11. syyskuuta 2013

Kukkomme ei selvästikään tiedä, kuka sille ruuat hankkii, maksaa ja tuo.  Toinen vaihtoehto on, että se vain on niin ärhäkkä kanojensa vartija, ettei kukaan saa mennä niiden lähelle.  Se tuijottelee minua aina kiukkuisesti, kun menen kanalaan ja toisinaan se sinkaisee kimppuuni kannukset edellä. 

Mitään kummempaa vahinkoa se ei onneksi ole saanut aikaan, lievää ärsyyntymistä, lähinnä.  Kuulemma hoitona on vain kirvesterapia, mutta sellaiseksi terapeutiksi minusta ei ole.

Komea se on, vaikka sulkasato on vienyt osan pyrstöstä.