sunnuntaina, helmikuuta 26, 2017

Kuva- ja videopläjäys

Ensi viikolla pikkuhirviöt lähtevät omiin koteihinsa.  Tai oikeasti, ne ovat kyllä kaikki aivan ihania halinalleja ja varmasti on haikeaa, kun ne lähtevät.  Jokapäiväisillä ulkoiluretkillä olen ahkerasti kuvannut näitä, koska joka päivä ne muuttuvat hiukan.

Marbjörn
Mánadís
Mardís
Kuuden kopla, Finna on hoidossa 2 viikkoa-  Se on muuten mukava, mutta
hurjan kova haukkumaan.

Painiminen on ihanaa!

Lumessa juokseminen on kivaa.

Marbjörn nauttii lumesta

Isä-Vekku (Turnukan Hvekkur) kävi kylässä


Me melkein pysytään äidin perässä

Me osataan hypätä puunrungon yli

Me rakastetaan juoksemista!
Alla video tämän aamun ulkoilupuuhista.


Alla hauska video siitä, miten vähän kissat välillä välittävätkään pentujen painimiskutsuista.


Välillä - etenkin aamuisin - tulee mieleen elokuva Gremlins-riiviöistä, kun yrittää väistellä näiden naskalihampaita ja päästä kahvinkeittoon.  Mutta ensi perjantaina lähtee ensimmäinen pentu, joten kohta pentujen puuhien seurailu on ohi.  Se tulee olemaan tylsää.

maanantaina, helmikuuta 20, 2017

Elvis has left the building

Toissakesänä kaksi kanaa halusi itsepintaisesti hautoa ja jätinkin lopulta niiden alle 4 munaa.

Yhteishuoltajuus vai muuten vaan kommuuni suunnitteilla?
Vain 4, koska kanalassa ei varsinaisesti ollut hirveästi tilaa lisäkanoille, mutta tokihan muutama mahtuisi.  Kanarouvat hautoivat sulassa sovussa samaa pesää ja lopputulemana oli 2 pikkuista tipua, toinen tummemoi ja toinen vaaleampi.  Ensimmäinen kuoriutui Ellin päivänä 11.7.15 ja tietenkin toivoin siitä Elliä, mutta siitäpä tulikin ihan isänsä näköinen komea kukko, jonka nimeksi annoin Elvis.  Toinen tipuista oli sitte loppujen lopuksi kana, joten 50/50 kaikki hyvin.

Tässä pikku Elvis äitinsä kera päivä ikäisenä.
Odotusteni vastaisesti Elvis tuli hyvin toimeen isänsä Sylvesterin kanssa.  Se kiekuikin salaa seiää päin ensin alkuun ja kun se halusi polkaista jotakuta kanaa, se teki se aina Sylvesterin selän tai nurkan takana, viisas poika.

Tässä Elvis vasemmalla ja Sylvester oikealla kanaparvensa kanssa,
Sopu jatkuikin ihan viime viikkoihin asti ja sitte onnekas sattuma puuttuikin peliin ihan samaan aikaan, kun Elvis ja Sylvesteri ottivat ensimmäise (ja viimeisen) kerran yhteen.  Meillä kävi koiranpennun katsoja Pirjo, joka saa omakseen Marbjörnin ja hän mainitsi juuri saanensa parven tyrnävänkanoja ja kaipaavansa kukkoa.  Minä kerroin, että minulla on ylimääräinen kukko, mutta en raskisi siitä luopua, kun tulevat niin hyvin toimeen.

Vaan seuraavalla viikolla kukot olivatkin verissäheltoin, kun menin munia hakemaan.  Varmaan Elvis oli saanut etiäisen omasta parvesta ja näinollen ryhtyi rettelöimään, jotta saisi lopultakin oman kodin eikä tarvitsisi aina olla peräkammarin poikana. Sunnuntaina kukkopoika pääsi uuteen kotiin ja tarina sai onnellisen lopun.

