ole estänyt Tarjaakaan toimimasta presidenttinä kahta kautta.  Ehkä voisi olla parempi, että presidentti ei olisi ihan nössökään.

Minulle on itseasiassa aivan sama, kumpi voittaa.  En ole kummankaan puolella erityisesti. On mielenkiintoista nähdä, kumpi voittaa. Mitään varsinaista vaikutusvaltaahan pressalla ei nykypäivän Suomessa ole.  Iloinen olen siitä, että Paavosta ei tullut presidenttiä - tarkennukseksi: ei kenestäkään Paavosta.

Aamulla mittari näytti pakkasta -25C - toisella puolen taloa -28C.  Taitaa olla tulossa kylmin päivä tänä vuonna.  Hrr.  Ulos ei tee mieli yhtään, vaikka onkin kovin kaunsta.

Tällaisina päivinä on ihanaa paistatella takan loimussa

Taisi viime kesä olla tämän kasvihuoneen viimeinen - alkaa olla aika rähjäinen.

Paukkupakkaset

Tällä viikolla onkin sellaiset ilmat, että olen viihtynyt hyvin sisällä.  Pakkasta on 16-21C välillä, joten ulkona ei tule oltua kuin aivan pakolliset hetket. Minua ei haittaa, olen poltellut takassa tulta iltaisin ja nauttinut siitä, että saan itse päättää mitä ohjelmaa telkkarista tulee vai eikö tule mitään.

Ukkokulta on nauttinut Alppien huimista maisemista ja laskettelusta. Hän on  lähettänyt minulle joka ilta muutaman valokuvan ja pienen raportin päivästä. Siellä maisemat ovat kyllä hienot ja on mukava kuulla. että loma vaikuttaa onnistuneelta.

Pitkästä aikaa aurinko saa lumen kimaltamaan

Pikkukoivuilla on kuurakoristeet

Eilen täälläkin oli erityisen kaunista, pakkasta oli 16C ja ohut pakkaslumipuuteri oli ehostanut maiseman. Ylläolevat kuvat käväisin nappaamassa pihamaalta, kauan en tarennut olla, kun näpit jäätyivät.

Romeo on joutunut olemaan yöt sisällä ja se ei pidä asiantilasta yhtään.  Kun tulen aamulla tallille, sen hirnunta kaikuu jo kauas.  Luulen, että se yrittää huutaa ohikulkijoille: "Apua, päästäkää pois, olen kidnapattu ja minua pidetään vankina ilman omaa tahtoani!" Päiviksi se onkin päässyt isojen hevosten kaveriksi ja ne ropsuttelevat Félagin kanssa toisiaan välillä varsin hartaasti.

Disaa ei pakkanen haittaa, se varmaan viihtyisi ulkona pitempäänkin. Se juoksee ja möyrii lumessa varsin villinä ja näyttää nauttivan elämästään.  Sen turkki on mukava, kun siihen ei missään oloissa lumi tartu. (Näillä pakkasilla nyt ei tietenkään, mutta ei myöskään suojasäällä.)

Tarkkana, jos vaikka löytyisi talitintti jahdattavaksi.

Tiistaina kävin Tuusulassa poikani kanssa koeajamassa pari autoa, kun uskollinen Berlingo sanoi sopimuksensa irti aivan kesken kaiken. Ukkokulta konsultoi Italiasta käsin innokkaasti ja tällainen tarttui mukaan, eiköhän sillä taas pari vuotta ajella:

Lasikatto pitää olla!

Mutta nyt lämmintä päälle ja hevosille vettä laittamaan ja päästämään Romeo pihalle. Konttorille käypi tieni tänä aamuna.