... joskus aika mukavaa. Eilen illalla hiukan turhautti, mutta samalla huvitti. Olin tehnyt peikkolapselle hyvää ruokaa (omasta mielestäni) ja ostanut pari viinipulloakin viihdykkeeksemme ja ajattelin, että ensin ratsastaisimme yhdessä ja sitten istuskelisimme kahdestaan iltaa, kun ukkokulta oli jossain koulutuksessa, johon kuului illallinen.
Pikkupeikko oli ystävien luona alkuillasta ja soitti, että lähteekin velipojan ja kavereiden kanssa juhlimaan. Haukkasi hieman tekemääni iltapalaa, otti viinipullon mukaansa ja lähti riemuissaan matkaan. Nauratti, sillä niinhän sen kuuluu ollakin. Nuorena pitää olla nuorten kanssa, etenkin kun on poissa viikot eikä kovin usein enää tapaa ystäviään. Poikakin pirautti ja naureskeli, että asunnollaan kävi siivouspartio. Pikkupeikko ystävineen oli tyhjentänyt talon pulloista. Niistä saaduilla rahoilla saa kuulemma useammakin illan vietetyksi...
Ukkokin soitti ja sanoi illallisen kestävän yhdeksään. Tuli sitten vähän ennen yhtätoista. Minä olin katsomassa elokuvaa sohvalla. Tai elokuva pyöri ja minä nukuin. Rauhaisaa, vanhuselämää. Mutta olen varma, etten jaksaisikaan pikkupeikon ja poikani kyydissä kovin pitkää iltareissua, joten sinne en olisi halunut mukaan. Ja sohvalla nukkumiseen ei paljon seuraa tarvita...
Tänäänkin olen ollut yksin, kun ukko on edelleen koulutuksessa. On ollut ratkiriemuisaa. Ensin hoidin hevoset ja koirat. Sitten nukahdin takaisin. Herättyäni siivoilin juuri hankkimallani höyrypesurilla kylpyhuonetta ja keittiön tiiliseinää. Pesin uuninkin, mutta pata-pata -hankausliinalla. Eikö ole mielenkiintoista? Kaikki minut tuntevat tietävät, kuinka suunnattomasti rakastan siivousta - siis todella, meillä aina paikat kiiltää ja kaikki on tip-top... (heh) Kuka osaa kuvitella minut höyrypesurin kanssa kiillottamaan kylppärin kaakelia? - Mitä, eikö kuulu *hep* -huutoja? Outoa. - Höyrypesurinkin ostin melkein salaa, ettei kukaan huomaisi, että haluan siivota jotain jollain uudella välineellä. Se on muuten melko kätevä muutamissa asioissa...
Mutta nyt, vaikka imuri odotteleekin malttamattomana seuraani, lähden ulos ratsastamaan, jotten ihan hurahda koko päiväksi siivoamaan. Kun pikkupeikko tulee, niin pakotan sen kokeilemaan kanssani Ísingille kokeiltavaksi eilen hakemaani satulaa. Toivon, että tämä halpissatula istuu sekä hevoselle että itselleni, jottei tarvitse alkaa säästää rahaa satulaan. Yleensähän se kallein on aina paras, mutta ehkä tämä nyt tekee poikkeuksen.
---
ASIOILLA ON
TAIPUMUS JÄRJESTYÄ
Julisteessa oli kuva valtameren rannalta, jossa oli yksinäinen vene kumollaan hyljättynä rantahietikolle. Julisteen alla oli teksti:
"Muista, vuorovesi palaa aina takaisin."
Tuo tosiasia pätee hyvin myös meidän ihmisten elämässä. Kun kaikki kääntyy sinua vastaan eikä mikään tunnu onnistuvan, älä anna periksi.
Vuorovesi palaa aina takaisin. Malta odottaa ja pidä veneesi lähtövalmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti