Syksy saa...

On se vaan pakko myöntää, että syksy on tulossa. Aamulla maan peittää todella runsas kaste ja lämpötila on vain 7,5 C. Illat ovat jo säkkipimeitä. Syksyn kirpeys tuntuu kyllä mukavalta, koska kesällä saimme kunnon helteitäkin.

Eilen sain uutisia kahdeltakin serkkutytöltä: toisesta oli tullut mummo toisen kerran ja toisen lapsi oli juuri Jorvissa odottelemassa synnytyksen käyntiinlaittoa, jotta serkkutytöstä saisi kolminkertaisen mummelin. Pieniä tyttöjä putkahtaa sukuun, mukavaa. Hämmästyttävää minusta on se, että nämä molemmat monikertaiset mummelit ovat minusta ihan pikkutyttösiä vielä iältään, toinen ei ole vielä edes viittäkymmentä.

Tässä maatilan, koirien ja hevosten keskellä elämisessä on se varjopuoli, että tuntuu olevan kovin vaikeaa irtautua omista ympyröistään ja matkustaa tapaamaan kauempana (tai edes lähempänä) asuvia sukulaisiaan. Muutenkin yhteydenpito ihmisiin on kovasti vähentynyt. Minun ei ole vaikeaa kuvitella itseäni vanhana mummelina täysin erakoituneena tänne metsään... Kaiken voi hoitaa netin kautta, eikö?

Meidän ikäluokkamme ja etenkin meidän lapsemme tarvitsevat vanhainkotiin kunnon laajakaistayhteydet, että voivat irccailla naapurihuoneeseen ja kertoa Facebook-statukseen, toimiiko vatsa tänä aamuna vai ei. Varmaan tälle syntyy jokin upea lyhenne asian lyhyeen ilmaisuun, kuten on syntynyt muillekin usein tarvittaville fraaseille. Shit comes well = scw, problems with shitting = pws, have to piss 10 times in a night = P10. Ken elää, se näkee...

No, ehkäpä alan etsiä jotain jokseenkin säällistä päälle puettavaa, jotta pääsisin töihin. Tarvontiellä on kuulemma hirveä ruuhka, joten voipi olla, että lähdenkin Vihdintien kautta. Valtaisaa vaihtelua elämään.

Paluu arkeen

Eilen alkoivat sitten taas työt. Vaikealta tuntui nousta kuuden jälkeen ylös normaalin yhdeksän sijaan. Aamusumuinen, loppukesän kirpakka ilma herätti kuitenkin yllättävän pehmeästi. Tänä aamunakin on samanlaista: aurinko paistaa, mutta lämpöä on vain n. 7 astetta, sumu leijuu maiseman yllä ja voi aavistaa, että päivästä tulee kaunis.

Kun kuulee Romeon hörinän oven takaa mennessään antamaan sille aamumysliä, ei voi olla hymyilemättä. Vanhan hevosen into ja elämänhalu näkyy kirkkaista silmistä ja tuntuu ruokakauhassa, kun se malttamattomana tönii kättä saadakseen ruuan nopeammin. Kissakin pyörii jaloissa tyytyväisen oloisena. Nämä ovat mukavia aamuja verrattuna niihin sateisiin ja säkkipimeisiin, joita vielä on edessä.

Onneksi tämä työviikko on vain kolmipäiväinen! On pakko myöntää, että päiväunille oli kiire, kun pääsin eilen töistä. Ihminen lienee luonnostaan aika laiska eläin, kun sitä niin nopeasti tottuu myöhäisiin aamuherätyksiin ja päiväuniin. Vai lienenkö minä tällä hetkellä vain erityisen raukea yksilö?

----
Pysyvä viisauden merkki on se, että näkee ihmeellisen tavallisessa. - Ralph Waldo Emerson

Kesälomasta sairaslomaan

Onpas aika kulunut nopiaan, kun on ollut mukavaa! Kesäloma on ohi. Tai kesäloma vaihtui eilen sairaslomaksi, kun puhelindiagnoosin perusteella sain H1N1-epäilydiagnoosin ja 6 pv sairaslomaa. Lomaa ja eristystä jatkuu siis ainakin tiistaihin asti.

En ole hirveän kipeä, pieni kuume on päällä, kurkku on kipeä, nuha on alkamassa. Ekana yönä sairastin rajusti vatsaa, mutta onneksi se on ohi. Kovasti nukuttaa koko ajan, joten en ole tosiaan ihan tervekään.

Kesäloma meni oikeastaan kuin siivillä. Viime viikon olimme ukkokullan kanssa Rodoksella. Kreikka oli minulle kokonaan uusi maa, joten mielenkiintoista nähtävää riitti kyllä viikoksi. Upeinta oli ehkä meri - häikäisevän turkoosinsininen ja suhteellisen puhdas. Ukkokulta snorklaili joka päivä varmaan parisen tuntia. Söimme hyvää ruokaa ja joimme maittavia viinejä joka päivä. Mitäpä sitä muuta lomalta kaipaisi?

Toissapäivänä oli pikkupeikon vuoro lähteä. Hän lähti kolmeksi viikoksi Islantiin, tutulle maatilalle töihin. Hiukan tuntuu talo tyhjältä, kun peikko ei ole täällä. Siihen on taas tottuminen, koska samantien, kun hän palaa Islannista, hän muuttaa taas Muurlaan. Tosin Karmaa ei kyllä voi olla huomaamatta, se vie leijonanosan minulle tarkoitetusta sängynpuoliskosta ja murisee kovasti, kun sitä välillä joudun siirtelemään. Karman murina ei kylläkään ole mitenkään uskottavaa.

Tänä aamuna yritin nukkua pitkään, koska yksinäiset päivät kotona ovat niin tylsiä. Yhdeksän maissa Marilyn päätti tehdä siitä lopun: heräsin siihen, että pienen koiran molemmat etutassut pitelivät tukevasti korvaani, jota samalla tehokkaasti nuoltiin. Ylöshän se oli sitten noustava.

---

Mutta nyt lounaan valmistukseen.

Nynny-Félagi

Romeo-shettiksellä on oma laidun. Olen pitänyt ylintä aitalankaa kiinni, jotta issikat eivät pääsisi päivisin sinne, mutta Romeo voisi kulkea vapaasti. Tässä päivänä muutamana olivat kuitenkin Vissa ja Félagi karanneet aitalangan alitse syömään ennen aikojaan.

Ilmeisesti langasta oli tullut Félagille ohimennessä sähköisku, koska toissapäivän iltana, kun päästin issikoita yöksi laitumelle ei Félagi mennytkään muiden mukana portista, vaan jäi aidan toiselle puolelle epäluuloisena nököttämään. Ajattelin, että hetken harkittuaan se menee syömään.

Aamulla, kun tulin siirtämään ponit päiväksi pois laitumelta, oli Félagi edelleen portin pielessä eikä ollut uskaltanut mennä ollenkaan syömään. Se hirnui sydäntäsärkevän kovaa: "Mami, mä en oo syönyt yhtään, en yhtään!" Se piti riimulla kuljettaa portin ohi, jotta se uskalsi mennä syömään.

Todellinen iso nössö!

Loma-aamu

Kesälomani pääjakson toinen päivä on aluillaan. Eilinen päivä meni pääosin viikonlopusta toipuessa, nukuin pitkään, kävin ratsastamassa, nukuin lisää ja kävin vetämässä illansuussa agilitytreenit.

Olin viikonlopun Turussa Suomen agilitymaajoukkueen karsintakilpailuissa kuuluttajana. Päivät kävivät kyllä työstä: ekana päivänä kisat kestivät klo 8-23 ja tokanakin klo 8-19. Onneksi oli toinenkin kuuluttaja koko ajan, että saimme vuorotella. Tunnelma kisoissa oli mahtava. Etenkin finaalipäivänä halliyleisö eli täysillä mukana joka radassa ja huutomyrsky ratojen jälkeen oli hirmuinen. Täytyy myöntää, että itsekin huusin mikrofoniin pelkkää öööö'tä, kun jokin huikea suoritus oli takana.

Pari koirakkoa jäi erityisesti mieleen: maksien Elina Jänesniemi & bordercollie Omie, jolla kisaikäkin on täyttynyt vasta runsas vuosi sitten sekä Carolina Pellikka & shetlanninlammaskoira Kerttu, joka oli varma lähtijä jo neljännen radan jälkeen ja teki koko karsintojen ajan varmoja ja tuulennopeita ratoja. Tulee olemaan jännittävää nähdä itse kisapaikalla Itävällassa, miten näillä koirakoilla menee.

