Koiraihmisille sattuu ja tapahtuu. Kuulin tässä päivänä muutamana yhdeltä tutulta staffikasvattajalta hauskan jutun. Staffithan ovat sellaisia aika pelottavan isosuisia tyyppejä ja jotkut luulevat niitä vaarallisiksi. (Staffordshirenbullterrierin kuva) Oikeasti ne ovat vain isoja kurnuttavia sammakoita, mutta se ei kuulu tähän tarinaan.
Olivat kävelyllä jossain lähiössä lenkkipolulla ja tuli sauvakävelijä vastaan ja koira karkasi omistajaltaan suoraan sitä kohti. Omistaja - joka on siis vanha ihana rouvashenkilö, mutta hyvin sporttinen tyyppi - karjaisi erittäin kuuluvasti "EI - TÄNNE - P*RK*LE!" Ihan tutun kuuloista, jos tunnet jonkun staffiperheen. Noin niitä usein komennetaan. Staffien omistajiksi tuntuu valikoituvan aika tempperamenttista sakkia.
Koira antoi kiinni ja sauvakävelijä siirtyi silti aivan polun laitaan ohittaessaan tämän rouvan koirineen. Rouva sanoi oikein kiltisti: "Ei tämä koira ole vaarallinen, se on vain niin kovin nuori ja innokas." Sauvakävelijä katsoi rouvaa alta kulmien ja tuhahti: "En minä sitä koiraa pelkää."
----
Entäpä jos saisit aikaan
"Jopas jotakin!" –tarinan,
jota kerrotaan aina uudestaan
ja uudestaan?
-Jeffrey Gitomer
---
Kuka pelkää mustaa miestä on muuten lasten juoksuleikki, jota voidaan leikkiä sekä sisä- että ulkotiloissa tai vaikka jäällä luistimet jalassa. Kun olin pieni, sitä leikittiin kovasti. Luulisin, että siitä on olemassa nykyajan lapsille yksinpelattava tietokoneversio.
3 kommenttia:
:D Sain hyvät naurut tuosta tarinasta!
Meilläkin oli aikanaan kynnysmatossa teksti jossa kehtotettiin olemaan pelkäämättä koiraa ja varomaan omistajaa.
hah..Hauska tarina.:D :D.
Nauratti minuakin tämä juttu, jonka päähenkilö olen. Samaisella kävelyllä oli toinenkin staffi ja sekin karkasi sauvakävelijän luo antamaan staffitervehdyksen. Meillä oli meneillään tiukennettu tapakasvatusperiodi, mutta näköjään täysin tehoton. Selittelin tätä naiselle ja pyytelin kovasti anteeksi niin koirien kuin omaa käytöstä, en tiedä menikö perille.
Lähetä kommentti