Viime yönä oli ensimmäinen syysmyrsky näillä seuduilla. Hevoset pelkäsivät selvästi illalla tuulenpuuskia ja sinkoilivat kuin tuulen vieminä edestakaisin. Annoin niille illalla pihattoon kuivaheinää ja pienensin sinkoilualueen vain sillan tienpuoleiseen osioon, jotteivät pimeässä metsässä painelisi aidoista läpi, vaan pysyisivät yhdessä lämpimässä ja kuivassa pihatossa.
Romeo oli kovin rauhaisa ja hörisevä, kun kävin sitä katsomassa ja ruokkimassa tuulen jo noustua koviin lukemiin. Romeon oviaukko oli suojan puolella, joten sisälle "yksiöön" ei tuuli edes juuri kuulunut. Teki melkein mieli jäädä sen kanssa sinne, niin lämpöinen ja mukava oli tunnelma.
Tänä aamuna tuuli jo jo hieman laantunut ja kaikki näytti olevan ok, kun puoli seitsemän aikoihin kävin ruokkimassa Romeon ja päästämässä hevoset metsän puolelle.
Viikonloppu oli muuten todella mukava. Ratsastin neljästi: Félagilla 3 kertaa ja sunnuntaina vielä Vissallakin. Pikkupeikko oli antamassa ohjeita Ísingin selästä. Jälkeenpäin nurisin, että pitäisi joskus kehuakin, että tietäisin, milloin menee hyvin. Ei kuulemma ollut kehumista. Heh. Pikkupeikon pitää välttää opeksi ryhtymistä - ainakin omille sukulaisille.
Löysimme myös Ísingille kouluttajan - ilmeisesti tammikuussa typykkä pääsee tölttitreeniin. Otus kuulemma vaikuttaa vahvasti nelikäyntiseltä. Minne kummaan se lapsena hallittu passi muuten on kadonnut? Toivoisin sen löytyvän. Tamma on kuulemma mukavan kompakti pikkupaketti. Yllättävää, ettei sen rakennetta juurikaan näkynyt läskien alta. Meidän kuumailmapallo, läski - ilmaa se vaan on, uskokaa pois!
---
Mutta nyt pitää lähteä työmaalle. Oma työläppärini sanoi sopimuksensa irti lauantaina ja sanoo vain "krunk-krunk", kun pitäisi hommiin ryhtyä. Ollapa itselläkin yhtä helppoa! (Pitäkää muuten peukkuja, ettei kovalevy ole hajonnut - luulisin, että varmistukset on melkoisen vanhat.)
2 kommenttia:
mitä niinku muuten kuuluu, ihmiselle?
Mielenkiintoinen kysymys, vastaus on - ihan hyvää. :)
Lähetä kommentti