Aprillia!

Lapsena aprillipäivät olivat hauskoja. Perheessämme aprillattiin aina jotenkin ja sitä piti olla melko tarkkana, ettei mennyt vipuun. Itseasiassa en muista, millaisia isäni keksimät pilat olivat, mutta mieleen on jäänyt isän ilkikurinen ilme pilan onnistuttua ja huudahdus: "Aprillia, aprillia, syö silliä - juo kuravettä päälle!"

Tämä ei ole aprillipila: pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että Romeo kuntoutuu. Ruokaa menee päivä päivältä hiukan enemmän ja ilme on pirteämpi. Eilen oli niin lämmintä, kun pikkupeikko tuli töistä, että Romppu pääsi ulos aurinkoa ottamaan. Aina se könyää sieltä käytävälle, jos hetkeksikin jättää karsinan portin auki. Siitä voisi päätellä, että pikkuinen ei oikein nauti sisällä olosta. Silmäkään ei näytä pahalta, joten kaipa tässä taas hetki elämää mennään.

Peikkolapsi kävi eilen ratsastamassa molemmat tammat. Ísingiltä oli vissiin jarrut tippuneet tallin pihaan, kun niitä ei kuulemma oikein löytynyt matkan kestäessä. On se mukavaa, että kotoa löytyy tarpeeksi taitava ja rohkea ratsastaja reippaalle pikkutammalle!

Illalla vielä piipahdimme agilitytreeneissä. Kouluttajamme oli poissa ja meillä oli itsenäiset harjoitukset. Osanotto treeneihin oli mahtava! Kaksisteen pikkupeikon kanssa siellä harkattiin. Ohjeena oli harjoitella yksittäisiä esteitä. Me harjoiteltiin Marilynin kanssa keppejä (verkkokepeillä) ja putkeen menoa. Viimeksi Jaakon treeneissä otus ei mennyt millään heittämällä putkeen, mutta nyt sen sai menemään myös pimeistä kulmista vauhdilla, kun pikkupeikko oli targetin kanssa putken suulla palkkaamassa.

Kateellisena katsoin, kun Karman kanssa targetilla pakkauksen voi tehdä niin, että käy yhdessä koiran kanssa laittamassa palkan targetilla ja sitten menee suorittamaan. Koira ei varasta palkkaa, vaikka menee siitä ihan ohi. Tuo ei onnistuisi kurittoman terrierin kanssa millään lailla.

Kevät muuten tulee vauhdilla. Aurinko on paistanut muutamana päivänä niin, että se oikeasti lämmittää. Ihanaa.