Ei tässä meinaa perässä pysyä!

Äsken oli kevät ja ujot pienet hiirenkorvat.  Nyt on kuuma kesä, tätä kirjoittaessani ensimmäinen kesän ukkonen jylisee.  Kauhealla kiireella aika viipottaa mun ohitse, tuskin ehdin perässä pysyä.

Vietin synttäreitä tuossa toukokuun puolen välin jälkeen ja Disa kera Klepan päätti ilahduttaa minua tekemällä pennun kanssa pikkuisen kotiseuturetken. Olen yleensä tyrkännyt kaikki koirat takapihalle - Marin tietysti juoksunaruun -  ja mennyt suihkuun.  Pari kertaa ovat islantilaiset tehneet puolen tunnin kierroksen, mutta synttäreitteni kunniaksi ne viipottivat metsissä yli 4½ tuntia.  Siinä ajassa jo meinasi tulla suru puseroon.

Ajelin jo autolla lähimaastossakin, mutta mitään ei näkynyt.  Ukkokulta kuuli niiden äänen lammaslaitumelta, pieni ja kimeämpi ja iso ja matalampi.  Kun ajelin sinne katsomaan, olivat pässipojat keskellä peltoa hämmentyneen näköisinä ja parivaljakko oli jo kadonnut.

Kotiin tullessa oli pihatiellä kaksi suonväristä, väsynyttä, mutta onnellisen näköistä tyyppiä.  Oi, miten onnellinen olinkaan, kun ne palasivat kotiin vain likaisina, ilman muita vammoja.  Onnistuin kuitenkin kätkemään iloni ja moittimaan etenkin Disaa murisemalla kumeasti puhumatta sille yhtään mitään. Disa kaikesta päättäen ymmärsi viestini, Kleppa oli lähinnä hämillään.

Äiti välttelee katsetta ja pennun ilme kertoo: "Oli NIIN siistii!"

Nyt aamulenkki tehdään joko siten, että menen itse mukaan tai Disa laitetaan naruun. Tosin kahtena aamuna Kleppa on mennyt suihkuni aikana haukkumaan hevoset:  Niin ne lapset kasvaa ja itsenäistyy!

Kasvaneet ovat muutkin pennut, toissapäivänä tuli 5 kk täyteen ja viime viikolla tapasin kaikki pennut - ikävä kyllä en yhtäaikaa.  Pojat ovat suuria, molemmat painoivat jo yli 14 kg, tytöt taitavat olla siinä vajaat 12 kg.

Matti, Iina, Hemuli, Igor ja uusi tulokas Mysla piipahtivat pitkästä aikaa toukokuun lopulla leikkimään:

Ihanaa juosta yhdessä!

Tätä peräkkäin juoksua tehtiin suurin osa ajasta - vain Mysla (12 v) ei osallistunut

Huhhuh, kun on kivaa

Matkamittarit viipottaa melken maata

Mysla ei oikein tiennyt, miten suhtautuisi urpoihin pentuihin ja päätti valita pidättyväisen tyylin

Hemuli on mukava koiranpoika, välillä on korvat hiukan kadoksissa, mutta hyvä siitä tulee!


Kleimaa ja Lellua tapasin toukokuun viimeisenä viikkona maanantaista keskiviikkoon joka ilta, kun järjestimme talli Ofeigurilla islanninkoirien ja -hevosten yhteisjutun - ensin koirien koulutusta ja sitten ratsastusta (niille, joille riitti hevonen, mulle ei riittänyt, mutta ei se haitannut).  Näitä tapahtumia pitää järjestää lisää!

Kleppa ja Kleima - niin samanlaiset

Tässä kuva tiistain porukasta, maanantina olisi ollut enemmänkin

Kleima harjoittelee Lellun ja Adan opastamana

Ratsastuksen jälkeen kodassa oli tunnelmallista paistaa makkaroita

Kossi puolestaan tuli Maritan kanssa "kuukausivisiitille" toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

Käytiin Fiskarsissa, tämmöinen olisi ollut hieno, mutta hinta oli kanssa

Tunnelmallinen Fiskars on aina ja sää suosi meitä

Pihapöydän ideaa.

Karmakin tuli hoitoon.  Sekin on jo 6-vuotias.

Kossi näyttää jo melkin aikuiselta - hetkittäin

Komea Kossi ja sorea Kleppa

"Edustava" perhepotretti (c) Kaisa Laurent

Kossinkin kasvatus on tähän asti onnistunut hyvin.  Se tuntuu olevan haukkuherkempi kuin Hemuli, mutta tokihan kaupunkilaispojalle oli kummallista, kun välillä kiekui kukko ja välillä kukkui käki.  Lisäksi saarimökin ohitse ei ajele autoja tuon tuostakin.

Viime tiistai oli puolestaan surullinen päivä.  Hevoslaumassamme 4 vuotta asunut suomenpienhevosruuna Jekki (Jalojekki) loukkasi jalkansa ja sen omistajat ja Suvi päättivät päästää Jekin  kirmailemaan taivaslaitumille.  Jekillähän oli pitkään kestänyt head shaking -syndrooma ja se oli kesäisin välillä kirkkailla ilmoilla aika sokean oloinen.

Suvi saatteli Jekin Viikkiin viimeiselle matkalle

On outoa, kun pihassa on nyt viiden kaviokkaan sijasta vain kaksi.  Poistuneet jättävät isoja aukkoja jälkeensä.  Tuntuu kuin aika kuluisi hurjan nopeasti, sen huomaa parhaiten näistä pois menneistä ja uusista tulokkaista.  Minulla olisi kova varsakuume, mutta järki sanoo ei.  Luulen järjen tässä asiassa voittavan.