Viime viikon maanantaina tuli Riika islantilaispoikiensa Kárin ja Imirin kanssa tapaamaan meitä ja myös ratsastelemaan. Riikan tarinaa visiitistä löytyy täältä.
Ennen Riikan ja poikien vierailua oli kuitenkin ensin luvassa muuan aika ikävä työtehtävä koskien viime vuoden heiniä. Heinäpelto on perustettu maalle, jossa kasvoi aiemmin pellavaa ja pellavan sänki on hyvin karkeaa. Kun pyöröpaali putoaa sängelle, saattaa siihen tulla minimaalisen pieniä reikiä, jotka pilaannuttavat paalin. Onneksi kaikki paalit eivät rikkoutuneet, ehkä noin kolmasosa paaleista meni pilalle.
Nyt piti tarkistaa kaikki jäljellejääneet paalit ja avata pilaantuneet ja kuljettaa ne läheiseen metsikköön maatumaan. Homeisten paalien aukominen on inhottavaa työtä, kun home pölisee ja haisee. Lisäksi muovikääreiden avaaminen on etenkin paalin alareunasta selälle raskasta.
Homeinen pinta on koristeellinen ja haisee makealle
Tässä ällöttävin paali, suurin osa paaleista kärsi vain yhdestä isosta homeläikästä
No onneksi iltapäiväksi tosiaan oli mukavampaa puuhaa tiedossa. Kun Riika ja koirapoijat tulivat, tehtiin ensin pieni lenkki pellolla. Mukana oli myös tytärpuolen perheen koira Finna, joka oli kovin innoissaan samanrotuisten tapaamisesta. Yhteiset leikit löytyivät ja koirilla oli kivaa.
Kaikki tutkivat kiinnostuneina Finnaa
Kleppa on ketterä tyttö pomppimaan
Kun koiruudet olivat saaneet hiukan reippailla, vaihdoimme ratsastuskamppeet päälle ja teimme yhdessä noin tunnin mittaisen reippaan ratsastuslenkin. Riika löysi aika vaivattomasti Vissalta töltin ja taisi tykästyä herkkään tammaan ja sen reippaaseen ja herkkään luonteeseen. Vissa on kylla aikamoinen mamma!
Seuraava päivä menikin heinätöiden merkeissä. Tai oikeammin vain ilta, koska talkooporukkaa oli todella riittävästi. Oli mukavaa istuskella illalla grilliruuan parissa kuistilla rupatelleen niitä näitä. Ikävä kyllä Suomen kolea kesä näytti voimansa ja muutamat istuivat aika kylmin sormin, joten ilta jäi aika lyhyeksi. Mukavaa oli silti, kiitos reippaalle talkooväelle.
Keskiviikkoillaksi olin sopinut taas koiramaista menoa, lähdimme Disan ja Kleppan kanssa Saloon tapaamaan muita islantilaisia ja niiden omistajia. Kyllä vaan - facebook on tuonut minulle paljon uusia ystäviä ja tapahtumia, joissa käydä! Nyt oli paikalla kaksi muuta islantilaista: Nooa ja Brimi, virallisemmin Nuppusen Netturtulppis sekä Tuiskuhännän Brimi Alfgrimur, jälkimmäinen on meidän Tassumäen ekojen pentujen serkku.
Brimi oli kyllä melkoisen rohkea ja reipas pikkukoiruus (ikää n. 3 kk) ja se oli etenkin tosi kova uimaan. Nämä islantilaiset tuntuvat muuten olevan sosiaalisia ja mukavia ihan kaikkien kanssa.
Mitähän Brimi tässä yrittää sanoa?
Pieni on niin soma (ja märkä)
Erikoisherkkuja oli tarjolla: hevosenkakkalihapullia!
Kleppa ja Brimi löysivat yhteisen sävelen
Höh, se istu mun päälle!
Kaikki tykkäsivät uimisesta, jopa Kleppa meni itse veteen
"Ihmeellisen suuri koira", arvelee Brimi.
Nopeasti kului muutama tunti yhdessä rupatellen, valokuvaten ja kahvitellen. Kiitokset Pirkolle ja Lauralle kutsusta!
Torstaiaamuna suunnattiinkin sitten nokka kohti Jyväskylää ja Pyhäsaarta, tällä kertaa Markkukin pääsi matkaan. Vain Marilyn piti jättää kotijoukkoihin, koska se karkulaisena on niin hankala ottaa vierailuille mukaan. Ikävä kyllä sääennuste näytti sateita ja pitikin paikkansa, mutta aika paljon istuskelimme silti katetulla ulkoterassilla, koska kesäilta järven rannalla on vaan niin ihana.
Näkymä ulkoterassilta
Saunakaverit laiturilla
Kleppa ihmettelee emopääskyn ylilentoa
Kossi on erikoisen hassu, mitä tulee vesiränneihin:
Mukavaa oli, olisipa matka lyhyempi, niiin olisimme varmaan vieläkin useammin Heikkisten vieraina. Perjantaiaamuna uskaltauduin taas aamu-uinnillekin ja se oli viileydestä huolimatta ihanaa.
Ikävä kyllä automme ei toiminut ihan halutulla lailla, tulomatkalla lakkasi yksi sylinteri toimimasta ja siksi piti lähteä perjantaina jo hyvssä ajoin liikkeelle, jos sattuisi matkalla vaikka apua tarvitsemaan.
Lauantain olimme varanneet Tall Ships Race'n purjeveneiden ihailuun Helsinkiin. Sää suosi, oli aurinkoista ja leppeää, kun läksimme Wilman kanssa anivarhain kohti Helsinkiä. (Anivarhain on loma-aikaan klo 8.)
Tämä oli yksi upeimmista laivoista
Joihinkin laivoihin pääsi vielä tutustumaan sisäpuolellekin, mutta useat olivat jo keskittyneet iltapäivän lähtöpuuhiin ja uusien miehistöjen kouluttamiseen. Tuohon Göteborg-laivaan oli useamman kymmenen metrin jono, kun se aukeni yleisölle.
Tähän kun saisi lisätyksi tervan tuoksun, niin tunnelma olisi siinä
Kaikki laivat olivat juhlalipututettuja ja kannet kiillotettuja
Kävimme parissa laivassa sisäpuolella ja kyllä ne olivat suuria, jossakin laivassa oli keittiössäkin ainakin 10 henkeä töissä. Kyllä kannatti käydä katsomassa, nämä eivät ole Helsingissäkään ihan jokapäiväinen näky.
Sunnuntaina vielä Hemuli, Iina, Matti, Mysla ja Igor kävivät tapaamassa. Kyllä Hemuli on iso: taitaa olla Disan kokoinen.
riika.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti