Loma meni hurahtamalla ohi. Viimeisellä lomaviikolla oli tarkoitus ratsastella kovasti, vaan haaveeksi jäi. Isíng sai äkäisen ontuman, jonka ajattelin ensin olevan liukastumisvamman. Odottelin viikon verran, josko se siitä tokenisi, mutta kun ei, niin kutsuin kengittäjän ja vaiva paikallistui suureksi kaviopaiseeksi. Kavio oli ilmeisesti saanut iskun terävästä kivestä pohjaansa ja mustelman, joka kehittyi sitten paiseeksi.
Itseasiassa kutsuin ensin yhden kengittäjän, joka sai hiukan auki paisetta ja myöhemmin toinen kengittäjä sai paiseen kokonaan auki. Reikä kavion pohjassa oli lopulta niin suuri, että sinne olisi saanut työnnettyä kolme sormeaan ensimmäisen nivelen verran sisään. Dramaattisen nopeasti ihan kolmijalkaisesta hevosesta tuli päivässä ontumaton. Olin niin iloinen, kun se oli taas kunnossa ja ajattelin, että teen seuraavana päivänä sen kanssa rauhallisen käyntilenkin lihasten vetreyttämiseksi.
Vaan kuinkas kävikään? Seuraavan päivänä Isíng ontui taas, tällä kertaa toista etujalkaansa. Siitä ajattelin ensin, että on rasittunut viikon ontumisesta, mutta kun kengittäjä lopulta pääsi eilen paikalle, oli siinäkin jalassa paise. Tämä taas johtui naulanpainaumasta, joka taas ehkä johtui siitä, että kenkä on lähtenyt liikkumaan ontumisen vuoksi. Nyt taas odottelen, jotta pääsen hiljalleen liikuttamaan ja kuntouttamaan Isígiä.
Kun Isíng oli kipeä, näin joka yö painajaisia siitä, miten se kuolee eri tavoin. Välillä sitä peitettiin kaivurilla kuoppaan, vaikka se itse yritti sieltä ylös, välillä karhu juoksi sitä takaa ja välillä se vain katsoi minua tuskaisesti ja saatoin unessani tuntea sen kivun. Nyt nuo painajaiset ovat poissa. Tilalla ovat unet, joissa Felagi laukkaa nuorena ja innoissaan vihreällä niityllä isossa laumassa. Ehkä uneni ertovat, että nyt on taas kaikki hyvin.
Tänään kävn Vissan kanssa pienen lenkin, en ole halunnut lähteä toisella ratsastamaan, kun ontuva ressukka jäisi tarhaan huutamaan ja kaipaamaan kaveriaan ja varmaan rasittaisi itseään sitten ihan turhaan. Myöskin minun on kauhean vaikea lähteä ratsastamaan, kun toinen hevonen on kipeä, minulla on jotenkin niin hurjan kurja tunne ja onneton olo, että en vain pysty.
Eilen lopulta sitten nousin Vissan selkään ja tein vajaan tunnin lenkin. Vissa oli kauhean peloissaan kaikesta. Ihan muutaman kymmenen metrin jälkeen korvat olivat aivan stressihiessä. En tiedä, vaikuttiko siihen se, että aamulla jo alettiin lähimetsissä ampua kyyhkysiä vai oliko pitkä tauko taas sekoittanut tamman pään. Pahimmat säpsyilyt jäivät, kun otin sen kanssa pari oikein kovaa laukkapätkää. Ehkä sillä oli vaan kertynyt höyryä korvien väliin ja siksi se tuntui paineistuvan ihan kaikesta. Ihanahan se on silti enkä voisi kuvitellakaan sen haluavan tiputtaa minut selästään. Tölttikin löytyi ihan heittämällä ja oli rentouttavaa ratsastaa. Kohtapuoleen nousen uudelleen sen selkään.
 |
| Vissa lenkin jälkeen. Erityisesti ilahduttaa myös taustalla oleva Isíng, joka seisoo lopultakin paino molemmilla etujaloilla. |
No, nyt olen siirtynyt tilapäisesti tekemään 4-päiväistä työviikkoa, joten saatan saada itseni useamminkin satulaan, kun vapaa-aikaa on enemmän. Kaksi perjantaita olen jo pitänyt vapaata ja tuntuu, etten kumpanakaan saanut mitään ihmeempää aikaiseksi. Pitää varmaan tehdä itselleen jonkinlainen työlista jatkoa ajatellen... tai tuossahan se työlista on nokan edessä, kun katsoo, millaiseen siivoon talo on taas joutunut.
Viime kuun lopulla ostin itselleni uuden auton, pikkuisen Citroen C4:n ja pikkupeikko sai käyttöönsä vanhan autoni. Ei näkynyt tytössä mitään haikeutta, kun hän siivosi vanhaa Ibizaansa ja siirteli tavaroita uuteen, lasikattoiseen, ilmastoituun farkkuun. Muutenkin pikkupeikkoprinsessalla on kivat fiilikset, kun uusi koti on löytynyt aivan koulun vierestä ja muutto on tässä kuussa.
 |
| Kuvassa tavaroiden vaihtoa autosta toiseen ja iloisena esitteelee uuden kodin avaimia, melkoinen nippu niitä olikin. |
Ukkokulta puolestaan on käyttänyt viime aikoina hirmuisesti aikaa autojen korjaukseen: ensin tuo sininen Peugeot ajokuntoon, sitten Berlingo katsastuskuntoon. Berlingo lähtikin sitten vaihdossa, kun ostimme uuden auton minulle. Nyt on työn alla hänen oma Peugeotinsa, jota on kolmisen viikkoa ihmetelty, kun vikaa savuttamiseen ja tehojen häviämiseen ei vaan löydy. Sen jälkeen laitetaan tuo Ibiza myynti- ja katsastuskuntoon ja lopulta sitten puolisen vuotta tallissa korjausta odottanut Mikon Volvo. Ei tule ukkokullalta työt loppumaan, kun aloittaa (jos aloittaa) eläkepäivät kohtapuoleen.
Tämä kesä on ollut helteinen, mutta välillä on nähty melkoisia ukkos- ja sadekuuroja. Viime viikolla satoi hurjasti ja Kleppa ilahtui siitä suunnattomasti ja juoksi ulos terassille vesisateeseen usita kertoja aivan kuin pikkulapset, joita yllytetään juoksemaan nakupelleinä kesäsateeseen suihkuun.
 |
| Ikkunan takaa on kyllä mukavampi ihailla sadetta |
Optimisti luulee, että tämä on paras mahdollinen maailma, ja pessimisti tietää sen.
-- J. Robert Oppenheimer
