Ettipäin, sanoi mummo lumessa!

Jos ei oteta huomioon sitä, että olen saanut syöpädiagnoosin ja joudun kaikenmaailman ällöttäviin hoitoihin, niin muut uutiset taudista ovat olleet hyviä.  Lopputarkastuspalaverissa kirurgin kanssa käytiin läpi patologin lausunnot ja niistä ilmeni, että kaikki paha on saatu pois.  Tällä viikolla onkologin kanssa sain vielä tietää, että syöpätyyppi oli G1 eli kaikkein "kiltein" ja laiskin lisääntymään. Mahtavaa muuten, että syöpälääkärin vastaanottokin kesti tunnin, saimme kyllä perinpohjaisesti tietoa taudista ja hoidoista.

Ensi torstaina alkaa solumyrkkytiputus, 6 kertaa, 3 viikon välein. Tarkoittanee sitä, että heinäkuussa hoidot loppuvat.  Haittavaikutusten ja mahdollisten komplikaatioiden lista kuulosti loputtomalta ja hurjan pelottavalta.  Infektioriski, jonka vuoksi joutuu sairaalaan tiputukseen muutaman kerran, hiusten lähtö, kynsien lähtö, näön ja muistin (onneksi tilapäinen) heikkeneminen... Ja se, mitä en odottanut oli lihominen, minä kun kuvittelin saavuttavani kesään mennessä kauniin, eteerisen laihan vartalon kidutuksen palkkiona - niin ei, minä lihon ja lääkkeet aiheuttavat ruuan himoa.  Tasan ei kuulkaa mene onnen lahjat, ei.

Minulle kirjoitettujen reseptien määrä on varmaan isompi nyt kuin koko aiemman elämän aikana.  Kortisoinia, valkosolujen kiihdyttäjää, unilääkettä, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä, ripulilääkettä - you name it!  Yleensä syön buranaa ja finrexniä, joten oudolta tuntuu moinen lääkkeiden määrä.  Tosin nyt sitä saa maksamilleen verille vastinettä, saan mm. injektioita, joiden hinta on noin 1000 € ja niitä annetaan kaiketi ainakin 3, ehkä jopa 6 kertaa.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että hoidon ennuste on hyvä ja haittavaikutukset ovat vain tilapäisiä.  Nyt olen toipunut leikkauksesta hyvin ja olen käynyt muutaman kerran ratsastamassakin.  Tosin kahdet urheiluliivit päällekkäin pitää mennä, ettei ravissa tekisi kipeää - tänään sekään ei oikeastaan tuntunut.  Oikeastaan pieni kiristys kainalossa ja pinei väsymys (pitkät yöunet ja pakolliset päiväunet joka päivä)  on tällä hetkellä ainoa merkki leikkauksesta.  Kyllä saa tyytyväinen olla nykyisen lääketieteen tasosta!  Edelleenkin hoito on ollut perinpohjaista ja osaavaa ja henkilökunta todella ystävällistä ja asiantuntevaa. 

Yritän nyt nauttia kauunista talvipäivistä niin kauan kuin jaksan, tosin hoitojenkin aikana kuulemma on aina yksi väsymysviikko ja kaksi parempaa, joten enköhän pääse nauttimaan luonnosta ja ratsastelusta jatkossakin.

Tänään lenkki Isíngin kanssa oli ihanan aurinkoinen ja taivas pilvetön.