Viimeksi totesin, että elämä on tasaista taapertamista töihin - kotiin - töihin jne. No, nyt on sitten alkanut tapahtua! Olen jo pitkään miettinyt, että nykyinen työ maistuu hieman puulle ja haasteita on liian vähän - töitäkin on aika ajoin ollut liian vähän.
Niinpä sitten tartuin toimeen ja hain uuttaa työpaikkaa. Samanlaista hommaa, mutta pienemmälle työnantajalle ja bonuksena hieman lyhyemmällä työmatkalla. Homma tärppäsi ja toissapäivänä sain tiedon pääsystäni uuteen paikkaan. Eilen aamulla ensi töikseni sitten törkkäsin esimieheni kouraan irtisanomislapun. Viiden tunnin kuluttua tapahtuneesta olin kadulla pahvilaatikon kanssa "työttömänä", ilman rakasta läppäriäni ja armosta sain lainaksi puhelimen viikoksi.
Vanhoja, todella mukavia työkavereita tulee varmasti ikävä. Odotan silti innolla tulevaa.
Olen sopinut uuden työnantajan kanssa aloitusajaksi huhtikuun alun, mutta saan toki puhelimen ja tietokoneen jo ensi viikolla. Tällä hetkellä näpyttelen tätä jollain aataminaikuisella, maailman hitaimmalla läppärillä, jonka näppäimistössä on vain hiipuva aavistus teksteistä. No, tämä toimii ja kasvattaa taas aavistuksen kärsivällisyyttäni.
Aion olla lomalla kuukauden: ratsastaa, kävelykuntoilla, siivoilla - nauttia elämästä. Wow.
4 kommenttia:
Vautsi! Kuulostaa ihanalta. :) Nauti "työttömyydestäsi".
Onneksi olkoon loman ja uuden työpaikan johdosta!
t. Mari
ps. Olenkohan nähnyt unta vai kutsuitko mut joskus kokeilemaan ratsastusta teidän issikalla? Sattuneesta syystä kun mullakin on välillä vapaa-aikaa pikkuneidin vedellessä päikkäreitä ;)
Juu, tervetuloa, Mari. Tosin meillähän ei ole kenttää, joten jotain valvontaa pikkuneiti kaipaa silläaikaa, kun ponit painaa maastossa. Otahan yhteyttä.
waude Crisse, onneksi olkoon. Palataanpa asiaan. Aila
Lähetä kommentti