Ensimmäinen lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko alkoi mukavasti: heti perjantaina ratsastimme Kaisan kanssa Vissan ja Isíngin Hestbakkiin ladyleiriä varten, joka starttasi lauantaiaamuna neljän reippaan leiriläisen voimin. Luvassa oli Siivosen Anun pitämiä tunteja 2*30min päivässä ja saunomista ja yhdessäoloa samanhenkisten ladyjen kesken.

Hestbakkin tallin sisäänkäynti on idyllinen

Ai hymy? Ai hampailla?

Tammamammat ansaitulla tauolla. (Leirikuvat (c) Tiina Hämäläinen)

Leiri oli aivan odotusten mukainen, mahtava irtiotto lomaan - juuri se mitä kaipasinkin.  Kiitos kaikille asianosaisille!

Lopullinen kruunu tuli maanantia-illan kotimatkalla, kun Isíng lähti hienoon tölttiin keveästi ja puhtaasti!  Kaikki se taivuttelu ja notkistelu pääty-ympyrällä oli tehnyt töltinkin mahdolliseksi.  Olin kyllä todella onnellinen!

Tiistaina tutkailimme ukkokullan kanssa säätiedotuksia ja totesimme, että heinähommat saa tältä viikolta unohtaa, joten päätimme lähteä keskiviikkoaamuna pikkupeikon ja Simon luo Myrkkyyn.  Heillä on siellä pihasauna, jota eivät ole saaneet käyttöön, koska kuulopuheiden mukaan se oli edellisen asukkaan viimeinen leposija.  Suunnitelmissa oli sen siivous ja kunnostus.

Keskiviikkona aamulla pakkasin tavarat reissua varten ja onnittelin Disaa 2-vuotissynntärin vuoksi.  Se oli onnitteluista yhtä iloinen kuin mistä tahansa huomioista.

Lisäksi tutkin huolella Kleon takajalan, se oli heittäytynyt tiistaina aivan kolmijalkaiseksi.  En nähnyt mitään ulkoista syytä ontumiseen, puristelin ja tunnustelin koko jalan.

Ajelimme Myrkkyyn Tuurin kyläkaupan kautta. Mitään superhalpaa ei tarttunut matkaan/löytynyt, pari kännykkää hintaan 19,80€, työkaluja tulevaa urakkaa varten. Kovinkaan ihastunut en ollut Tuurin miljööseen, liikaa ihmisiä, etenkin väsymyksestä kirkuvia lapsia ja melko lailla samat hinnat kuin muuallakin, mutta tulipahan käytyä.

Perillä olimme viiden maissa ja lähdimme melkein heti tutkailemaan tulevaa työmaata: se ei ollut mieltä ylentävä näky, pukuhuone oli mullinmallin likaisia peittoja, törkyinen vaahtomuovipatja ja lattialla mitälie ja viinapulloja.

Kaivelin juuri kumihanskoja esille, kun Suvi soitti, että oli tullut hoitelemaan koiria ja löytänyt Kleon huonossa kunnossa: se oli kalvanut takatassunsa verille ja oli tuskainen ja läähättävä.  Suvi hommasi kiireenvilkkaa Kleolle eläinlääkärin ja sieltä tulikin pian soitto.  Ell kertoi, että Kleolla on ilmeisesti luusyöpä tulehduttanut takajalan ja suositteli välittömästi Kleon lopettamista.  Mitäpä siihen voisi sanoa?  Pitkä, yhteinen taival loppui siihen.

Kleolla oli pitkä elämä, se syntyi 30.1.1998 meidän pyykkitupaan ja se eleli luultavasti onnellisen, vapaan elämän aina kuolinpäiväänsä 11.7.2012.  14½ vuotta on koiralle pitkä taival.  Kiitos, Kleo, olit ihana varjo ja paras päiväuniseura ikinä.

Kuvassa Disa antaa 14-vuotissynntärisuukkoa Kleolle.

