Voiko ihanammin aamun...

Heräsin aamulla siihen, että radiosta kuuluu ääni: "Hyvää huomenta. Tässä Radio Novan klo 9 uutiset." Justjoo, olin laittanut kellon soimaan kello kuusi ja tässä on tulos!

Onneksi kyseessä oli uutistoimittajan aamumoka. Katsoin kelloa, käänsin kylkeä ja sekunnissa olin taas unessa. Yhden torkkuherätyksen jälkeen ylös ja liikkeelle. Normaalit aamutoimet: koirat ulos - koirille ruokaa - koirat kävelylle - hevoset pois laitumelta - lehdenhaku - suihkuun - kahvia - tietokoneelle.

Kohta pitää alkaa pakata, lähtö Ypäjälle on vajaan tunnin päästä. Eilen vannotin itselleni, että kerrankin pakkaan jo edellisenä päivänä, ettei ole aamulla niin kiire. Arvaahan sen, viitsinkö sittenkään...

Viikonloppu sujuukin sitten varmaan aika kiireisissä meiningeissä Ypäjällä. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee ok.

Täytyy olla tyytyväinen, etten ole jalkapallofriikki - viime öinen ottelu Espanja - Venäjähän olisi siinä tapauksessa ollut pakko katsoa ja nyt olisin aivan läskit silmillä ja uninen. Sen sijaan menin nukkumaan kymmenen aikoihin ja olen ihan reippaalla mielellä. Sääkin näyttää toistaiseksi upealta, aurinko paistaa. Ihana kesäaamu!

Onko järkee?

Minulla oli jokin järkevä ajatus, kun istahdin tähän näppäinten ääreen. Siis ajatus siitä, mistä piti kirjoittaman. Se katosi jo, joten nyt pitäisi päättää, kirjoitanko yhtään mitään.

Luulen, että se liittyi aamunukkumiseen. Heräsin tänään klo 8:30, mikä oli minusta ällistyttävän myöhään ja laiskaa ja vaikka mitä. No, nyt kello on 11 ja pikkupeikko taitaa vieläkin vedellä hirsiä. Minun tekisi mieleni jo tehdä lounasta ja tyyppi ei ole vielä päässyt edes aamiaiseen. Typerää. No, ei kai lomalla tarvitsisi minkään niin järkevää ollakaan.

Huomenna ja koko viikonlopun onkin varsin aikaiset herätykset, kun issikkakisat ovat käynnissä. Oi, miten toivonkaan, että kaikki menisi ilman kommelluksia. Kun ne ovat ohi, olen todella tyytyväinen - sitten alkaa oikea loma.

Lomajoutilaisuutta

Pti ihan kalenterista kurkata, että vastako tässä kolmatta lomapäivää viedään. Aika kuluu niin kovin hitaasti, kun on tylsää. Olen tehnyt viime hetken fiilailuja mestaruuskisoihin, pessyt pyykkiä ja lepäillyt.

Eilen sentään tuli pikkupeikon kanssa poikettua kaffella yhden hyvän ystävän luona. Hän eleili Siuntiossa aika mukavissa oloissa. Oli rakentanut itselleen uuden elämän - sinkkuna - sitten viime näkemän. Pieni talo metsän keskellä, aika idyllinen paikka.

Tänäänkään ei ole ohjelmassa mitään ihmeempää. Täräytin äsken pyykkikoneen päälle, taitaa olla noin 15:s loman aikana. Yhtenä suunnitelmana on saada pyykkitupa järjestykseen tämän loman aikana. (Kuten niin monien muidenkin lomien aikana, huoh.)

Olen noussut tänään kuuden maissa ja käynyt reippaana hakemassa lehden, siirtämässä ponit pois laitumelta ja ulkoiluttanut koirat. Nyt on korkea aika löpsähtää hetkeksi takaisin unten maille. Lomalla ja vapaapäivinä tykkään ottaa aamupäivätorkut aamupalan ja aamukahvin jälkeen. Siitä tulee mukavan joutilas tunne. Eikös se ole lomaa, jos jokin?

Varovasti lomaan

Ensimmäinen lomapäivä on edessä. Tämä eka lomaviikko menee vielä issikoiden mestaruuskilpailujärjestelyissä. Onneksi suurin osa on jo tehty, mutta tänään pitää vielä värkätä toimihenkilökirje ja ratsastajakirje.

Muuten lomasuunnitelmat ovat aika mitättömät: ajattelin ainakin levätä, siivota ja ratsastella. Elokuiseen lomaan sisältyy jo sitten ulkomaan matkailuakin, kun lähdemme pikkupeikon kanssa Norjaan.

Juhannuskin meni vähemmän railakkaasti. Aatto meni ukon, anopin ja ukon tädin kanssa. Yhteinen keski-ikämme taitaa olla liki 70, joten pääpaino juhlimisessa oli syömisessa. Toki saunottiinkin. Muiden perheenjäsenten: pikkupeikon ja poikani juhannusjuhlat olivat kuitenkin ilmeisesti sen verran railakkaammat, että juhlimistasapaino säilyi railakkaan puolella.

Eilen kuitenkin koko jengi oli kokoontunut meille: lojuimme pojan kanssa kylpytynnyrissä ja muutenkin ilta oli aika rauhaisa. Olen huomannut, että saatuaan auton allensa, poika on useammin käynyt meitä kotona tervehtimässä. Ilahduttavaa.

No, nyt aloitan varovasti lomailun: laitan aamupalaa ja tyhjennän tiskikoneen. Ehkä laitan pyykkikoneenkin pyörimään. Tänään ei kumminkaan mitään raisumpaa...

Vaikka mitä ja Jussia kanssa!

On ollut niin kiirettä viime aikoina, etten ole ehtinyt tänne mitään hehkuttelemaan. Elämä on kyllä hymyillyt viime aikoina.

Perjantai 13. päivä oli ehkä paras kaikista pitkään aikaan. Poikani sai työpaikan (tai oikeastaan kaksi, mutta toinen piti valita). Puoli vuotta hänellä on jo mennyt toimettomana, joten kyllä oli poikakin onnellinen. Ja minä, koska sehän tarkoittaa isoa palkankorotusta minulle. Enkä pelkästään rahan takia, ainahan sitä toivoo lapsilleen hyvää. Lisäksi poika osti itselleen auton, isukki tietenkin auttoi hieman, mutta kaipa siitä tuli aika aikuinen olo, kun laittoi elämänsä ensimmäisen kerran nimen lainapaperiin alle.

Lisäksi Karma löytyy nyt jalostus.netistä: tässä. Meidän pikkuinen ei olekaan enää nimetön x-rotuinen. Lopultakin 1 v 3 kk jälkeen se on rekisteröity. Upeetahienoo.

Yksi ilonaihe oli sekin, että pikkupeikko tuli ehjänä ja onnellisena, mutta varsin ryytyneenä Provissirockista kotiin. Kyllä hiukan pelotti, kun pieni oli omalla autollaan öiseen aikaan noin pitkässä reissussa.

Ja paras asia kaikista tapahtui eilen: loma alkoi.

Hyvää juhannusjuhlaa kaikille! Sateista taitaa tulla, mutta haetanneeko tuo lentoliikennettä...

Suurin onni!

Pieni koira ei ole enää megafoni - pikkupeikko otti sunnuntaina tikit pois ja eilen otettiin koko kaamea tötterö pois päästä. Oh, autuutta - kuinka onnellinen olikaan pieni koira, kun sai kaivaa korvaa vapaasti. Ja kyllä siinä riittikin kaivamista!

Koettakaapas itse olla 12 päivää kaivamatta korvianne. Siinä sitä voisi jo hermo olla koetuksella.

