Koiramainen viikonloppu

No, jos perheessä on kolme koiraa, on tavallaan jokainen viikonloppu aika koiramainen.  Tämä viikonloppu oli sitä tavallista enemmän, kun Marita, Kalle ja Disanpoika Kossi tulivat viikonloppukyläilemään.

Perjantai-ilta sujui pentujen ja Disan menoa nauraessa.  Kyllä Kossi heti tiesi, minne se on tullut ja oli kuin kotonaan. Tosin nämä pennut ovat kaikkialla kuin kotonaan, koska eivät vierasta oikeastaan mitään uusia tilanteita.  Niillä on mukavan itsevarma luonne.

Leikkimistä ja riehumista riitti!

Ensimmäisen illan riehunnat on riehuttu ja äiti sekä lapset ovat aika väsyjä

Aamulla Suvi toi Jekun ja Veeran moikkaamaan Kossia ja muita - saatiin melko hyvä potretti kaikista koirista.  (Tosin unohdettiin ottaa Marilyn kuvaan mukaan.)

Lauantaina iltapäivällä pakattiin koirat autoon ja mentiin Nummelan kautta (vähän pitemmän kaavan mukaan, kun tuulilasinpyyhkijä tipahti kesken reissun) Pääkslahteen tapaamaan Kleimaa ja Hemulia isäntineen ja emäntineen. Oli tosi hauska saada kaikki pennut yhteiseen tapamiseen.  Pennut vietiin ratsastuskentälle ja ajateltiin, että ne riehuisivat yhdessä, mutta tyypit keskittyivät lähinnä hevonkakan imurointiin.

Ihanaa, paljon hevonpeetä tarjolla!

Jos pennut eivät olisi syntyneet kotona, luulisi kyllä Kossin vaihtuneen laitoksella.

Kun oli saatu pennut ja isäntäväet sopivan kuraisiksi, siirryttiin tallin takkatupaan kahvittelemaan.  Pennuista lähti niin kaamea mökä, että keskustelu oli käytävä melkoisen kovalla äänellä, mutta ei se haitannut tahtia.

Nostettiin pennut pöydälle ja otettiin niistä muutama potretti.

Kossi

Hemuli

Kleima

Kleppa, joka oli niin väsynyt, että vaikka sen ympärille kiedottiin pöytäliina, se istui aivan hievahtamatta.

Yhteispotretti pennuista ja Disastakin otettiin, mutta ainakaan minun kameraani ei osunut onnistunutta otosta.  (Lisään tänne myöhemmin, mikäli Iinan kameraan osui.)

Kleima ja Kleppa ovat muuten niin samanlaiset, että ilman Kleiman valkeaa korvaa niitä olisi todella vaikea erottaa toisistaan.  Kokoluokkakin niillä on aika sama, Kleppa punnittiin viikonluppuna ja se painoi tasan 8 kg.  Pojat painavat yli 10 kg molemmat, Hemuli on selvästi suurin pennuista.  Ilmeisesti Iina saa eläinlääkiksestä jotain superhormoniruokaa edukkaasti, kun Hemuli kasvaa niin vauhdilla.

Parin tunnin visiitin jälkeen lähdimme lepuuttamaan korviamme kotiin.  Lauantai-iltana eivät kyllä koirat riehuneet yhtään, jokainen pötkötti koko illan syvässä unessa.

Sunnuntaiaamuna olivat voimat jo palautuneet ja heräsin koirien riehumisääniin.  Se kuulosti lähinnä siltä, että joku ajeli telaketjutraktorilla ympäri tupaa hurjasti muristen.  Kun päästin Disan ja pennut ulos aamuruuan jälkeen, ne juoksivat tavalliseen tapaan metsään, mutta eivät tulleetkaan takaisin viiden minuutin päästä, vaan vasta parinkymmenen minuutin päästä.  Ilmeisesti Disa päätti näyttää lapsille vähän laajempia maisemia.

Olen kyllä hurjan iloinen siitä, että Disa sai 4 ihanaa, kaunista pentua ja ne saivat isäntäväekseen ihmiset, joita olenkin kaivannut takaisin elämääni enemmässä määrin.  Näiden pentutapaamisten myötä meille tulee  varmasti jatkossakin mukavia hetkiä yhdessä!  Seuraava yhteistapaaminen on joko yhteinen näyttelytreeni toukokuussa tai kesäkuun islanninkoirien erikoisnäyttely Tampereella.