Parrasvaloissa

Helmikuun alussa istuskelin taas tässä tietokoneellani ja huomasin facebookissa ilmoituksen, jossa haettiin kiinnostuneita mukaan Pusulan kesäteatteriin.  Mukava keramiikkaryhmä, jossa olin ollut kevätkauden, oli loppumassa ja muutama päivä aiemmin oli ollut TV:ssä pieni dokumentti kesäteatterin tekemisestä. Olen aina ajatellut, että olisi mukavaa kokeilla näyttelemistä. Sitten tuli mieleen ajatus, että alan olla liian vanha juttujen siirtämiseen ja niin päätin lähteä katsomaan, huolittaisiko minut mukaan.

No, tuumasta toimeen ja palaveriin mukaan.  Pieni joukko hämmästynyttä porukkaa istui Ahjolassa pöydän ääressä, kun tupsahdin ovesta sisään ja kerroin olevani kiinnostunut pääsemään mukaan.  Hyvinhän nuo vastaanottivat ja kun tiedustelin, kuinka aikaaviepää hommaa tämä olisi, niin suureksi kummastuksekseni eteeni lyötiin harjoitusten aikataulu koko keväälle.  Vakuuttavaa suunnitelmallisuutta!

Näytelmäksi porukka oli valinnut Lumikin ja seitsemän kääpiötä. Teatteri on toiminut jo 11 vuotta ja tämä on ensimmäinen kerta, kun he esittävät lastennäytelmän.  Minä sain roolihahmokseni Nuhanenän.

Ensin alkuun harjoituksia oli noin joka toinen viikko, sitten huhtikuussa tahti kiihtyi jokaviikkoiseksi, toukokuussa harjoittelimme jo 3-5 kertaa viikossa. Meillä oli älyttömän mukavaa yhdessä.  Porukka on todella iloista ja kannustavaa ja tuon tapaisessa tekemisessä, jossa laitetaan itsensä kokonaan "peliin" tuntuu muodostuvan yhteinen sävel ja ystävyyskin.

Ennen harjoituksia ja esityksiä on aina lämmittelyksi jokin kiva leikki.
Tässä keskellä oleva ohjaajamme Make miettii, mitä tehtäisiin. 
Hänelle tyypillinen ele tuumaillessaan on tuo käsien yhteen hieronta.

Esityksiä meillä oli kesäkuun alussa ensi-ilta ja 4 varsinaista esitystä, mikä on ehkä vähän, mutta toisaalta mukavaa, ettei homma sido kiinni  koko kesäksi.  Syyskuussa on sitten toinen esitysviikko. Toivottavasti saamme silloin enemmän lapsia liikkeelle, nyt vaikutti välillä, että enemmistö katsojista oli aikuisia.

Lähes kaikki kääpiöt saivat sivurooliksi mielikuvityskeijukaverit. 
Minulla ei olekaan koskaan ennen ollut siipiä.
(c) Markku Virolainen 

Tässä siipiveikot takaapäin. Ollaan me siroja ja kauniita!
(c) Markku Virolainen

 Näytelmäharjoitusten kestäessä alkuun aika laiha käsikirjoitus sai lihaa ylleen inspiraation ja yhteisten ideoiden kautta.Puvustuksesta huolehtivat pääosin Marjatta ja Sari, jotka molemmat ovat taitavia käsityöihmisiä. Marjatan ompelukone surisi harjoitusten aikaan aika lailla eikä hän paljon ehtinyt omaa rooliaan edes harjoitella. Lavastuksen teki koko porukka yhdessä.

Tässä metsää viimeistelevät Mari ja Jaana

Muutamia kuvia esityksistä, kaikkien kuvaajia en tiedä (osa on poimittu teatterin fb-sivuilta).

Vanha Lumikki (Marjatta) ja nuori Lumikki (Laura) - ihan saman näköiset, eikö?

Peili, Paavon hieno roolisuoritus. 13-vuotias Paavo
osasi jokaisessa roolissa ottaa yleisön haltuun.

Orava (Harri), Lumikki (Laura) ja sika (Paavo) olivat yleisön suosikkeja
(c) Markku Virolainen

Tässä kääpiöt lauletaan uneen poikkeuksellisen kauniin tuutulaulun myötä
(c) Markku Virolainen

Hieman huonokuuloinen susi (Harri) kirvoitti myös katsomon naurut
(c) Teija Mesimäki

Kääpiöiden mökissä. Lysitkäs (Suvi), Viisas (Mari), Unelias (Sari), Jörö (Iiris),
Nuhanenä (minä), Ujo (Laura), Lumikki (Laura) ja lammas (Harri)
(c) Katja Juntunen

Jaana teki kuningattarena hienon suorituksen.  Hän oli ensikertalainen kuten minäkin
ja oli hienoa seurata, kuinka hän "kasvoi" rooliinsa harjoitusten myötä

Kaiken kaikkiaan esityksemme on saanut paljon positiivista palautetta ja pikkukatsojat ovat olleet innoissaan, kun ihan lopussa he pääsevät mukaan tannsimaan ja ovat saaneet halata Lumikkia, suurta idoliaan.  Aikuisillakin on esityksen kestäessä useamman kerran päässyt naurunhörähdys tarinan käänteille. 

Kevätkausi on ollut näytelmän teon myötä mukavaa aikaa.  Make, ohjaajamme, oli koko ajan ihanan kannustava ja innostava. Hän selvästi osaa ammattinsa ja ja on oikealla alalla.  Olen myös saanut uusia ystäviä ja ehkä löytänyt itsestänikin jotain uutta, ainakin uudenlaista virkeyttä tehdä juttuja.

Varmaan jatkossakin, kun saan jonkin idean tehdä jotain uutta, uskallan tarttua siihen  ja katsoa mitä tuleman pitää.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Syksyllä jatketaan! Tervetuloa katsomaan!

Viikolla 37 esitykset seuraavasti: 

to 10.9. klo 18.00

pe 11.9. klo 18.00

la 12.9. klo 16.00

su 13.9. klo 16.00