Ja niin prinssi sai prinsessansa ja saa olla ylimmällä orrella lempivaimojensa kanssa.

torstaina, helmikuuta 16, 2017

Pennuilla on nimet

Eilen oli pennuilla suuri päivä.  Tungin ne aamulla kissankuljetuskoppiin (juuri mahtuivat) ja pakkasin ne ja Dísan autoon ja ajeltiin eläinlääkärille.  Pennut saivat kevyen eläinlääkärintarkastuksen ja ne sirutettiin (eli tunnistusmerkittiin).   Samalla pennuille päätetyt nimet laitettiin pentueilmoitukseen.

Saanen ylpeänä esitellä:

Ykkönen on
Tassumäen Mánadís

eli kuun jumalatar 
Kakkonen on
Tassumäen Mardís

eli meren jumalatar
ja poika sai nimekseen
Tassumäen Marbjörn

eli merikarhu.
Ulkoilemaankin on jo parina päivänä päästy, kun kovat pakkaset hellittivät.  Alla olevasta videosta näkee, miten Marbjörn menee mukkelismakkelis kierien mäen alas.  Miten sitä voisi tietää, että maailmassa on mäkiä, jos on aina vaan ollut lattialla?


Vauhti kakaroilla on melkoinen ja ne suorastaan kiitävät toisten perässä hangella.  Siinä sitä lihakset kasvavat ja koordinaatikyky paranee.  En olisi ikinä uskonut, että ne voivat juosta niin kovaa. 


Se on ihanaa, että pennut ovat niin reippaita ja rohkeita, ettei esim. lumihankeen laittaminen saanut niitä pysähtymään vaan heti lähdettiin maailmaa ihmettelemään.

Eilen näistä yksi laitettiin vaa'alle - taisi olla Mardís - ja se painoi 3,1 kg, joten ihan reippaan kokoisia pikkuisia ovat.

perjantaina, helmikuuta 10, 2017

Viidenviikon villitys

Pennut ovat viisiviikkoisia - liikkuminen alkaa olla aika vakaata ja juokseminen, painiminen ja rähinä onnistuu hyvin.  Kiinteää ruokaa syödään nelisen kertaa päivässä, mutta vielä maistuu äidinmaitokin.  Nämä karvapallot ovat kyllä uskomattoman suloisessa vaiheessa.  Hurjasti mennään ja sitten yhtäkkiä talo on hiljainen ja siellä täällä on pieniä uniaan vikiseviä pehmopalloja.


Ykkönen unilla
Toissayönä oli lähes täysikuu ja kuu valaisi taloa.  Laitoin pennut nukkumaan pyykkitupaan 30 cm korkean aidan taakse.  Heräsin kolme kertaa yöllä siihen, kun kakkonen vikisi ja pomppi sänkyni vieressä.  Sieltä se oli tepastellut kuunvalossa hakemaan leikkiseuraa.  Aamulla sitten sängyn vieressä pomppivat kakkonen ja poikapentu.  Ykkönen kiljui pyykkitupayksiössään yksinäisyyttään.  Ehkä sitä oli käytetty astinlautana ja siksi se oli jäänyt aidan taa.  Tosin näin käy aina, joten voi olla, ettei sillä vaan ole aitomistekniikka hallussa.  Nyt ne ovat päivän sitten tepsutelleet taas täällä tuvassa.  (Kävin ostamassa lisää matonpesuvaahtoa päivällä, sen aikaa saivat olla yksiössään yhdessä Disan kanssa.)  Tosin kolme viidestä pisu- tai kakkakerrasta menee jo paperille tai ainakin etujalat ovat paperilla.

Kleppa on omaksunut kiukkuisen vanhapiikatädin roolin ja murisee pennuille kovasti, mutta vaikuttaa sitä, että lähinnä muodon vuoksi.  Kun pentu sitten murinasta huolimatta tulee lähelle, sitä nuollaan.  Mitäpäs Kleppa muuta, valtakunnannuolija kun on?

Kopallinen mussukoita, kerääminen helppoa, mutta eivät pysy korissa.

Kuvittelin muuten, että pentujen olisi jotenkin vaikea oppia syömään kiinteää ruokaa, mutta pöh.  Heti oppivat ja yllä olevan videon lailla katoavat nappulat kitusiin.

Yllä olevasta puolestaan näkee, että pennut jo juoksevat.  Video on muutaman päivän vanha, nyt ne jo juoksevat kovempaa.

