Kaurapuuro maistuu nyt Romeolle, keittelin sitä eilen kahteenkin otteeseen ja ponivanhus söi sitä aiempiin ruokamääriin nähden melko paljon (siis noin 3 dl tai jotain). Olen myös onnistunut löytämään vihreitä ruohotuppoja ja eilenkin se sai ilta-appeeksi melkein täyden vadillisen vihreää ruohoa. Kyllä alkoi vanhuksen turpa liikkua iloisesti, kun vihreän heinän tuoksu tapasi sen sieraimet. Melkein tuli itku, kun katselin sen ruokailua illalla. Viime yönä oli syöty myös 8 ruisleipäää ja kaksi omenaa, joten ravintomäärät alkavat pikkuhiljaa kasvaa.
Uskomattoman laihaksi se on viime viikkoina tullut, kuten vanhat sairaat ihmisetkin usein. Edelleen toivon sille makoisaa laidunkesää, vaikka se olisi sen viimeinenkin kesä. Kevät onkin keikkuen tulossa, mm. kurkiauroja on jo kulkenut talomme yli useitakin. Niiden huutoa on sykädyttävää kuunnella. Usein ne laskeutuvat johonkin lähipellolle lepäilemään ja kun ne etsivät laskeutumispaikkaa, ne huutavat ja lentävät ympyrää kylän yllä. Upea näky!
Paranemisia toivottelen myös Elkielle ja Dorikselle, kyllä nyt on tuttavapiiriin osunut paljon potilaita ja toipilaita yhtäaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti