Vietimme eilen ihanan kesäillan ystävien luona järven rannalla. Saunassa oli pehmoiset, kosteat löylyt ja järven vesi oli raikasta - aika lähellä täydellisyyttä jo sellaisenaan. Illan kruunasi isännän grillaama kesäkurpitsa, kana ja halloumijuusto sekä emännän tekemä raikas salaatti, jossa oli itsekasvatetut tomaatit ja kurkut. Seura tiedettiin jo ennestään sopivaksi, joten sitä ei tarvitse erikseen hehkutella. (Uusintaa odotellessa... )Otin runsaasti valokuvia, mutta tähän blogiin pääse nyt puuseen sisällä, nurkassa bongaamani kyltti, joka kuvaa koko rakkaudella rakennettua paikkaa varsin mukavasti muutamalla sanalla.
Kotimatkan hämärässä mieleen jäi isolla laitumella vapaana käyskentelevä herefordilaisten emolehmien lauma - jokaisella näytti olevan oma lapsi ja porukka oli kai käymässä yöpuulle, kovin näytti rauhaisalta ja isokokoiselta tämä lehmäjengi. Voisi arveluttaa niiden joukossa pimeällä kulkeminen vaikka rotu ei kai yhtään aggressiivinen olekaan.
Kotona pikkupeikko oli illalla siivonnut kovasti ja jättänyt sitten koiralauman hoiviimme. Pikkumoka oli sattunut roskapussin välisijoituspaikan kanssa ja keittiö oli varsin mielenkiintoisen näköinen Louhen tuunattua tarjolla ollleen virikepussin uuteen uskoon. Onneksi roskat olivat suhteellisen kuivaa tavaraa ja pian talo näytti taas omalta itseltään (lue: pikkuroskia lattialla, mutta pöydillä voi pilkkoa ruokaa ja syödä).
Yö neljän koiran kanssa sujui hiljaisesti, muut nukkuivat meidän makkarissa, Louhi keskellä eteisen aulaa. Ylimääräisiä ininöitä ei kuulunut kertaakaan ennekuin herätyskello alkoi kuudelta latoa uutisia aamu-uniseen korvaani.
---
Tämän idyllisen illan jälkeen jäin aamulla miettimään, että kaikilla on kuitenkin omat huolensa ja murheensa jaettavaksi, vaikka niitä ei tarjottimella eteen työnnetäkään. Mutta ehkä juuri siksi sitä jaksaa olla positiivinen ja iloinen, että antaa ilollekin mahdollisuuden...
Vielä kuva iltaruskosta, joka kimalsi puiden lomassa eilen illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti