keskiviikkona, helmikuuta 16, 2011

Pakkaspoika voimansa tunnossa

On ilmoja pidellyt. Nyt on vuorossa pitkä pakkasjakso - ennusteiden mukaan ainakin kaksi viikkoa yhtä mittaa on pakkasta -15C tai enemmän. Eilen aamulla oli tähänastinen ennätys -27C.

Tässä 6 päivän ennuste. Joka aamu luvassa lähemmäs -30C. Hrr.
Eilen lähtiessäni koirien kanssa tallille mietin hetkisen, josko jättäisin Kleon sisälle. Se on ollut hieman herkkä kylmälle vanhetessaan. Otin sen kuitenkin mukaan ja reippaana se lähti tepastelemaan eteenpäin. Aika nopeasti se kuitenkin alkoi ontua kaikkia jalkojaan. Hoputtelin sitä ystävällisesti: "Reippaasti, reippaasti nyt vaan."  Puolessa matkassa se kävi istumaan takajaloilleen ja suorastaan kiljui apua täristen kylmästä. Nostin sen syliini, Disa hieman hämmästeli moista puuhaa, mutta Kleo oli selvästi onnellinen päästessään lämpimään syliin.

Disan kasvattaja muuten mainosti islanninpaimenkoiraa sellaisena, joka eniten tykkää, kun pakkanen lähentelee -30C. Päästän koirat itsenäisesti ulos ensimmäiseksi aamulla ja yleensä Disaa saa hieman kutsua, että se malttaisi tulla pois lumihangesta möyrimästä, mutta noilla -27C pakkaslukemilla sekin oli terriereiden kanssa jonottamassa ovella ja tuiskahti sisään aivan tuulispäänä. Sillä oli selvästi jotain kerrottavaa - luulisin, että se kertoi ulkona olevan aivan liian kylmää. Mietimme ukkokullan kanssa, pitäisikö tuo palauttaa, kun se ei vastannutkaan annettuja ominaisuuksia. Muuten kyllä otus on vastannut aika hyvin odotuksia, joten kaipa me se pidetään, kun ollaan jo sitä muutama kuukausi käytettykin.

Hyvin Disa muuten lumessa liikkuu - sitä ei paljonkaan hidasta tuo 40-50 cm lumikerros. Viime sunnuntaina se singahti pihasta tervehtimään kylätiellä kulkevaa kultaista noutajaa.  Ei suinkaan tietä pitkin, kuten muut koiramme karkaisivat, vaan läpi umpihangen ja yli valtaojan. Kaisa oli juuri tullut pihalle ja päästin Disan häntä tervehtimään ja yhtäkkiä otus singahti haukkuen tiehensä. Eipä tuo ole kertaakaan aiemmin karannutkaan. Päätämme pyöritellen ihmettelimme koiran sisua ja kuntoa, kun se kolme kertaa juoksi läpi hangen (aina eri kohdasta) - olisiko tuota matkaa 200 m - tervehtimään vierasta koiraa. Lieneekö tosiaan "tuhmaikä" tuloillaan? Lyhyen jääkauden jälkeen on luoksetulo ollut taas entisenlaista, joten toivon, että kyseessä oli hetken hairahdus.

Kevään odotusko tällaisia saa hankkimaan?
Pakkaspäiviä on muuten ihan mukava viettää shoppaillen. Yleensä en kaikenlaista hömppää hanki, mutta viime sunnuntaina piti ihan varta vasten ajella Plantageniin shoppailupalvelu Laurentin kera ja ostaa tuollainen "Inhouse garden" eli vesiviljelysysteemi. 

Saapas nähdä, koska tuo päätyy komeroon. Ukkokullan mielestä sitä tulisi muuten pitää nytkin komerossa, koska hän ei pidä sen kirkkasta valosta. Hän epäili, että moinen valonkajastus keittiömme ikkunasta tuo piakkoin huumepoliisin ihastelemaan viljelmiäni.  Toivottavasti ne sitten ovat ainakin komeita ja kohteliaita.

Kaupan ruukkuvihannekset, ainakaan tilli, eivät ihan hurjaan kukoistukseen ole tässä muutaman päivän aikana herenneet. Ehkä kaikelle pitää kuitenkin antaa hieman aikaa...

Mutta nyt pitää jatkaa päivän puuhia ja karaista mielensä tallireissua varten. Äsken lämpömittari näytti leppeitä lukemia -24C.
--

Roina - tavarat, jotka heitämme pois. Tavarat - roina, jonka pidämme.

2 kommenttia:

KaisaL kirjoitti...

Voi että on hyvvää se Lidlin maailmanpelastusmurukahvi, hyvä että tuli haettua tuo kovan onnen tilli. :D Sääli että sitä jakkaraa ei saatu mitä lähdettiin ostamaan. :D

Tuula Myllymäki kirjoitti...

Tiedätkö..Eilen lähdin ihan pienelle lenkille kaikkien kanssa,pakkasta oli 14.Lenkki oli vaan kortteerin ympäri ja otin vaaritkin mukaan kun Väpä,14v,suorastaan juoksi pantaansa..Väpä aina lut,lyhyen karvansa vuoksi,herkkä kylmälle,varsinkin jaloistaan.Päästiin hyvi eteenpäin vähän matkaa kunnes Väpä ontui myöskin kaikilla jaloillaan ja lopulta myöskin kiljui suoraa huutua.Raivosin itselleni,että mitä meninkään tekemään kun vanhuksen otin mukaan.Mietin,että mikä mahtoi tulla Väpälle,mutta täältä taisin löytää vastauksen.Kannoin Väpän sitten kotiin.Onneksi nuo muut on niin laumauskolisia,että,ne pysyvät lähellä jokainen ja tulivat kuin kananpoikaset kanaemon perässä rivissä,hihnat perässä tullen,oli pakko ne irti laskea kun Väpän syliin jouduin ottamaan.Miki oli erityisen huolissaan ja sen tulikin saada nuolla usein Väpän kuonoa.Kyllä pelästyin ja haukuin itseni vielä monta tuntia tuon jälkeen.Vaan kun Väpä halusi mukaan..