On erityisen hiljainen aamu - olen yksin kotona tämän viikon, kun ukkokulta on Alpeilla laskettelemassa. Karmakin on pikkupeikon mukana Muurlassa, joten ketään yli-innokkaita aamutyyppejä ei löydy talosta. Ukko ei tosin kuulu siihen kategoriaan, mutta Karma kuuluu.
Pakkasta on piisannut, tänäkin aamuna on taas -17C. Sunnuntaina oli jopa -25C. Maailma ulkona on oikea talven ihmemaa, kaikki on kuorruttuneena valkoiseen, pehmeään, kimaltelevaan vastasataneeseen lumeen. On uskomattoman kaunista.
Olen muuttanut päiväjärjestystäni pakkasten vuoksi. Aiemmin kävelin kuuden jälkeen alas tallille hoitamaan hevoset ja hakemaan päivän lehden. Nyt pysähdyn tallilla vasta autolla ohi ajaessani. Laitan heinät illalla valmiiksi suureen saaviin, etteivät konttorihyntteet saa heinäkuorrutusta ja täytän vesisaavin iltaisin.
Romeo on saanut viettää pitkiä aikoja sisällä tallissa, koska sen viherpellettipuuro jäätyy noin kovilla pakkasilla niin pian, ettei se ehdi syödä sitä. Vanhaherra on hiukan kiukkuinen tästä järjestelystä ja yrittää aina tunkea ohitseni ulos, kun tulen sitä ruokkimaan. Kuitenkin, kun töistä tullessani laitan sen isojen hevosten kanssa pihalle, löydän sen illalla mököttämästä pihaton perältä. Kuvittelisi, että sisällä lämpimässä on mukavampi mököttää. Itse ainakin tykkään siitä.
Voi, miten toivoisinkaan, että pakkaset pikkuisen hellittäisivät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti