Oikea talvi on tullut

Minulla on taas yksinoloviikko, kun ukkokulta lähti Alpeille laskettelemaan, Italiaan tällä kertaa. Meillä piti olla Isíngin kanssa centered riding -kurssi viikonloppuna, mutta osanottajapulan vuoksi kurssi peruutettiin ja tilalle saimme ratsastustunnit lauantaille ja sunnuntaille.

Lauantaiaamuna kymmenen maissa lähdin Isíngin kanssa ratsain kohti Hestbakkia. Pakkasta oli noin kuusi astetta ja taivas oli kirkas eikä tuullut yhtään. Aivan mahtava tunne ratsastaa pehmeässä lumessa hevosella, joka oli aivan täpinöissään ja halusi vain laukata laukkaamasta päästyään. Kavioista ei kuulunut mitään ääntä, ainoa ääni metsässä oli pieni puhina, jota innokas hevonen piti.

Kaisa oli lainannut Hestbakkista hevosen ja tuli minua vastaan. Oli mukava törmätä talvisella tiellä ja jatkaa matkaa yhdessä.  Yhteinen matka vain jäi Kaisalta aika lyhyeksi, kun Isíng oli pitänyt niin kovaa vauhtia ja lisäksi olimme sopineet, että alamme laittaa hevosia kuntoon klo 10 maissa ja minä olin valmis jo 10:03.  Ehkä aloitin hevosen laiton jo viittä vaille, mutta ei siinä tosiaan nokka kauan tuhise, kun olen lähtövalmis. Kaisa tykkää puuhailla ajatuksella...

Illalla Henna piti minulle yhteisen tunnin Kaisan kanssa. Isíngistä ei olisi voinut arvata, että se on ollut jo liikkeellä aiemmin - se teki väsymättä ja innokkaana töitä koko tunnin.  Se on harmillista, että typykältä ei tullut ainoatakaan askelta tölttiä, se on kadonnut aivan kokonaan, mutta muuten tunti oli onnistunut. Tunti päättyi klo 18 ja silloin pakkanen oli kiristynyt (-13C) ja taivas oli tummansininen ja täynnä kimaltavia tähtiä.  

Sunnuntaina piti olla Sadun pitämä tunti klo 11-12, mutta aamulla oli pakkasta jo -18C ja puolilta päivinkin oli vielä -12C, joten peruutimme tunnin. Satu toikin sitten Isíngin kopilla kotiin. Illalla, kun lueskelin ystävien fb-päivityksiä jäin miettimään, että tuliko oltua turhan kermapeppuinen, kun moni ystävistä kertoi ihanista talviratsastuksistaan.

Aamulla kotiin jääneet hevoset olivat ihanan huurteisia:

Saisiko olla yksi huurteinen?

Vai kaksi?

Viime viikonloppu oli puolestaan koiramainen.  Kävimme Disan kanssa pyörähtämässä Turun kansainvälisessä näyttelyssä. Islannin lammaskoiria oli paikalla 7 kpl. Tuomarina toimi Jukka Kuusisto. Nyt olin pari kertaa agilityharkkojen sivussa harjoitellut Disan kanssa seisomista ja se oli mennyt hyvin perille. Typykkä esiintyi todella kauniisti.  Tuloksena oli NUK 1 PN 2 SERT VARACA.

Arvostelupaperissa lukee: "Hyväluustoinen, hyvät mittasuht omaava nuo narttu, oikeanmuotoinen pää, vahva selkä, sopivasti runkoa, hyvin kulmautuneet raajat, liikkuu hyvin."

Olin oikein tyytyväinen, että Disa ei ollut ROP, koska olin edellisenä päivän ajellut kotiin Joensuusta ja olin hurjan väsynyt enkä olisi jaksanut jäädä ryhmäkilpailuun. Suu korvissa ajelin kotiin.


Ja lopuksi: Tässä syntymäpäiväpusun Disalta saa Tassumäen Kleopatra - 14 vuotta tänään. <3

Synttärisankari sai torstaina uuden heijastinhuivin lahjaksi.