Ystäväni Satu kävi kyläilemässä ja hänen mielestään nämä islantilaispennut ovat kiltimpiä ja rauhallisempia kuin ne x-rotuiset islannintuonninpennut, joita hän on kasvattanut.  Näin voi ollakin, tämä on melko mukava rotu siinä suhteessa, eivät kuumu eivätkä rettelöi.  Tosin Disahan kieltää lasten leikin heti, jos murina menee kovaksi. 

Äkkiä tämä aika menee, 3 viikon kuluttua nämä pallerot jo muuttavat uusiin koteihinsa.  Poika ja toinen tyttö menevät molemmat suureksi ilokseni paikkaan, missä on hevosia (jopa issikoitakin on molemmissa paikoissa) ja joku kotona niiden kanssa käytännössä aina eli pääsevät työkoiriksi.  Toinen tyttö muuttaa Sammattiin ja silläkin on sentään seuranaan koirakavereita sillä aikaa kun kotiväki on töissä.  Luulisin, että jokaiselle löytyi hyvä koti. 

Varmaan tätä aikaa tule ikävä, mutta toisaalta on tosiaan hienoa, että näitä ihania koiria menee maailmallekin.

maanantaina, tammikuuta 30, 2017

3½ viikkoa pentuiloa

Pennut ovat jo 3½ viikkoiset.  Vieläkään ei ihan juosta, mutta toisinaan hypähdellään huvittavasti.  Painoa on noin 1700 g jokaisella eli ruokaa on riittänyt.  En ole aloittanut vielä antaa muuta ruokaa imetyksen rinnalle, kun painot nousevat niin hyvin, mutta varmaan loppuviikosta jo aletaan maistella penturuokaa.

Ao. videokuvasta näkyy 3-viikkoisten tyttöjen leikkiharjoitukset.  Muutamassa päivässä on jo askel tullut vakaammaksi ja leikki käy reippaammin.  Ovat nämä kyllä aika hellyyttäviä.


Disa on edelleenkin melko tarkkana pennuistaan, mutta on Kleppa jo muutaman kerran päässyt niitä nuolemaan.  Disa ei tiedä vielä, miten arvokas leikkitäti isosisko Kleppa jatkossa onkaan.

Otin kakkosen olohuoneeseen poseerauskuvia varten ja kun hetkeksi laskin
sen lattialle olikin jo imetys käynnissä.  Näin lähelle Kleppakin jo pääsee välillä.


Poika

Poika

Tyttö kakkonen

Tyttö kakkonen

Tyttö ykkönen

Tyttö ykkönen

Vielä pennut ovat aika hämillään, kun ne tuo pois pentulaatikosta, mutta eiköhän loppuviikosta jo ala vilistys käymään.   Jokainen pennuista tietenkin pissasi sohvalle poseerauskuvia otettaessa, niin tyypillistä... 

Tässä vaiheessa pentujen hoito on kyllä yksinkertaista.  Riittää, että Disa saa riittävästi ruokaa ja vettä ja Disa huolehtii sitten lopusta.  Disa onkin kyllä varsin mallikelpoinen äitimuori.

Kleppa on saanut nauttia ihan omista jutuista pentujen aikaan.  Pari kertaa se on päässyt ukkokullan kanssa Halkjärven mökille yöksi, kun me toiset on jääty kotimiehiksi.  Viime viikonloppuna minäkin pistäydyin mukana, kun kävimme tarkistamassa, että mökillä on kaikki hyvin.

Osui usvainen päivä, kun ilma oli jäähtymassä.  Mukavat näkymät.

Keramiikassakin olen käynyt viikottain.  Viime ja edelliskerralla teimme nericomi-tekniikalla eli yhdistellään useamman värisiä savia ja saadaan sillä tavalla kuvioita.  Mielenkiintoista ja kivan näköistä.

Savi siis kaulitaan ja yhdistellään saadut liuskat ja taas kaulitaan.

Edelliskerralla syntyi tällainen "maastokuvioinen" ruukku

Tästä tulee jonkinlainen kaareva tarjoiluvati. Näyttää hiukan korityöltä. 
Näitä on kyllä mukava tehdä.
Olen jotenkin alkanut jo odottaa kevättä.  Tämän talven säät ovat voittopuolisesti olleet joko sateisen tuhnuisia tai hirvittävän liukkaita.  En tykkää. 

keskiviikkona, tammikuuta 18, 2017

Kaksiviikkoiset pikkumörssärit

Pennut kasvavat silmissä.  Kaikki painavat jo yli kilon, poika ottaa selvästi tyttöjä kiinni.  Silmät ovat auenneet tai aukeamassa, mutta luulen, ettei näkö oikein vielä toimi.  Tänään madotin pennut ekan kerran.  Ne irvistelivät aidosti, kun tungin niiden suuhun väkisin 2 cm matolääkettä.



pvm aika 1 .tyttö 2. tyttö 3. poika
4.1.2017 21:00 380 380 320
5.1.2017 17:00 430 420 340
6.1.2017 16:30 466 450 364
7.1.2017 17:00 540 502 398
8.1.2017 17:30 590 560 454
9.1.2017 16:30 626 614 518
10.1.2027 16:00 680 670 582
11.1.2027 16:00 740 780 648
12.1.2017 18:00 820 850 730
13.1.2017 18:30 890 910 780
14.1.2017 17:00 944 945 838
15.1.2017 20:30 1005 1020 920
16.1.2017 17:00 1090 1090 990
17.1.2017 17:00 1160 1175 1100

Voisiko ajatella, että ao. videossa on ensimmäiset leikin elkeet?  Toinen ainakin puree sinnikkäästi korvasta eikä mielestäni yritä imeä.  Hassuja vaapottajia ovat.


Krakki-kissakin pääsi hiukan nuuskimaan pullavatia

Tyttö 1 -  silmät jo kokonaan auki

Tyttö 2 - silmät vielä hiukan aukeamassa

Poika - kohta silläkin silmät aukeaa

Pullavadille nukahtivat - nämä kyllä nukkuvat melkein aina
Nimiä en näille ole vielä osannut suunnitella, siihenhän toki tarvitaan perheemme eläintennimeäjä-Maijaakin  ennnekuin voi päättää, kuka kukin on.  Alkukirjain sentään on jo vahvistumassa.

---

Välillä voisi kissanpojistakin jotain mainita:  Ne kastroitiin joulun jälkeen, mutta ei se ainakaan vielä ole vauhtia vähentänyt.  Niiden reviiri on laajentunut, saalistavat paljon hevosten heinäpaalilla ja niiden jälkiä näkyy mummolan pihallakin.  Koti on kuitenkin aina koti ja kyllä ne viettävät paljon aikaa sohvilla tai korituoleilla lötköttemässä.  Mukavia herroja ovat kumpikin.

Sitä tosin hieman ihmettelen, että miksi Lokin pitää herättää minut nuolemalla joka yö klo 3:24 (+- 2 min)?  Pojat nukkuvat sängyssämme, mutta tosiaan tuohon aikaan iskee toiseen vastustamaton halu nuolla naamaani. 
Eilen tulin keramiikasta ja otin uunista lämmintä katkarapupiirakkaa, eikös oitis olleet kissapojat
ruokaa kaipaamassa.  Ne istuvat usein tuossa keittiönjakkaralla, kun puuhaan keittiössä.

perjantaina, tammikuuta 13, 2017

Paksut pötköttäjät



Disan pennut ovat nyt  9 päivän ikäiset.  Maitoa taitaa olla riittävästi, kun tyypit vetelevät lähinnä sikeitä vuoroin massullaan ja vuoroin selällään ja kasvavat melkein silmissä.  Disaa huolestuttaa vieläkin Klepan läsnäolo ja kissat ajetaan pari kertaa päivässä ulkosalle.  Välillä kuitenkin kissoja ja Kleppaa nuollaan ja hellitään, joten eiköhän pahin hormonimyrsky ala olla ohi.



Pennut painoivat eilen 820g, 850g ja 730 g.  Poika on edelleen pienin, tytöt kisaavat vuoropäivinä painavimman tittelistä.

Vasemmalla poika, keskellä tyttö 2, oikealla tyttö 1.
Kuten kuvasta näkyy, tyttöjen vaaleanpunaisiin nenuihin alkaa tulla mustaa pigmenttiä pilkkuina. Pojalla onkin musta nokka jo alkujaan.

Viikon päästä aukenevat silmät.  Sitä odotellessa.