Täällä kotona on tänään hyvin rauhallista: pikkupeikko on kesätöissä poimimassa saskatooneja ja ukkokulta lähti työmatkalle Turkuun, joten voin tämän päivän puuhastella ihan omiani omaan tahtiin. En ole tehnyt mitään suuria suunnitelmia: pyykinpesua, ratsastusta ja kauppareissu pitää tehdä, koska jääkaapissa on aika tyhjää. Toisessa kaapissa ei ole enää edes valoa.

Meillähän on kaksi jääkaappia: toisessa on vain avaamattomia tuotteita ja toiseen siirretään, kun tuote avataan. Se on varsin näppärää, koska avaamattomien jääkaappia ei usinkaan tarvitse pestä ja kertavilkaisulla näkee, mitä sinne pitää täydentää.

Taidanpa ottaa kolmannen kupposen kahvia...

---

Olkoon elämäsi keveässä veneessä vain tarvitsemasi: kodikas koti ja yksinkertaiset ilot, yksi tai kaksi mainitsemisen arvoista ystävää, joku jota rakastaa ja joka rakastaa sinua, kissa, koira, piippu tai pari, tarpeeksi syötävää ja päälle pantavaa, ja hiukan enemmän kuin tarpeeksi juotavaa, sillä jano on vaarallinen asia. - Jerome K. Jerome

Vesihevosia

Hevosten uittaminen järvessä on yksi kesän kohokohtia, varmaan myös hevosten mielestä.

Viime kesä oli jotenkin niin kolea, ettei sellaista tullut ollenkaan tehtyä, mutta viime viikolla oli sopivan lämmintä ja pikkupeikko halusi lähteä homman hoitamaan.

Kuvista voi päätellä, että hepot nauttivat kovasti - varmaan paarmanpuremat ovat kutisevia ja ikäviä ja vesi viilentää mukavasti.

Toivottavasti tätä tulee useamminkin tehtyä.

Ei enää heinästressiä

Kaikki heinät on saatu taas tänä vuonna korjattua. Eilen illalla ajeli heinäurakoija suurimman osan pakettiin. Laatu vaikutti ihan hyvältä, mutta tietenkin jännittää, mitä paketista löytyy, kun ensimmäinen lokakuun alussa hevosille tarjoillaan.

Laiskuri-minulle sopii tämä urakoijan toimesta tehty heinätyö mukavasti, kun ei tarvitse kun puhelimella soittaa ja laskunsa maksaa.

Laiskurista puheenollen, hiukan hävettää, kun eiliset agilitytreenit jäivät väliin pelkästään siksi, että olin niin julmetun väsynyt. Aika turhaahan tosin on treenata, jos oma vire on surkea. Nyt pian jostain energiaa tännepäin!

Yliannos Ypäjää

Kesän isot issikkatapahtumat ovat osaltani ohi. Mestaruuskisoissa ja ennen niitä urakoin apulaiskilpailunjohtajana ja jalostusnäyttelyssä johtajana. Tapahtumat osuivat peräkkäisille viikonlopuille. Edellisviikolla olin torstaista sunnuntaihin Ypäjällä ja viime viikonloppuna perjantaista lauantaihin. Minua alkaa välittömästi väsyttää, kun joku mainitsee Ypäjän nimen.

Huomaan kyllä olevani tavallista väsyneempi, kun viikonloputkin ovat menneet työn touhussa. Jonkin verran tulee valvottuakin, kun samanhenkisiä ihmisiä kokoontuu yhteen järjestämään näitä tapahtumia. Sehän on yksi syy olla mukana, että tapaa kivoja, samoista asioista kiinnostuneita tyyppejä.

Nyt seuraava viikonloppu on varattu ihan vain itselle (lue: kodinsiivousta) ja sitten on agilityn MM-karsinnat Turussa, jonne olen luvannut mennä kuuluttajaksi. Samantien alkaa lomakin eli vielä kaksi viikkoa vietän töissä ja sitten luultavasti lomani myötä alkavat upeat kesäsäät uudelleen.

Tosin eilen kävi urakoija kaatamassa meillä heinää nurin, joten parin päivän pouta olisi taas toivottava ilmiö, jotta saisimme pakettiin hyvälaatuista heinää talven varalle. Pitäkäähän peukkuja sille.

