Se on loppu nyt!

Jaa  mikä?  No lomautus.  Huomenna, perjantaina, saan taas suunnata konttorille ja aloittaa oikeat palkkatyöt.  Aluksi kuulemma pehmeä lasku eli kolmepäiväinen viikko, mutta onhan sekin hyvä juttu.  Kovasti odotan, että työkaverini Eijakin pääsee remmiin, mutta kuulemma ensin alkuun on töitä vain minulle.  Rehellisesti sanottuna en ole valtavan innoissani, koska lomailu nyt vaan on niin mukavaa.  Järki kuitenkin sanoo, ettei näinkään olisi voinut ainakaiken jatkua, joten aikuinen ja järkevä minä on kovinkin tyytyväinen.

Parisen kuukautta tässä on tullut siis lomailtua ja lähes koko ajan on ollut hellettä.  Helle loppui eilen ja se kyllä on helpotus.  En ole jaksanut tehdä mitään sisähommia kunnolla, talon siisteys on suorastaan räjähtänyt käsiin.  Eilen siivosin useamman tunnin ja sain vain pari huonetta siedettävään kuntoon.

 Tänä kesänä on ollut muutamia melko rakkoja ukkoskuuroja, viime aikoina lähinnä öisin.  Se on Disalle kovin raskasta, kun pitää istua sängyssä pääni vieressä, läähättää ja pyörittää silmiä ympäriinsä. Hieman se toki haittaa omiakin yöunia, mutta yllättävän hyvin tuohon ja jyrinäänkin tottuu.

Luonnollisesti olemme ukkokullan kanssa viettäneet hellepäiviä mieluiten uudella rantatontillamme.  Nyt on vierasmökki saatu pääosin valmiiksi, joten viime viikkoina olemme vain lueskelleet, nauttineet ruuasta ja uineet.  Todella loman tuntua, en ole vuosiin lukenut niin monta dekkaria enkä uinut niin paljon kuin tänä vuonna.

Kleppa nauttii loikoilusta varjossa lähellä rantaa

 Koirat ovat oppineet Halkjärven tontin rajat hyvin, ne pysyvät mukanamme koko ajan ja kun otan päivätorkut aurinkotuolissani ne nukkauvat tuolin alla tai vieressä yhtä sikeästi.  Tonttimme lähellä asustaa harmaahaikarapariskunta ja niiden liikkeelle lähtö järvelle saa koirat välillä ihan suunniltaan.  Disa on kerran hypännyt laiturilta aivan umpsukkelukiin innostuessaan juoksemaan lentävien pitkäkoipien perään.

Pinei muutos kodin eläinkannassa tapahtui (lopultakin!), kun sain vaihdetuksi kukkomme sävyisempään.  Nyt kanatarhaa hallitsee splashed white -värinen tyrnäväläiskukko, joka ei tule kannukset edellä kimppuun.  Se katselee varsin maltillisesti vierestä, kun tuon kanatarhaan ruokaa ja keräilen munat pois.  Vanha kukko alkoi olla jo varsin pelottava, se hyökkäsi kimppuuni aina kannukset ojossa ja reiteni ovat edelleenkin aivan mustelmilla sen hyökkäysten jäljiltä.

Kukko sai nimekseen Sylvesteri, koska hain sen Sylvin päivänä kotiin.

 Tänä vuonna saamme nähä superkuun kolmen kuuna peräkkäin: heinä-, elo- ja syyskuussa.  Kuu on kyllä yllättävän valaiseva, kun se suurena möllöttää taivaalla.

Elokuun superkuu kurkistelee ohuiden pilvien lomasta.

Nyt on kyllä syytä lähteä päivän touhuihin, vapaata ei ole paljon jäljellä...