maanantaina, toukokuuta 08, 2017

Elämää ja eläimiä

Eipä olekaan tullut kirjoitettua pariin kuukauteen.  Ei sillä ettei mitään olisi tapahtunut, mutta aina jotenkin vain jäänyt dokumentointi.

Huhtikuussa piipahdin Levillä Maijan ja Hannun luona kyläilemässä.  Vaikka oltiinkin ihan hiihtokeskuksen tuntumassa, niin suksia en jalkaani laittanut.  Silti sain joka aamu Maijalta magnesiumjalkakylvyn ja muutenkin tuntui, että minua hemmoteltiin koko visiitin ajan. Ihanaa, kun sain tuntea itseni tervetulleeksi.

Yhtenä päivänä käytiin parissakin lumilinnassa ihailemassa jää- ja lumiveistoksia.  Ensin Luvatussa maassa, jossa Maijakin on ollut lumiveistoksia tekemässä.

Luvatun maan jääpirtinpöytiä

Alttari
Maijan muotoilema joulukuusi

Sitten käytiin Lainion linnasssa, joka on paljon isompi.  Aivan valtavasti hotellihuoneita ja sviittejä, tuskin edes näimme kaikkia, koska käytäviä oli niin paljon.  Kaikki sviitit olivat varsin vaikuttavia.

Tämä jäinen hirvi oli heti lumilinnan alussa, huikea!

Ruususviitin seinäkoristelua

Isoja seinäreliefejä oli paljon sviiteissä, varmaan paljon tekijöitä ollut hommissa
Aika vähän teimme muuten mitään turistijuttuja, pääosin vain oltiin yhdessä, pelailtiin jotakin, tehtiin ruokaa ja oltiin vain.  Se tuntui ihan lomalta.

Näkymä Levin Tuikulta, huipulta näkee kauas
Kotiin Lohjalle kun pääsin, niin oli jo ihan kevät - sinivuokkoja ja silmuja.  Kyllä, Suomi on pitkä maa.  Tosin tänä vuonna kevään tulo on ollut harvinaisen tiukassa.  Hurjan paljon takaiskuja, lumisadetta ja kylmää vaikka jo oli kukkia ja vihreää.

27.4. oli ihanan keväistä, leskenlehtiaurinkoja vaikka kuinka...

...mutta 29.4 näytti taas tältä

Lunta tuli...

... ja tuli, sitä oli vappuaattona ememmän kuin viime Jouluna. Niin hassua!

Vapun aatonaattona tulivat Lapin muuttolinnut, siis Maija ja Hannu, tänne etelään.  Ihanasti tuntuu siltä, että kylässä on enemmän elämää kun he puuhailevat kaikenlaista.  Itsekin olen toimeliaampi ja ja jotenkin onnellisempi koko ajan.

Kasvi- ja perunamaan tekoa: kevätkyntöä ja muokkausta, ehkä siitä jotain tulee..


Muutama päivä sitten hain 3 uutta kanaa.  Kuvassa kolme oikeanpuolimmaista.
Samalla siirsin koko porukan kesäkanalaan.

6.5.17 tuli meille lainaksi Hestbakkista nuori, ihana ruunapoika Hnökri fra Vaanila. Kuvassa keskimmäisenä.
Kanat pääsivät heti mukaan parveen, kun oli koko porukalle uusi paikka.  Oli ihan fiksua siirtää vanhat samaan aikaan kesäkanalaan, niin kummasteltavaa ja kuopsuteltavaa riitti eivätkä uudet joutuneet kiusatuiksi.

Tammat olivat liiankin innoissaan Hnökrin meille tulosta.  Yksi iltapäivä ja ilta kului eestaas laukatessa niin että pojalta lensi puolet kengistäkin jonnekin.  Nyt ollaan jo sopuisammin yhdessä, mutta taitaa olla Vissa hiukan mustasukkainen eikä antaisi Isíngin ollenkaan rapsutella pojan kanssa.  Siitä sitten syntyy kova kiljuminen ja jonkin verran potkimistakin.

Annan nyt Hnökrin, joka meillä sai kutsumanimekseen Nökö, totutella rauhassa perjantaihin asti, kun silloin tulee kengittäjä.  Sitten minäkin pääsen taas ratsastelemaan enemmän.

Kesää tässä odotellaan, mutta kovin keikkuen se saapuu.  Tänäänkin on melkoisen kylmä tuuli - hrr.


perjantaina, maaliskuuta 10, 2017

Onnea jakamassa

Viikko sitten perjantaina starttasin ystäväni Kaisan kanssa kohti Kouvolaa matkassa pikkuinen onnenpallo Tassumäen Mánadís.  Ensin siitä piti jakaa onnensiivu Kaisan aviomiehelle Lasselle ja ennen perillepääsyä uuteen osoitteeseen käytiin vielä Kaisan vanhempien kotona, jossa lounasta vastaan he saivat pallutella pikkuista.

Tässä pikkuinen viimeisellä aamulenkillä äidin kanssa

Onni on halata nukkuvaa koiranpentua💗

Tämännäköinen onnepallo Mánadís, kutsumanimeltään Kuura, on
Sinne solahti pentu vaivattomasti lapsilauman jatkoksi -
tässä kuvassa ihan kirjaimellisesti
Sannalla, Kuuran uudella emännällä, on oman ukkokultansa lisäksi 4 omaa ja 4 sijoituslasta, joten Kuuralla on paljon puuhaa ja monet hellät kädet lähellään.  Olin kovin ihastunut siihen, miten kauniisti lapset käsitteivät pentua ja talon muitakin eläimiä.  Karvaisia kavereita löytyy sisältä ja ulkoa: kissoja, koiria ja hevosia.  Kuura saa varmasti virikkeitä pitkin päivää ja oppii hyväksi talli- ja perhekoiraksi.

Tässä lienee syntymässä arvokas ystävyys
Hyvillä mielin lähdimme Kaisan kanssa kotia kohti.  Oli hieno tunne, kun pentu sai kivan kodin ja koti kivan pennun.  Juuri tämän vuoksi halusin pennuttaa Disan, vaikka omaa pentua en juuri nyt halunnutkaan.

Seuraavana päivänä ulkoiltiin ensin koirien ja kissojen kanssa ja sitten pakkasin kyytiin poikapennun, Marbjörnin, ja ajelin kohti Hyvinkäätä.

Tässä Marbjörn juoksentelee vikan aamu-ulkoilun äitimuorinsa kanssa
Pienet painit siskon kanssa piti myös ottaa
Onkohan uudessa paikassa yhtä kivaa uuden kissakaverin kanssa?
Kovasti siellä jo uusi perhe odotti Marbjörniä, jonka kutsumanimeksi oli päätetty antaa Halti.  Sielläkin on koirakaveri, saksanpaimenkoira Kössi ja kissa sekä hevosia, joten päivätöitä on Haltillekin tiedossa.

Pikku-Halti uusien "siskojensa" kanssa 💓
Hyvillä mielin ajelin Hyvinkäältäkin kotiin, mukavan perheen sai pikkukarhukin.

Maanantaina oli sitten vuorossa viimeinen onnenpallo, se matkasikin lähemmäksi, Sammattiin.

Mardísin lähtöulkoilu äipän kanssa
Kissan perässä pääsee jänniin paikkoihin, tässä Lokin kanssa risukossa.
Mardís oli sinnikkäin ulvoja/kiljuja pentukatraasta, se ei parinkymmenen kilometrin matkalla lopettanut ollenkaan vaan ulvoi koko matkan perille asti.  Saattaa sillä olla muutenkin lujin luonne näistä kolmesta.   Sen kutsumanimi ei ollut ihan varma vielä perille vietäessä, mutta tutustumisen myötä se sai nimekseen Alma.  Tässäkin kodissa on karvaista seuraa: 3 koiraa ja 3 kissaa, joten yksin ei tarvitse senkään olla.  Lisäksi perheen aikuiset lapset ja lapsenlapset pitänevät pikkuisen elämän virikkeellisenä.

Varsin soma on tämäkin pikkuotus.  Tuo pieni hymy tai nauru löytynee
kaikilta islannnilammaskoirilta.
Nyt on kotona hiljaisempaa, kun pennut eivät ole elämää piristämässä.  Olen kuitenkin iloinen siitä, että jokainen sai hyvän kodin, jossa on koirakokemusta ja -kavereita.  Varmaan tapaamme vielä!

Joka uskoo, ettei onnea voi ostaa, ei ole koskaan ostanut koiranpentua!

sunnuntaina, helmikuuta 26, 2017

Kuva- ja videopläjäys

Ensi viikolla pikkuhirviöt lähtevät omiin koteihinsa.  Tai oikeasti, ne ovat kyllä kaikki aivan ihania halinalleja ja varmasti on haikeaa, kun ne lähtevät.  Jokapäiväisillä ulkoiluretkillä olen ahkerasti kuvannut näitä, koska joka päivä ne muuttuvat hiukan.

Marbjörn
Mánadís
Mardís
Kuuden kopla, Finna on hoidossa 2 viikkoa-  Se on muuten mukava, mutta
hurjan kova haukkumaan.

Painiminen on ihanaa!

Lumessa juokseminen on kivaa.

Marbjörn nauttii lumesta

Isä-Vekku (Turnukan Hvekkur) kävi kylässä


Me melkein pysytään äidin perässä

Me osataan hypätä puunrungon yli

Me rakastetaan juoksemista!
Alla video tämän aamun ulkoilupuuhista.

video

Alla hauska video siitä, miten vähän kissat välillä välittävätkään pentujen painimiskutsuista.

video

Välillä - etenkin aamuisin - tulee mieleen elokuva Gremlins-riiviöistä, kun yrittää väistellä näiden naskalihampaita ja päästä kahvinkeittoon.  Mutta ensi perjantaina lähtee ensimmäinen pentu, joten kohta pentujen puuhien seurailu on ohi.  Se tulee olemaan tylsää.

maanantaina, helmikuuta 20, 2017

Elvis has left the building

Toissakesänä kaksi kanaa halusi itsepintaisesti hautoa ja jätinkin lopulta niiden alle 4 munaa.

Yhteishuoltajuus vai muuten vaan kommuuni suunnitteilla?
Vain 4, koska kanalassa ei varsinaisesti ollut hirveästi tilaa lisäkanoille, mutta tokihan muutama mahtuisi.  Kanarouvat hautoivat sulassa sovussa samaa pesää ja lopputulemana oli 2 pikkuista tipua, toinen tummemoi ja toinen vaaleampi.  Ensimmäinen kuoriutui Ellin päivänä 11.7.15 ja tietenkin toivoin siitä Elliä, mutta siitäpä tulikin ihan isänsä näköinen komea kukko, jonka nimeksi annoin Elvis.  Toinen tipuista oli sitte loppujen lopuksi kana, joten 50/50 kaikki hyvin.

Tässä pikku Elvis äitinsä kera päivä ikäisenä.
Odotusteni vastaisesti Elvis tuli hyvin toimeen isänsä Sylvesterin kanssa.  Se kiekuikin salaa seiää päin ensin alkuun ja kun se halusi polkaista jotakuta kanaa, se teki se aina Sylvesterin selän tai nurkan takana, viisas poika.

Tässä Elvis vasemmalla ja Sylvester oikealla kanaparvensa kanssa,
Sopu jatkuikin ihan viime viikkoihin asti ja sitte onnekas sattuma puuttuikin peliin ihan samaan aikaan, kun Elvis ja Sylvesteri ottivat ensimmäise (ja viimeisen) kerran yhteen.  Meillä kävi koiranpennun katsoja Pirjo, joka saa omakseen Marbjörnin ja hän mainitsi juuri saanensa parven tyrnävänkanoja ja kaipaavansa kukkoa.  Minä kerroin, että minulla on ylimääräinen kukko, mutta en raskisi siitä luopua, kun tulevat niin hyvin toimeen.

Vaan seuraavalla viikolla kukot olivatkin verissäheltoin, kun menin munia hakemaan.  Varmaan Elvis oli saanut etiäisen omasta parvesta ja näinollen ryhtyi rettelöimään, jotta saisi lopultakin oman kodin eikä tarvitsisi aina olla peräkammarin poikana. Sunnuntaina kukkopoika pääsi uuteen kotiin ja tarina sai onnellisen lopun.

Ja niin prinssi sai prinsessansa ja saa olla ylimmällä orrella lempivaimojensa kanssa.

torstaina, helmikuuta 16, 2017

Pennuilla on nimet

Eilen oli pennuilla suuri päivä.  Tungin ne aamulla kissankuljetuskoppiin (juuri mahtuivat) ja pakkasin ne ja Dísan autoon ja ajeltiin eläinlääkärille.  Pennut saivat kevyen eläinlääkärintarkastuksen ja ne sirutettiin (eli tunnistusmerkittiin).   Samalla pennuille päätetyt nimet laitettiin pentueilmoitukseen.

Saanen ylpeänä esitellä:

Ykkönen on
Tassumäen Mánadís

eli kuun jumalatar 
Kakkonen on
Tassumäen Mardís

eli meren jumalatar
ja poika sai nimekseen
Tassumäen Marbjörn

eli merikarhu.
Ulkoilemaankin on jo parina päivänä päästy, kun kovat pakkaset hellittivät.  Alla olevasta videosta näkee, miten Marbjörn menee mukkelismakkelis kierien mäen alas.  Miten sitä voisi tietää, että maailmassa on mäkiä, jos on aina vaan ollut lattialla?

video

Vauhti kakaroilla on melkoinen ja ne suorastaan kiitävät toisten perässä hangella.  Siinä sitä lihakset kasvavat ja koordinaatikyky paranee.  En olisi ikinä uskonut, että ne voivat juosta niin kovaa. 

video

Se on ihanaa, että pennut ovat niin reippaita ja rohkeita, ettei esim. lumihankeen laittaminen saanut niitä pysähtymään vaan heti lähdettiin maailmaa ihmettelemään.

Eilen näistä yksi laitettiin vaa'alle - taisi olla Mardís - ja se painoi 3,1 kg, joten ihan reippaan kokoisia pikkuisia ovat.

perjantaina, helmikuuta 10, 2017

Viidenviikon villitys

Pennut ovat viisiviikkoisia - liikkuminen alkaa olla aika vakaata ja juokseminen, painiminen ja rähinä onnistuu hyvin.  Kiinteää ruokaa syödään nelisen kertaa päivässä, mutta vielä maistuu äidinmaitokin.  Nämä karvapallot ovat kyllä uskomattoman suloisessa vaiheessa.  Hurjasti mennään ja sitten yhtäkkiä talo on hiljainen ja siellä täällä on pieniä uniaan vikiseviä pehmopalloja.


Ykkönen unilla
Toissayönä oli lähes täysikuu ja kuu valaisi taloa.  Laitoin pennut nukkumaan pyykkitupaan 30 cm korkean aidan taakse.  Heräsin kolme kertaa yöllä siihen, kun kakkonen vikisi ja pomppi sänkyni vieressä.  Sieltä se oli tepastellut kuunvalossa hakemaan leikkiseuraa.  Aamulla sitten sängyn vieressä pomppivat kakkonen ja poikapentu.  Ykkönen kiljui pyykkitupayksiössään yksinäisyyttään.  Ehkä sitä oli käytetty astinlautana ja siksi se oli jäänyt aidan taa.  Tosin näin käy aina, joten voi olla, ettei sillä vaan ole aitomistekniikka hallussa.  Nyt ne ovat päivän sitten tepsutelleet taas täällä tuvassa.  (Kävin ostamassa lisää matonpesuvaahtoa päivällä, sen aikaa saivat olla yksiössään yhdessä Disan kanssa.)  Tosin kolme viidestä pisu- tai kakkakerrasta menee jo paperille tai ainakin etujalat ovat paperilla.

Kleppa on omaksunut kiukkuisen vanhapiikatädin roolin ja murisee pennuille kovasti, mutta vaikuttaa sitä, että lähinnä muodon vuoksi.  Kun pentu sitten murinasta huolimatta tulee lähelle, sitä nuollaan.  Mitäpäs Kleppa muuta, valtakunnannuolija kun on?

Kopallinen mussukoita, kerääminen helppoa, mutta eivät pysy korissa.

video
Kuvittelin muuten, että pentujen olisi jotenkin vaikea oppia syömään kiinteää ruokaa, mutta pöh.  Heti oppivat ja yllä olevan videon lailla katoavat nappulat kitusiin.

video
Yllä olevasta puolestaan näkee, että pennut jo juoksevat.  Video on muutaman päivän vanha, nyt ne jo juoksevat kovempaa.

Ystäväni Satu kävi kyläilemässä ja hänen mielestään nämä islantilaispennut ovat kiltimpiä ja rauhallisempia kuin ne x-rotuiset islannintuonninpennut, joita hän on kasvattanut.  Näin voi ollakin, tämä on melko mukava rotu siinä suhteessa, eivät kuumu eivätkä rettelöi.  Tosin Disahan kieltää lasten leikin heti, jos murina menee kovaksi. 

Äkkiä tämä aika menee, 3 viikon kuluttua nämä pallerot jo muuttavat uusiin koteihinsa.  Poika ja toinen tyttö menevät molemmat suureksi ilokseni paikkaan, missä on hevosia (jopa issikoitakin on molemmissa paikoissa) ja joku kotona niiden kanssa käytännössä aina eli pääsevät työkoiriksi.  Toinen tyttö muuttaa Sammattiin ja silläkin on sentään seuranaan koirakavereita sillä aikaa kun kotiväki on töissä.  Luulisin, että jokaiselle löytyi hyvä koti. 

Varmaan tätä aikaa tule ikävä, mutta toisaalta on tosiaan hienoa, että näitä ihania koiria menee maailmallekin.