Heinänkorsia ja hellettä

Heinää on housuissa ja lattialla ja kaadettuna pellolla. Heinähommat saa tänä vuonna tehdä aivan unelmaolosuhteissa - heinäpoudilla. Ainoastaan loma puuttuu eli heinähommiin pitää joutua vielä oman työpäivän lisäksi.

Eilen tehtiin parin tunnin rupeama naapurin Katjan avustamana ja selkälihakseni kyllä tietävät, että hommissa on oltu. Kivulias jomotus tuntuu aivan joka lihaksessa. No, ehkäpä tänään helpottaa, kun työpäivän jälkeen taas jatketaan.

Vielä vajaat kolme viikkoa lomaan...

22.6.2009 Romeo - 30 vuotta

Ihana vanhus on hyvinkin harmaantunut, mutta toissatalvisen sairastelun jälkeen kuntoutunut aivan entiselleen.

Laukka, jopa pukkilaukka, sujuu ja elämä maistuu.

Poika on kova hörisemään ja seuraa tarkkana maailmaa ympärillään.

Eilistä syntymäpäiväänsä herra vietti lepäillen auringossa, syöden ja tyylikkäästi - ehkä hieman kuola suupielestä valuen - vettä siemaillen. Illalla pikkupeikko kävi rapsimassa talvikarvaa pois ja se oli kovasti nautittavaa.

Onnittelut vielä kerran!

Ihonkuorintalakanat ja muuta näpsää

Eilisen pitkän päivän jälkeen pötkähdin nukkumaan ja heti alkoi jotenkin tuntua kiusalliselta. Nousin uudelleen ylös katsomaan, minkä päälle olin käynyt nukkumaan ja lakanoilla oli sellaista hienoa, kuivaa hiesua n. 2 mm kerros. Sininen lakana oli kauttaaltaan kauniin punaruskea. En jaksanut enää puolen yön jälkeen lähteä vaihtamaan puhtaisiin, joten häädin ensin kolme onnellista, kerälle kiertynyttä koirakaveria alas sängystä ja rapsautin sitten suurimman osan hiekasta lattialle. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisi voinut kokeilla nuorentaako tuollainen kokovartalokuorinta... heh.



Maanantaina piti olla Marilynin agilitytreenit, mutta jouduin kokouksen vuoksi perumaan menomme. Yritin olla vitsikäs sähköpostissani ja kerroin, että Marilyn tod.näk. osaa tulla itse paikalle, mutta ei pärjää ilman ohjaajaa. Toisinaanhan Marilyn karkureisuuillaan on käynyt ainakin melko lähellä Salimäenpolun treenikeskusta, sinne lienee meiltä n. km linnuntietä matkaa. Kun olin lähdössä kokoukseen viiden aikoihin, hyökkäsi Marilyn takaani ja ponkaisi oven vaudilla auki ja singahti hurjasti haukkuen kohti kylää. En voinut kuin naurahtaa itsekseni: "Nyt se tyttö on tuntia liian aikaisin treeneissä - voi voi - tyhmänä pitävät, kun ei edes kelloa tunne."


Kun lähes viiden tunnin reissun jälkeen palasin kotiin, istui keskellä ajotietä uupuneen ja tyytyväisen näköinen kurainen koiratyttö. Avasin auton oven ja se loikkasi syliini ja nukahti heti. Oli kuulemma pitemmän aikaa juoksennellut haukkuen pihapiirissä, mutta ei ollut ilman vaivaa antanut itseään ukkkokullalle kiinni. Hän oli vain ikkunasta naureskellut jaloista ja mahasta täysin mustaa koiraa. Sen verran oli koiratypykkä juoksennellut märässä nurmikossa ettei ollut aivan musta, kun pomppasi autossa syliini.


Luultavasti se ei kumminkaan ollut treeneissä käynyt.


---
Ja ihan muihin asioihin - kesäiseen pihapiiriimme: Saimme aikanaan tupaantuliaislahjaksi alppiruusun (lähes 20 vuotta sitten) ja koskaan se ei ole tehnyt niin upeita kukkia kuin tänä vuonna. Sitä tulee hyvälle mielelle aamuisin, kun se kurkistaa ikkunasta sisään.

Suvisunnuntai

Viime yönä oli hurja ukonilma, vettä tuli ja salamoi. Päivällä olikin todella painostavaa ja ensimmäistä kertaa kesän ratsastuslenkin jälkeen huuhtelin hikisen Félagin letkulla. Se selvästi nautti siitä, vaikka vesi oli kaivokylmää.


Tänään olen hiukan yrittänyt kaunistaa pihapiiriä.

Tästä lähdettiin.








Ja tähän päädyttiin. Kunhan taimet hiukan kasvavat, niin tulos voi olla mukavan näköinen.


Muutapa en sitten ole tänään saanutkaan aikaiseksi. Tosin en tiedä, miksi kaiken aikaa pitäisikään puurtaa. Kesä etenee muutenkin: Ensi viikonloppuna on jo juhannus!

Kesä jatkuu

Nyt kesä on alun hellejakson jälkeen normalisoitunut sille "lyhyt ja vähäluminen" -tasolle, jota Suomessa odottaakin saavansa. Päivänä muutamana olemme saaneet nauttia jopa +4C -lämmöstä. Hrr.

Vielä on viikko juhannukseen ja siitähän päivät sitten alkavat lyhetä ja syksy tulee. No, en itseasiassa ajattele niin kovinkaan usein, etenkin kun oma lomani asettuu heinäkuun loppuun - elokuun alkuun. Olisin kyllä mielestäni jo kovin loman tarpeessa. Sitä huomaa niin hyvin, miten saamaton ja jaksamaton sitä nykyisin on. Päikkärit töiden jälkeen ei ole mikään harvinaisuus.

Tosin olenhan toki tehnyt aika paljon töitä issikkamestaruuskisojen eteen, joten ihan saamattomaksi en sentään ole jäänyt. Liikkuminen ja ratsastaminen vain on jäänyt kovin vähälle.

Josko tänään saisi edes sen verran intoa, että punkeaisi itsensä ruunapojan kyytiin ja kävisi heittämässä ratsastuslenkin. Säät ainakin taitaisivat suosia: ei ole liian kuuma eikä kylmä.

---

Onneksi on perjantai. Onneksi.

Hellepäivää pukkaa..

Ajattelin illalla, että ihanaa, kun saa rauhassa nukkua pitkään. Pikkupeikon ja Karman startit Stadi Gamesissa on vasta illansuussa.

Niinhän se sitten menikin, aivan suunnitellusti:

klo 5:50 Karma juoksee edestakaisin ja vinkuu - sillä oli järkyttävä pissihätä, melkein talo upposi, kun vein kaikki koirat pisulle
klo 7:30 kuulin omituista kolinaa keittiöstä ja kuvittelin Karman oleva ruokatynnyrin kimpussa, mutta se olikin ukkokulta, joka yritti kiinnittää eilisen grilli-illan aikana irronnutta keittiönkaapin ovea takaisin paikalleen
klo 8:10 järkyttävä huutorääkyhaukku, kun pääskynen oli lennähtänyt sisälle ja koirat yrittivät sitä tavoitella

Jotta sellainen rauhaisa sunnuntaiaamu.

Tänään tulee todella kuuma päivä, aamulla jo enne yhdeksää oli yli 20C varjossa. Mukavaa, mutta hieman uuvuttavaa. Taidan siirtyä kuistille hörppimään aamukaffetta.

Mahtaa ukkokultaakin illalla uuvuttaa, hän lähti juuri golfkilpailuihin. Siellä aurinko porottaa aika esteettömästi.

Kesä on astunut ovesta sisään

On kesä. Käki kukkuu, linnut laulaa, maailmani on aivan vihreä.

Pikkupeikko muutti eilen kesäksi kotiin. Pieni auto oli aivan pullollaan talven aikana kerääntyneitä tavaroita. Ihan nauratti, kun takapenkillä oli ihan pieni, Karman kokoinen, tyhjä tila ja muuten auto oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Petauspatja, lakanoita, vaatteita, kasseja, koiranruokasaavi. Kauheasti pikkuinen oli tavaraa saanut haalituksi sinne Muurlaan talven aikana.

Olisipa kiva, kun hän saisi kesäksi jotain töitä. Samaten pojalle toivoisi jotain hommaa. Mihin tämä maailma onkaan menossa, kun meillä on varaa antaa kokonaisen sukupolven vain elellä ilman mielekästä työtä? Tunnen todella monta 20-25 -vuotiasta, joilla ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa. Se on kyllä väärin!

Mutta se ei ole väärin, että täksi viikonlopuksi on luvattu hellettä. Nousin taas klo 6 ylös, koska lähden mukaan, kun pikkupeikko menee stadigamesiin Karman kanssa. Sekä tänään että huomenna heillä on kaksi starttia. Peukut pystyyn, että lopultakin tulisi nollia!

Vain pakki puuttuu...

Pitkän viikonlopun vietto alkoi helatorstaina Marilynin kanssa luolakokeella. Paikka oli sama kuin viimeksikin ja matkaa koepaikalle vain 15 min. Joku oli tullut Jyväskylästä asti, joten osaisin kyllä arvostaa sitä, että matkaa on vain noin vähän.

Tällä kertaa yritettiin jo A-astetta ja luvassa oli vielä luonnonluolan tarkastus ja mikäli kaikki menisi hyvin tulisi Marilynistä käyttövalio. Kolmella kokeella kuulemma ei useinkaan onnistuta valioksi pääsemään, joten se olisi huomionarvoinen suoritus.

Tuomarin puhuttelussa hän sanoi, että edellyttää koirlta ainakin kolmea iskua, joten ihan vähällä ei koetta keskeytettäisikään. Saimme arvonnassa numeron 11, joten odotteluaikaa oli aivan riittävästi.

Tyhjän luolan tarkastus on molemmilla aiemmilla kerroilla mennyt Marilynilta aivan loistavasti ja luulinkin, ettei tämä kerta ole mikään poikkeus. Vaan kuinkas kävikään. Tyttö istui melkoisen pitkään ensimmäisellä pesällä ja haukkui ja raapi sitä haittaluukkua, jonka kautta kettu oli otettu pois. Ajattelin jo, ettemme edes pääse kokeeseen, koska Marilyn ei mennyt hakupesän ohi lainkaan. Yhtäkkiä tyttö sitten piipahtikin hakupesän takana - hädin tuskin - ja palasi heti takaisin raapimaan haittaa. Tuon pikku piipahduksen ansiosta pääsimme sitten mukaan varsinaiseen riistakokeeseen. Tuomari kävi naurahtamassa meille, että "kylläpä oli hilkulla kokeeseen pääsy".

Seurasin tarkkaan muiden koirien kokeita ja kovin oli erilainen tuomari kuin kahdessa aiemmassa kokeessa. Hän todella vaati koirilta kovaa luonnetta ja useita iskuja ketun kanssa. Moni koira nostettiin ulos luolastosta kuono veressä ketun iskemistä naarmuista.

Ennen Marilynia oli yksi A-asteen koira ja ajattelinkin, että se on nopeasti ohi, mutta ei - koira iski vain kerran ja jäi sitten haukkumaan ja niin senkin koe kesti 20 min. Minulla löivät jalat jännityksestä loukkua, kun odottelin Marilynin kanssa pihalla.

Lopulta sitten päästin Marilynin ahdinkoputkesta läpi ja se meni vaivattomasti luolastoon, mutta ei lähtenytkään kaivamaan itseään hiekasta huippuvauhdilla läpi kuten harjoitellessamme asiaa, vaan tuli taas istumaan siihen ensimmäiseen pesään. Se istui 8 min aivan hipihiljaa ja sitten yhtäkkiä se syöksyi hiekkaesteelle ja lävisti esteen (tuomarin sanoin) huippuvauhdilla ja suorastaan törmäsi haittaan, joka oli sen ja ketun välissä. Rämäys oli niin kova, että hetken ajattelin sen pyörtyneen. No ei se pyörtynyt, vaan aloitti kiivaan haukun ja välittömästi haitat poistettiin ja Marilyn syöksyi ketun perään kuin ammuttuna. Kaksi kertaa kettu iski ja kaksi kertaa Marilyn iski takaisin. Tuomari epäili, ettei siinä ole peruutusvaihdetta ollenkaan, koska se ei kuulemma perääntynyt tuumaakaan ketun iskuista, vaan iski itse kiivaasti heti takaisin. Näin ollen tuomari keskytti kokeen. Hymyillen kävin hakemassa koiran pois luolastosta. Sen poskesta valui verta, mutta ei siinä itsessään ollut naarmuakaan, vaan veri oli ilmeisesti tullut ketusta.

Tässä tuomaripöytäkirjaa:

Koe alkoi: 13:37 Koe päättyi: 13:45
Ahdinkoputken läpäisy: ok, ok
Tyhjän luolan tarkastus: Hidas vain hakupesällä käynti
Arvostelu: Koira rauhallisesti luolaan ja käväisee hiekalla, jonka jälkeen siirtyy tulopesään 8 min kohdalla kaivautuu nopeasti läpi ja ilmoittaa riistan löytyneen. Kettu vas. peräpesään, jonne koira seuraa innolla. Kettu iskee ja koira ei väistä. Kettu iskee uudelleen ja koira ei väistä taaskaan. Koe keskeytetään vahinkojen välttämiseksi ja syystä että koiran erinomaisuus pystyttiin toteamaan.
Saavutettu kehitysaste: LUT A, 46 pistettä.

Vielä odotettiin toinen A-asteen koira, jonka koe hyväksyttiin ja sitten kaikkien tulokset luettiin. Marilyn oli kokeen toiseksi paras koira pisteillään. Tyhjän luolan tarkastus vähensi pisteitämme, mutta A-asteen siis saimme suoritetuksi.

Kokeen jälkeen oli vielä luonnonluolan tarkastus. Meitä oli kaksi koirakkoa. Menimme ison kiven juurelle, jonka alla oli jonkinlainen onkalo. Marilyniä ei kiinnostanut pätkääkään mennä sinne - tiesi taatusti, ettei kettua ole lähimaillakaan. Annoimme toisen koiran mennä ensin ja sen mentyä innokkaasti luolaan, Marilynkin innostui asiasta ja niin saimme luonnonluolastakin merkinnän hyväksytty.

Näin ollen meillä on nyt perheessä käyttövalio KVA-L cairn. No, anomuspaperit vielä pitää laittaa, jotta arvo olisi virallinen, mutta periaatteessa näin on jo. Toinen rodussaan Suomessa. Edellinen valio on tullut vuonna 1993. Olen aina tiennyt, että Marilyn on erityislaatuinen!

---

Mikäli olet kiinnostunut luolakokeen kulusta, tuolta löytyi erinomainen selvitys aiheesta.

Kevään syntymäpäiviä

Marilynille tulee tänään 5 vuotta täyteen. Se ei osoita pienintäkään merkkiä aikuistumisesta tai arvokkuudesta. Odotellaan nyt ainakin toinen mokoma...

Félagi taas täytti eilen 17 vuotta. Sekään ei vaikuta vanhalta eikä arvokkaalta.

Uupuneena uuteen viikkoon

Oivoi, miten sitä jaksaa tänään töissä? Kovasti väsyttää tänä aamuna ja hartiat ja selkä on totaalijumissa. Tuntuu, että sitä saa pinnistellä, että silmäluomet pysyvät auki.

Viikonloppu meni suunnitellusti Ypäjällä ja kaikki sujui erinomaisen hyvin. Olen valtavan iloinen talkooporukan osaamisesta ja hyvästä hengestä. Meillä oli paljon toimihenkilöitä, jotka olivat omassa tehtävässään ensimmäistä kertaa, mutta ilman isompia kommelluksia selvittiin.

Illalla tuli valvottua ja naurettua, mikä kuuluu tottakai asiaan, kun samasta asiasta kiinnostuneet, samanhenkiset ihmiset kokoontuvat tekemään jotain. Sellaisesta saa voimaa ja halua tulla toisenkin kerran tekemään juttuja yhdessä.

Näyttelyssä oli todella hienoja hevosia tänä vuonna. Erityisesti mieleeni jäivät kolmevuotiaat, ryhdikkäät ja upealiikkeiset oriit. Varsat tietenkin olivat taas niin hellyyttäviä, että mieluusti haluaisin pihalleni ensi kesänä pari sellaista laukkailemaan... Jaa-a. Pitänee miettiä asiaa lisää ja iskeä keskustelemaan ukkokullan kanssa asiasta silloin, kun hän ei ole aivan parhaimmillaan vastustamaan mitään...

---

Nyt on pakko lähteä etsimään konttoriin sopivia vaatteita. Toivottavasti edessä on mukava viikko.

