Reikäpäistä menoa

Tässähän on vierähtänyt jo kokonainen viikko ja viikonloppu. Viikonloppu olisi minun puolestani voinut vaikka jatkua vielä hiukan, väsyttää edelleen. Viime viikolla vietin pari päivää Turussa, yhtenä iltana piipahdin nopsasti Muurlassa nuuskimassa takkulandian uutta pikkupentua - ihana pötkylähän tuo oli. Pentukuume on itselläkin nousussa.

Samalla reissulla vein pikkupeikolle uuden kännykän. Hän ilmeisesti opiskeleekin kemiaa eikä valokuvausta, sillä demonstraatiot kännykän liottamisesta erilaisissa nesteissä eivät olleetkaan tuottaneet haluttua lopputulosta. Vaiheessa 1 kuuluvuuden parantamista ja rikkoutunutta näyttöä oli yritetty korjata oluttuopissa liottamalla - tuloksena *yllätys-yllätys* mykkä kännykkä. Vaiheessa 2 kännykkä upotettiin 10 sekunniksi Sinoliin. Siitä oli lopputuloksena mattapintainen, läpinäkymätön näyttö ja täydellinen mykistys. Kokeen lopputulos: ei suositella täysjärkisille.

Uuden kännykän hienoin ominaisuus on ohjelma, jolla voi heittää kolikkoa. Ostamani halpismalli on ilmeisesti tarkoitettu niin köyhille ihmisille, ettei heillä ole edes kolikkoa. Sopii taiteilijalle kuin nyrkki silmään.

Lauantaina oli taas Jaakon vetämät agilitytreenit. Vietin ensin hallilla parituntisen katselemassa pikkupeikon treeniryhmää. Peikko ja Karma osoittivat, ettei harjoittelu ole mennyt hukkaan. Karma sai Jaakolta ihailua sairaan hienoista käännöksistä, jollaisia Jaakon omat koirat eivät kuulemma pysty tekemään. Peikkupeikon ohjaus on niin eleetöntä ja tyylikästä, että agility näyttää lastenleikiltä. Vauhti on myöskin kova, mutta se ei näytä siltä. Toivoisinpa, että pari saisi pian kepit kuntoon ja pääsisimme ihailemaan heitä kisakentillä. Jaakko kyllä toivoi parin yhteistyöhön jatkossa enemmän reikäpäistä menoa ja irroittelua. (Sitä luulisi agilityynkin löytyvän...)

Omissa treeneissäni näimme luokatonta menoa ja vauhtia. Vauhdista vastasi Marilyn ja minä siitä luokattomuudesta. Jostain syystä tuntui jo rataan tustustuessa, että itsellä on kaksi vasenta jalkaa ja kaksi oikeaa kättä. Tämä tulikin muutaman kerran todistetuksi: kun Jaakko pyysi ottamaan koiran oikealla kädellä, kääntymään ja heittämään vasemmalla yli riman, niin otin vasemmalla, käännyin ja heitin oikealla. Lopputuloksena oli katastrofi: tämän älyttömyyden tuloksena olin tietenkin menossa väärään suuntaan!

Takaaleikkaus yhdessä kohtaa oli melko pahasti myöhässä: se tuli jonkinlaiseen kuntoon, kun Jaakko oli uhkaamassa minua hyppyriman iskulla, jos etenen liian pitkälle. Luulen, että mikäli Jaakko olisi poistunut siitä kohtaa, niin olisin taas tehnyt saman virheen.

Poispäinkäännöstä en taaskaan onnistunut tekemään oikein. Ilmeisesti olen harjoitellutkin sen tekemisen väärin: vedän koiran liikaa ohitseni ennen käännöstä, jolloin käännös menee aina pitkäksi ja pieni notkea koira kääntyykin väärinpäin.

Hyvää treenissä oli taas kerran se, että alan nähdä, että voin luottaa Marilyniin. Se tekee sitä, mitä siltä pyydänkin. Lisäksi se on aikuistunut ja kestää paljon enemmän toistoja. Kieli vain pitenee ja into lisääntyy, kun harjoittelemme. Se on myös siitä huvittava, että se ei hauku radalla muuta kuin silloin, jos käsky tulee liian myöhään. Tyyliin: "Prkle, minne?" Se haukkuu myös, jos jään miettimään aloituksessa hetkeksikin. "Äkkiä, mennään, äkkiä!"

Miinuspuolena olen siis minä itse: olen niin kaavoihini kangistunut ja teen samat virheet uudelleen ja uudelleen, vaikka yrittäisin kuinka saada aivoni toimimaan toisin, niin vartaloraukkani ei osaa toimia. Harmillista on se, että aivoni oikeasti yrittävät... kaipa siellä on se reikä jossain, missä kaikki poispäinkäännökset, pakkovalssit, jaakotukset ja sylikäännökset ovat kauniissa pinossa ilman kunnon indeksointia.

Silti on aina mukavaa olla Jaakon treeneissä, toivottavasti saamme niitä vielä lisää (vinkvink: Lägin koulutustoimikunta).

---

Indeksoinnista päästäänkin siihen, että töihin tästä olisi kuitenkin jouduttava. Vielä tämä viikko, niin edessä on viikon mittainen joululoma. Tuntuukin, että olen loman tarpeessa.

---

Maailmassa ei ole rajoja, ellei sinussa ole.
-Jouko Lehtonen