Eilen aamupäivällä kesken pitämäni koulutuksen Joensuussa sain surullisen puhelun ukkokullalta: Felagi oli ilmeisesti edellisenä yönä nukkunut pois. Se löytyi kuolleena tarhasta pienen lumipeitteen alta. Sen sieraimista oli tullut hieman verta, ehkäpä sydän oli pettänyt. Toivon, että sen loppu oli nopea ja helppo.
Se oli 7-vuotias, kun ostin sen Keltaisesta Pörssistä yhdessä Romeon kanssa vuonna 1999. Se oli hieno hevonen, ei liikkeiltään, mutta luonne sillä oli puhdasta kultaa. Sen ystävälliset silmät ja lämmin hörinä ovat kantaneet minut monen murheen päivän yli. Sen luotettavassa kyydissä olen saanut unohtaa murheet ja hymyillä ilonaiheet. Nyt on hevostarhassa iso musta aukko. Sydämessäni säilyy silti aina paikka Felagille.
Siitä olen iloinen, että Felagilla oli hyvä elämä. Se sai elää luonamme isossa tarhassa vapaana kavereiden kanssa leikkien ja ruokaa ja vettä ja välillä namiporkkanoita oli tarpeeksi.Oikeaa hevosen elämää ei ole kaikille tarjolla.
Eilen illalla, kun ajelin kotiin yläpuolellani oli tähtikirkas, sinisenmusta taivas ja puolikuu. Muutaman kerran silmiini purskahtivat väkisin kyyneleet, koska "sinisenmusta" on mielessäni se väri, jonka Felagi aina sydäntalvella sai.
Kun pääsin kotiin, kävin sytyttämässä kynttilän Felagin haudalle. Se sai viimeisen leposijansa kaveriponinsa, Romeon, lähelle. Kesällä istutan molemmille tulipunaiset ruusupensaat.
3 kommenttia:
<3
Tippa linssissä.
Lämmin osanottohali <3
Lähetä kommentti