Olen viime aikoina usein miettinyt motivointia. Tietenkin eläinten kanssa ja niitä koulutettaessa se on yksi tärkeimmistä asioista, jos ei tärkein. Tärkeää motivointi on myös ihmisten kanssa. Oppimisen suuria esteitä on se, ettei halua oppia eli ei ole motivoitunut oppimaan. Onhan toki muitakin suuria esteitä oppimiselle: ei kykene (taidot tai ominaisuudet eivät salli), pelkää liikaa (ei pysty keskittymään muuhun), ei ehdi (sekään ei ole aina tekosyy) ja mitä näitä nyt onkaan.
Viime aikoina en kuitenkaan ole ajatellut niin paljon eläimiä ja niiden käyttäytymistä, vaan ihmisiä. Töissä, kotona ja järjestötoiminnassa näkee ja kokee kaikenlaista. Ihmisten aktivointi käy usein helpommin, jos pyytää kauniisti ja kehuu, kun hommaa tehdään ja se saadaan valmiiksi. Kun hommat tehdään iloisella mielellä, lauleskellen, ne tulevat yhtä hyvin valmiiksi kuin otsa rypyssäkin. Laulaen jää vain parempi mieli hommasta ja haluaa tehdä toistekin.
Näyttää monasti siltä, että jotkut ihmiset eivät edes ymmärrä sitä, että komentelu ja ilkeät puheet eivät hirveästi innosta ihmisiä tekemään mitään. Sellainen ei innosta edes niitä, jotka ovat luvanneet ja sitoutuneet hommaan. Voihan olla, että nämä ihmiset kuvittelevat, että ovat jämäköitä, vaikka he ovatkin toisten silmissä vain ilkeitä.
Minun silmiini sellaiset ihmiset, jotka omassa toiminnassaan etsivät vain hyvää koston paikkaa, ovat kovin pieniä. Onneksi sellaisiin ei törmää usein... Itsekin olen oppinut välttelemään moisia aika taitavasti. Ikävä kyllä aina ei pysty.
---
Marilyn on muuten hiukan kehittynyt. Tällä viikolla teimme yhteisen retken metsään, minä ratsain ja Marilyn juosten. Se oli mukanani koko ajan ja häipyi omille metsäretkilleen vasta, kun tulin tallille. Eilen se juoksenteli talomme takana olevassa metsässä muutaman tunnin ja tuli ihan itse sisälle. Mukavaa on, että se vaikuttaa onnelliselta ja tulee luokseni iloisena - tai ainakin melkein aina tulee. Se ei ole edelleenkään mikään helppo tyttö.
Tammatkin ovat alkaneet juoksennella metsissä, parina yönä ne ovat olleet riekkumassa jossain. Nekin tulevat aamuisin iloisena luokseni, kun menen ruokkimaan Romeon. Félagi-raukka itkeskelee (siis hirnuu surkeasti) yksin aitauksessa, kun se ei uskalla mennä sähkölangasta läpi, kuten toiset... Kun mittaan sähköjä aidoista, mittari näyttää lähes täysiä virtoja. Eri kiva tommoinen aiturihevonen - onneksi se ei ole kaupan. Olen siis varma, että Ísing näyttää mallia ja mamma tulee perässä.
---
Mutta nyt töihin, olen aikaisin liikkeellä, koska tänään pitäisi ehtiä asiakkaiden kanssa touhuamaan Helsinkiin jo klo 8:ksi. Missähän mun edustusvaatteet taas onkaan?
---
AAMUN AJATUS
Odota paljon ihmiseltä, joka tekee aina parhaansa välittämättä lainkaan siitä saako hän ponnisteluistaan ylimääräisen palkkion vai ei.
-Positiivarit, aamun ajatus 16.11.2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti