Jaa-a, mitähän sitä tänään tekisi. Eilen kävin räjäyttämässä pommin yhdessä aika homeisessa paikassa. Jäi suutariksi. Kukaan ei kuollut. Mulla vaan toi osumatarkkuus paranee. Vanhempana vaan oppii häpeämään nopeammin. Virkistävää, kun tietää olevansa niin väärässä.
Taidan mennä siivomaan Romeon koppia. Ukko teki siitä aika hienon. Vanha poni voi siellä viettää eläkepäiviään. On kiva kertoa niille, jotka on kanssa rakastaneet/rakastavat sitä, että minä/me pidämme siitä huolen. Se on aika helppo tyyppi, Romeo. Meillä päin tykätään vanhoistakin, kun ollaan vähän niinkuin kallellaan sinnepäin. Romeo tarvii välipalaleipää aika usein. Ja sille voi jutella, jos tykkää jutella itsekseen.
Mutta ei me ihan kuolleita olla... vaikka muka jotkut "ruuhkavuodet" on takanapäin. Tehkääs perässä, jos osaatte, kakarat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti