Hevoskilpailuista heinäntekoon

Blogini on elellyt hiljaiseloa, minä en.

Muutama viikko sitten heppalaummaamme mutti uusi tulokas, suomenpienhevonen Jekki, joka on poikani tyttöystävän hevonen.

Muu lauma tutustui ensin tulokkaaseen aidan yli ja sitten laitettiin koko porukka pikkuhiljaa yhteen - yksi hevonen kerrallaan päästettiin laitumelle.
Aivan kommelluksitta ei päästy, sillä koko lauman lähtiessä innolla jahtaamaan Jekkiä, se sinkaisi pariinkin otteeseen aidasta läpi ja juoksi karkuun noin kilometrin päähän koko yli-innostunut issikkalauma perässään. Félagi sai ylähuuleensa melkoisen vekin yhdellä karkureissulla, mutta se on parantunut hyvin.

Alussa Jekki ei myöskään uskaltanut tulla juomaan, mutta nyt lauma on jo melkoisen harmoninen. Vielä ei Jekki ole pihattoon päässyt muiden kanssa, mutta eiköhän sekin vielä tapahdu.

Viime viikonloppuna oli Ypäjällä islanninhevosten mestaruuskilpailut ja koska olin yksi pääjärjestelijöistä oli hommaa ennen kisoja ja kisojen aikaan melkoisesti. Pidin viime perjantaina yhden lomapäivän ja vietin senkin Ypäjällä. Kisat menivät hienosti ilman suuria kommelluksia. Erityisen mukavaa oli se, että toimihenkilöiden kesken vallitsi ennennäkemättömän hyvä yhteishenki. Toivottavasti se enteilee sitä, että henki pysyy hyvänä myös elokuun alun PM-kisajärjestäjien kesken.

Ypäjän kisojen jälkeisenä maanantaina meillä tehtiin heinää. Kaikki torpparit ja vuokralaiset ja jokunen hyvä ystäväkin tulivat apuun ja pelto saatiin nätisti pakettiin. Ihanaa, että saimme apua niin paljon, sillä olin itse melkoisen poikki kisaviikonlopun jäljiltä.

Tiistaina piti tulla urakoijan tekemään isot paalit, mutta sen sijaan tulikin rankkasade. Onneksi sää oli sen jälkeen helteistä ja isotkin paalit saatiin pakettiin eilen.



Sunnuntaina, jos sää sallii, tehdään viimeiset heinät ja sitten on omat ja naapurin ponit ruuassa talven yli.

Pikkupeikko sai vakituisen duunipaikan Kasvihuoneilmiöstä. Pidän tänään etäpäivää ja lähdenkin tästä katsomaan, onko paikan lounastarjonta syömisen arvoista.