Aamu metsän laidassa

Valtavan ihana aamu! Miten etuoikeutettu sitä onkaan, kun saa herätä aamuun maalla, linnunlaulun ja luonnon keskellä. On virkistävää nähdä, miten vinhaa vauhtia maailma taas vihertyy ja kesä tulee.


Minulla on taas lomapäivä. On viides viikko peräjälkeen, kun olen joko lomalla tai minulla on nelipäiväinen viikko. Mitenhän sitä sopeutuu, kun pitää tehdä koko viikko putkeen töitä?


Starttaan iltapäivällä koko viikonlopuksi Ypäjälle. Luvassa on vaihtelua elämään issikkanäyttelyn parissa. Saan aina aivan valtavan varsakuumeen, kun katselen yksivuotiaiden arvosteluja. Unelmana oli jo pikkutyttönä saada hevostila, jossa syntyisi vuosittain varsoja. Osinhan tämäkin unelma on toteutunut, koska yksi pikkuinen täällä on jo maailmaan pullahtanut. Olen melko varma, ettei Isíng jää viimeiseksi varsaksi, jonka kasvattajaksi minut merkitään. Aamulla, kun kävin ruokkimassa Romeon, katselin ajosillan alla olevaa tilaa sillä silmällä ja haaveilin kantavan shettistamman ostosta.

Tänään varmaan ehdin pyörähtää vielä hevosen selässä pikku lenkin, koska Ypäjällä tarvitsee olla vasta iltapäivällä. Enpä olekaan taas viikkoon ratsastanut, jostain syystä sitä on niin uninen töistä tullessa, että monena päivänä olen nukkunut tunnin torkut ja olen ollut loppuillan ihan poikki. Mahtuuhan viikkooni yksi sairaslomapäiväkin. Nukuin yhden päivän putkeen päänsäryn vuoksi.

Hiukan harmittaa, kun en pääse pikkupeikon luokan valokuvausnäyttelyn avajaisiin tänään (ei tosin ole kutsuttukaan *ärinää*), mutta onneksi se on auki lähes kuukauden, joten varmasti ehdin näkemään, ovatko he saaneet otettua parempiakin kuvia kui nämä blogissa esitellyt huippuotokset. (Kun ottaa huomioon, että kyseessä on yksityinen, maksullinen koulu, niin välillä odottaisi parempia lopputuloksia *hihitystä*.)

Ehkä menen hakemaan lisää kahvia. että jaksan pakata auton täyteen. Hauskaa viikonloppua muillekin! Toivokaa tekin, että sateiset sääennusteet ovat erehtyneet.

---
Hevonen, jaloin, urhein, ylpein, rohkein ja taatusti uppiniskaisin ja raivostuttavin ihmisen koskaan kesyttämistä eläimistä. - Anne McCaffrey

Vappu on ohitse

Taashan se ihan arvaamatta törkkäsi maanantaiaamun tähän kohtaan. Vappuviikonloppu meni suhteellisen rauhallisesti ratsastellen, syöden, kyläillen ja vieraita kestiten. Tämä viikko on taas vain nelipäiväinen, sillä perjantaina lomailen Ypäjällä. Olen issikkanäyttelyn johtajana tänä vuonna, joten kovin rennoksi en tulevaa viikonloppua luule. Onneksi on osaavaa, kokenutta porukkaa, joten olen etukäteen melko luottavaisin mielin näyttelyn sujumisen suhteen.



Kevät on edennyt taas tapansa mukaan hurjaa vauhtia. Pihan koivut ovat jo hiirenkorvalla ja heinä kasvaa melkein kohisten. Harjasin tänä aamuna Romeon, kun se näytti niin takkuiselta ja siitä irtosi muutamalla vedolla ainakin ämpärillinen talvikarvaa, jonka heittelin ulos lintujen pesämateriaaliksi. Luulisin, että meillä päin on melkoisen pehmeitä linnunpesiä, kun karvaa pehmusteeksi tulee aika tavalla sekä hevosista että koirista.



Oheisesta aamulla kännykällä nappaamastani kuvasta näkyy, että jotkut linnut eivät malta odottaa, vaan käyvät suoraan hevosten selästä hakemasta pesämateriaalia. Samalla ne myöskin napsivat suuhunsa itikoita, joita hepojen ympärillä pörrää. Siis jos oikein tarkasti katsoo, niin näkee Isíngin pepun päällä västäräkin.