No, me jatkoimme urakkaa saunan kanssa - ensin tyhjennettiin ja purettiin kaikki, mikä vaikutti törkyiselta ja sitten rakennettiin uutta.  Minä toimin pääasiassa dokumentaristina, mutta aivan siitä lähtötilanteesta en edes kuvaa halunnut - yök.  Aivan riittävää oli se, että kannoin kaiken ällöttävän sieltä poltettavkasi.  Ukkokulta ja Pikkupeikko olivat yhdessä oikein hyvä timpuritiimi.

Pihalle saatiin komea roihu

Pukuhuone siivouksen jälkeen - läikät lattiassa ei totisesti miellytä

Pukuhuoneen lattiaan laitettiin puutarhalaattoja - aika jees!

Timpurit hommissa

Sauna uusilla lauteilla, kyllä kelpaa saunoa!

Pikkupeikko on töissä huskykennelissä, mistähän sen voisi arvata?

 Paluumatkalle lähdettiin perjantaina - Pikkupeikko lähti Ilosaarirockiin Joensuuhun ja me kohti kotia.  Kyllä maistuivat päiväunet, kun pääsin kotiin.

Siinähän se, eka lomaviikko: iloa, surua ja elämää.

* Ja pieni lisäys: tokihan ensimmäisen lomaviikon alkuun - perjantaihin - sijoittui myös poikani Mikon ja avovaimonsa Suvin muutto naapuriin, upouuteen taloon.  Perjantai-iltana piipahdimme siellä juomassa muuton kunniaksi lasilliset shampanjaa. Onnea uuteen kotiin! *

Mummo kanasensa niitylle ajoi...

Pitkin kevättä on ollut mielessä, että Romeon käyttämättä jääneeseen pihattoon saisi näppärästi kanalan.  Kevään aikanahan on muutaman kerran kaupoissakin myyty eioota kananmunien sijaan. Meillähän saa näppärästi mitä vaan, jos saa ukkokullan tekemään.  Hän on kätevä ja pätevä aika moneen hommaan.  Onneksi sainkin hänet innostumaan - tai ainakin tekemään - ja tutulta issikkaihmiseltä löytyi muutama tyrnäväläinen maatiaiskana ja kukko, joten homma oli jo puoliksi valmis.

Juhannusaattoa edeltävänä torstaina lähdettiin Suvin kanssa matkaan muutama banaanilaatikko takaluukussa suuntana Marttila noutamaan kanasia.  Kukko, kaksi munivaa kanaa ja kolme pienen pientä nuorikkoa olikin jo valmiiksi pyydystetty kissankuljetushäkkeihin, joten niistä ne saatiin näppärästi laatikoihin ja kotimatkalle.

Välillä kuului takaluukusta hämentynyttä pientä kotkotusta, mutta muuten matka oli aika rauhaisa.  Ulkotarha oli muuten valmis, mutta kattamatta, joten kanat saivat ensin alkuun asustella sisätiloissa. 

Ulkotarha kiertää kivasti navetan päädyn, on aurinkoa ja varjoa

Orret vielä puuttuvat, mutta ikkunalaudalla ja heinäpaalin päällä voi hyvin nukkua

Tässä munivat kanat ihmettelemässä uusia ulkoiluolojaan

Kukosta en osaa sanoa, onko se nyt musta vai harmaa - pikkuinen se on vielä - ikää kuulemma 13 vk

Isíng oli ensimmäiset päivät vain ihmettelemässä kanoja, välillä se hörhötti niille ja välillä vaan toljotti

Voi olla, että ihmetys on molemminpuolista

Täydellinen muoto: ensimmäinen muna!

 Nyt kanat ovat olleet vajaan viikon ja 4 munaa on saatu. Pikkukanat kuulemma aloittavat munimisen vasta syyskuulla, joten sitten tuotanto on isompaa.  Kanat ovat aika kesyjä ja antavat silittääkin. Pitäisiköhän niille opettaa jotain temppuja naksuttimen avulla, mitä?

Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani...

Viime viikon alku oli varsinainen jännitysnäytelmä kotikylällä.  Poikani ja tyttöystävänsä talopaketin toimitusaika oli 5.6 klo 7.  Huolenaiheita oli runsaasti: Tulevatko loput talopalikat, nosturi,  sähkö, saadaanko kaivoon vettä, ehditäänkö täyttää talon perustusten ympäriltä riittävästi, tulevatko rakennusmiehet, minne heidät majoitetaan, onko kaikki asiat muistettu... meneekö hermot?

