54 ja Joulu on jo ohitse

Disan tiineys etenee kovaa vauhtia.  Paljon kovempaa, kuin pyykkituvan puhdistus synnytys- ja pennunhoitohuoneeksi. Tänään on sitten ilmeisesti se päivä, josta sanotaan, että "ilman viime tippaa ei mikään valmistu".  Kunhan ulkoilut on tehty ja aamukaffet nautittu pitää laittaa toimeksi, kertovathan kaikki lähteet, että koiran normaali kantoaika on 58-71 vrk eli jo ensi torstaina saattaisi alkaa tapahtua... Hui.

Disan paino on noussut kovasti, lähtöpaino on 15 kg ja eilen punnitsin sen painoksi 19,5 kg.  Selkä on levinnyt, nisät ja maha kasvaneet ja hyppiminen on jäänyt aika vähiin.  Toki se hyppää sohvalle ja sänkyyn, mutta ei ole enää aikoihin halunnut painia tai leikkiä kenenkään koiran kanssa.  Minusta se vaikuttaa kuitenkin hyvinvoivalta.  Toki se aina välillä läähättää melko tuskaisesti ja yksi sen lempiasennoista on asettua sohvalle siten, että takajalat ovat ylhäällä ja etujalat lattialla.  Varmaan kohtu hiukan venyy ja penneleille jää enemmän tilaa.

No, muutama päivä enää ja pennut ovat maailmassa.  Toivottavasti kaikki menee edelleen hyvin.

Sutjakat muodot ovat vaihtuneet lumiukkomaiseen pyöreyteen

Tässä vaiheessa ei enää ultrausta tarvittaisi.  Montakohan pentua siellä on?

Joulunaika meni totuttuun tapaan, ilman suurta paniikkia.  Joulukuusi kannettiin aattona sisään ja kotiin Joulua viettämään tullut Maikki koristeli sen kauniiksi. Tänä vuonna kuusi on minusta erityisen onnistunut, tuuhea ja tasainen. Joulusiivoksi riitti kunnon imurointi ja turhien tavaroiden kanto apukeittiöön.

Maija toi tullessaan kolme koiraa, omien lisäksi matkassa oli yksi hoitokoirakin.  Se oli varsin harmiton ja kiltti tapaus.  Yleensä tuvassa ei edes huomannut että siellä on niin monta koiraa, koska ne pääasiassa loikoilevat kuka missäkin, kun ovat sisällä. 

Joulun tunnelmaa tuvassa

Ukkokulta muistaa tämän joulunajan varmaan lähinnä siitä, että välipäivät ovat melko tarkkaan menneet autojen korjaushommissa.  Meillä on lasten kanssa yhteensä 7 autoa ja Joulun jälkeen, kun piti töihin lähteä oli ehjänä vain minun Berlingo ja Suvin Hyundai. 

Maijan autossa paloi öljynpainevalo, vaikka siinä oli öljyä ja kaikenlaista muutakin pikkuremppaa siihen oli tarvis tehdä. Minun Peugeotissa roikkui jokin letku alustasta ja se vuoti bensaa - lisäksi käsijarru ei toiminut.  Markun autossa on laakerit rikki ja varmaan jotain muutakin ja sitä ei ole katsastettu ajoissa.  Mikon monsterissa on runkopalkissa reikä ja Volvosta on menneet kannentiivisteet. 

Ukkokulta onkin joka päivä korjaillut autoja käyttökuntoon, kunnossa ovat jo minun Peugeot ja Maijan auto.  Maikki jo lähti kotiin perjantaina ja auto toimii ok koko pitkän matkan. Mikon monsteri on pajalla parhaimmillaan. On se kätevää, kun on pätevä ukko!

Joulunpyhät menivät paukkupakkasissa, mutta eiliseksi lauhtui jonnekin -5 - -7C paikkeille.  Maailma huurtui uskomattoman kauniiksi ja pääsimme jopa Kaisan kanssa pitkästä aikaa ratsaillekin eilen.

Kuuran peittämät oksat ovat uskomattoman kauniit.

Tänään sitten sataakin jo vettä ja kaikki kaunis kuura on poissa.  Eipähän harmita sisällä olo ja siivous.  Laitanpa toisen kupin kahvia koneistoon ja alan tuumasta toimeen!