Niin heilahti taas kevyesti ovi, kun Kossi kiikutettiin autoon ja matka uuteen kotiin alkoi. Marita ja Hanna tulivat lauantaina hakemaan Kossia ja lähtivät tänään, sunnuntaina. Maritahan on serkkuni, joten on aika luontevaa, että he jäävät noin pitkästä matkasta yöksi. Oli mukavaa viettää pari päivää yhdessä, puuhailla koirien kanssa ja rupatella kaikenlaista.
Maritaa taisi uusi perheenjäsen jännittää näistä uusista koiranomistajista eniten, koska hänellä ei ole koskaan ollut omaa koiraa. Lapsia hän on kuitenkin kasvattanut 4 kpl mallikkaasti yhteiskuntakelpoisiksi, joten eiköhän tuossa mene yksi koirakin mukavasti.
 |
| Kossikin menee lumessa lujaa ja mielellään |
 |
| Kossissa ja äidissään on paljon samaa |
 |
| Hiukan haikeaa on, kun Kleppan viimeinen leikkikaveri meni |
 |
| Pennut karkasivat Disan perässä haukkumaan hevoset |
 |
| Kaksi kippurahäntää |
 |
| Mun aarre! |
 |
| Lapsuuden kotiportilta aukeaa avara maailma |
Kossi siis muutti Jyväskylään, joten siitäkin tulee kaupunkilainen, kuten Krókurista eli kutsumanimeltään Hemulista. Vähän kurjaa, että matkaa on aika paljon, mutta jos ostaja olisi jotain muuta kuin sukulainen, niin tuskinpa tulisi lähdettyä puolin ja toisin yökylään. Nyt varmaan tulee - oi, odotan, että pääsen rantasaunaan saareen, kunhan kesä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti