Tie

Tällä viikolla on tälle kylälle ilmestynyt uusi tie.  Poikani Mikko tyttöystävänsä Suvin kanssa on tilannut itselleen talon ja he ovat yhdessä ukkokullan ja muun talkooväen kanssa kaataneet puut  tontilta ja nyt oli vuorossa tien tekeminen talon paikalle.

Ei mikään pieni tiepahanen, tosin kuvakulma  jotenkin vielä suurentaa vaikutelmaa.

Minusta tie on tulevaisuuden synonyymi.  Sitä katsellessaan alkaa jopa uskoa, että tien päässä joskus vielä on talo.  Itseasiassa jos kaikki menee hyvin, jo loppukesällä talossa asutaan.

--

Romeon kuolemasta on jo kuukausi, keskiviikkona sytytin haudalle kynttilän sen muistoksi.  Enää ei tallille mennessäni  nouse pala kurkkuun, kun avaan oven ja sisältä ei kuulukaan onnellista hörinää.  Siitä olen iloinen, että pikkuinen sai helpon lopun, se kuoli ilmeisesti hyvin rauhallisesti nukkuessaan.

Kevät on tullut. Kevätpäivän tasaus oli tällä viikolla ja huomenna kellot siirretään kesäaikaan. Lumet sulavat vauhdilla, nytkin ulkona sataa kaatamalla.  Tarkoitukseni oli lähteä ratsastamaan, mutta sokerinen olemukseni ei halunnutkaan, kun katsoin, millainen sää on.

Kävin torstaina yhdessä Espoon faunattarista ja siellä oli marmorinvärisiä mustamolleja, joista pidän.  Olisin halunnut myös muutaman poikaplatyn, koska platyakvaariossani kävi jokin ihme kato ja lähes kaikki pojat kuolivat.  Altaassa oli kuitenkin karanteenilappu päällä eikä myyjätär osannut sanoa, milloin kalat tulevat myyntiin.  Soitin eilen sinne ja kysyin, milloin niitä kaloja voisi tulla ostamaan.  Myyjä puhelimessa kertoi, että eivät ne ole oikeasti karanteenissa, mutta iranilaisilla on nyt uusi vuosi. Se veti minut hieman hiljaiseksi ja puheluumme tuli aika pitkä tauko.  Myyjä naurahti ja selitti minulle, että iranilaisten juhlatapoihin kuuluu laittaa juhlapöytään punainen kala lasimaljassa.  On kuulemma helpompaa laittaa viikoksi karanteenilappu punaisia kaloja sisältävään akvaarioon kuin tapella maahanmuuttajien kanssa.  Aina sitä oppii jotain uutta!