Pikkupeikko - joka ei ole enää pikkupeikon näköinen, koska rastat ovat häipyneet - jäi kotiin pariksi ylimääräiseksi päiväksi todistamaan ja ennekaikkea valokuvaamaan talopaketin ensimmäisen pystytyspäivän.

Toimitusta edeltävänä yönä poika ja ukkokulta ajoivat lisää hiekkaa perustusten ympärille klo 2 asti, koska paikalle tulleet rakentajat kertoivat se olevan ehdoton edellytys, jotta uskaltavat alkaa asentaa elementtejä.

Ensimmäinen päivä

Nosturin paikalle saanti kesti hieman, tässä tilanne klo 7.55

Klo 8:08

Klo 8:09 - Suvi mietti, pitäisikö mennä laittamaan vaatteita kaappin

Klo 8:19 - toinen palanen paikallaan ja pressut pois

Klo 8:48 - saunaosasto on perustuksilla

Klo 9:42 Olohuone ja osa keittiötä laskeutuu alustalleen

Klo 9:52 Pesuhuone on valmiiksi kaakeloitu ja vessanpönttö paikoillaan

Klo 9:54 - viimeinen palikka tipahtaa kohdalleen

Onnellinen emäntä tulevan talonsa päädyssä - klo on 9:55

Toinen päivä

6.6.2012 - seuraava aamu - täyttöä tellinkejä varten (ilta on taas ajettu hiekkaa)

Siitä se alkaa: ensin tellingit ja stten katto päälle

6.6.2012 klo 10:00

 Neljännen päivän aamu

Peltikatto on jo valmis ja keittön kalusteet asennettu:

Kaivo porattiin - vettä ei tullut - tilapäinen vesi saatiin säiliöstä

8.6.2012 Keittön kaapit on asennettu eilen

8.6.2012

8.6.2012 Pääoven pikkukuisti on valmis

Talo on ulkoa maalausta vaille valmis ja  3 päivää on siis kulunut tähän työhön

Seuraavaksi taloon laitetaan lämmöt päälle ja sitä kuivatellaan viikko, että lattia ja tapetit voidaan laittaa paikoilleen.  Alustava muuttopäivä on 6.7.2012. Aivan mahtavaa!

Tätä projektia tähän asti seuratessani olen todennut, että on hienoa, että on keksitty tapa, jolla lyhytpinnainen jälkikasvuni saa oman talon helposti ja mukavasti.

Minusta on hienoa, että nuoret ihmiset - ikää pariskunnalla on vasta vähän, toisella 24 ja toisella 21, uskalsivat ryhtyä tähän suureen projektiin - pidän täydestä sydämestäni heille peukkuja ja toivotan onnea jatkoon!

Kiinalainen juttu

Olimme viikko sitten ukkokullan kanssa lomamatkalla Pekingissä.  Odotin näkeväni vihreäpukuisia, pyyleviä tähtilippalakkipäisiä ihmisiä pilvin pimein.  Suuri oli hämmästykseni, kun näin ne trendikkäät, amerikkalaistyyliset nuoret Pekingin kaduilla.  En myöskään missään kaupungissa ole nähnyt niin useita McDonalds-hampurilaisravintoloita kuin Pekingissä.  Samaten KFC tuntui olevan erittäin suosittu ruokapaikka.

Hotellimme oli aivan Pekingin suuren kävelykadun laitamilla ja sen läheisyydessä näki myös erilaista Pekingiä - ei pelkästään toinen toistaan suurempia ja upeampia kauppakeskuksia, vaan myös alkuperäisempää Kiinalaista, tai ainakin näin oletan.

Gourmet-kadun antimia - ruokaa vartaassa joka lähtöön

Kielletyssä kaupungissa vietimme yhden päivän.  Kännykän seurannan mukaan kävelimme tuona päivän n. 18 km ja jalkani kyllä tiesivät sen hyvin - rakkoja illalla laskiessa sain molempiin jalkoihin 3 kpl.  Kävely näytti Pekingin ankalta - ikävä kyllä ainoa tapa, jolla siihen tutustuin.

Koristeellisia yksityiskohtia oli tietenkin joka rakennuksessa

Muhkeita kivileijoniakin oli joka portailla

Tällaisia oli paljon, olivat kuulemma vesivarastoja tulipalon varalta. Kylpytynnyriksi epäilen...

Lohikäärmeitä

Puutarhasta minulla on erilainen näkemys - tuolla se tarkoitti lähinnä kivikasoja - ei kukkia ja kasveja

Tällainen puutarhamaja olisi kiva kotona

Kiinan muuri oli tietenkin *must* eikä se mikään pettymys ollutkaan.

Portaita... portaita...

Lisää portaita - sitä kyllä tiesi kiivenneensä päivän lopuksi

Muuri kiemurtelee valtavan pitkän matkan halki maiseman

Eläintarhassakin piti käydä yhtenä päivänä.  Pitihän se jättiläispanda nähdä livenä.

Olihan se aika söpö-

Eläntarhassa upeinta kyllä oli akvaario-osa, se oli mykistävän suuri ja hieno.

Ja paljon muutakin voisi varmaan vielä kertoa, mutta yksi on varmaa:

Isoveli valvoo - tarkkaan ja monella kameralla.

Kiva oli taas tulla kotiinkin - viikossa oli Suomeen tullut kesä ja vihreys.

Tie

Tällä viikolla on tälle kylälle ilmestynyt uusi tie.  Poikani Mikko tyttöystävänsä Suvin kanssa on tilannut itselleen talon ja he ovat yhdessä ukkokullan ja muun talkooväen kanssa kaataneet puut  tontilta ja nyt oli vuorossa tien tekeminen talon paikalle.

Ei mikään pieni tiepahanen, tosin kuvakulma  jotenkin vielä suurentaa vaikutelmaa.

Minusta tie on tulevaisuuden synonyymi.  Sitä katsellessaan alkaa jopa uskoa, että tien päässä joskus vielä on talo.  Itseasiassa jos kaikki menee hyvin, jo loppukesällä talossa asutaan.

--

Romeon kuolemasta on jo kuukausi, keskiviikkona sytytin haudalle kynttilän sen muistoksi.  Enää ei tallille mennessäni  nouse pala kurkkuun, kun avaan oven ja sisältä ei kuulukaan onnellista hörinää.  Siitä olen iloinen, että pikkuinen sai helpon lopun, se kuoli ilmeisesti hyvin rauhallisesti nukkuessaan.

Kevät on tullut. Kevätpäivän tasaus oli tällä viikolla ja huomenna kellot siirretään kesäaikaan. Lumet sulavat vauhdilla, nytkin ulkona sataa kaatamalla.  Tarkoitukseni oli lähteä ratsastamaan, mutta sokerinen olemukseni ei halunnutkaan, kun katsoin, millainen sää on.

Kävin torstaina yhdessä Espoon faunattarista ja siellä oli marmorinvärisiä mustamolleja, joista pidän.  Olisin halunnut myös muutaman poikaplatyn, koska platyakvaariossani kävi jokin ihme kato ja lähes kaikki pojat kuolivat.  Altaassa oli kuitenkin karanteenilappu päällä eikä myyjätär osannut sanoa, milloin kalat tulevat myyntiin.  Soitin eilen sinne ja kysyin, milloin niitä kaloja voisi tulla ostamaan.  Myyjä puhelimessa kertoi, että eivät ne ole oikeasti karanteenissa, mutta iranilaisilla on nyt uusi vuosi. Se veti minut hieman hiljaiseksi ja puheluumme tuli aika pitkä tauko.  Myyjä naurahti ja selitti minulle, että iranilaisten juhlatapoihin kuuluu laittaa juhlapöytään punainen kala lasimaljassa.  On kuulemma helpompaa laittaa viikoksi karanteenilappu punaisia kaloja sisältävään akvaarioon kuin tapella maahanmuuttajien kanssa.  Aina sitä oppii jotain uutta!