Kesäistä menoa

Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa. Lauantaina sain laitetuksi kasvihuoneeseen kurkut ja tomaatit kasvamaan. Olen hommaa oikeastaan hiukan viivyttänytkin, koska hallaa voi kokemukseni mukaan olla vielä toukokuussa.

Lauantaina kävin Félagilla ratsastamassa. Vaikka oli jo viileämpää, se oli varsinainen tahmatassu. Helteet verottavat ilmeisesti intoa. Se raahasi raivostuttavasti etujalkojaan ja lenkistä ei tullut hyvä mieli.

Eilen en sitten viitsinytkään herraa ollenkaan vaivata, vaan otin alle polkupyörän. Ajelin peräkylän kautta Sapelitielle ja sieltä Lehmijärventietä kotiin. Matka on kartan mukaan n. 5,7 km. Aikaa minulta kului jotain 45 min. Kyllä pukkasi jälkihikeä, kun pääsin kotiin. Peili ja vaaka kuitenkin kertovat, että liikuntaa kannattaisi jatkaa.

Sunnuntai-iltana käväisi Ísingin isän -Ísakin- omistaja katsomassa Ísingiä. Pikkupeikko näytti sitä ratsastettuna ja kylläpä oli kiva kuulla imartelevat arviot tuosta pikkuhevosesta. En edes kehtaa kirjoittaa, mita kaikkea siitä sanottiin. Toivottavasti se kannustaa pikkupeikkoa nyt treenaamaan otusta enemmänkin. Olisi kivaa saada se vaikkapa ensi vuonna näytetyksi ja saada siitä arviot. Vielä mukavampaa olisi, jos peikkolapsi innostuisi kisaamaan - jotenkin tuntuu, että tuo hevonen menee "haaskuun" vain kotipollena. Tosin, hevoset ovat meillä hyvän mielen tuottajina ja sitähän Ísing kyllä on.

Lähiviikot menevätkin töissä ja issikoiden mestaruuskisoja järkkäillessä. Eilen illalla aloin opetella IceTestin käyttöä (kisojen tulospalveluohjelma) saadakseni ratsukot sinne kirjatuksi. Kyllä oli aluksi hankalaa ja hidasta, mutta kun totuin, nin homma käy aika rivakasti. Tänään on viimeinen ilmottautumispäivä ja suurin osa ratsukoista on jättänyt homman tälle päivälle. Vielä tässä kiire tulee ennekuin kaikki hommat on hoidettu.

---

Mutta nyt lähden etsimään itselleni toimistokelpoisia vaatteita ylleni.

Hellettä

Kesä on tullut! Lämpöä on ollut joka ikinen päivä yli 20C. Pikkupeikko on raahannut lasten kylpyaltaan pihalle ja ruskettaa itseään aurinkotuolissa ja käy ilmeisesti välillä vilvoittelemassa. Karma ja peikko ovat tehneet ensimmäiset uimaretket polkupyörällä. Koiruus nauttii uimisesta, on ensimmäinen sitä laatua perheessäämme.

Yhtenä päivänä huvitti suunnattomasti, kun hevoset makasivat tarhassaan reporankoina kyljellään (yksi on aina vahdissa ja kaksi makaa) ja parin metrin päässä niistä makasi myös kyljellään unessa kissamme Bella. Lieneekö sillä hiukan suuret luulot itsestään, kun oli liittynyt laumaan?

Kutinaa

Sääliksi käy Pikku-Marilyniä: kun kutiaa korva ja sitä yrittää kapsuttaa, niin kuuluu vain kauhea muovin kolina, kun tötterö on tiellä. - Sääliksi käy myös samassa huoneessa nukkuvaa - siis minua. Ukko lähtikin Ruotsiin jo toissapäivänä... -

Myös leikkaushaava kutiaa parantuessaan eikä siihenkään pääse tötteröltä käsiksi. Hulluna vain joutuu pieni koiruus pyörimään ympyrää. Eikä se ressukka ymmärrä, kun yritän kertoa, että enää viisi päivää - kyllä sen kestää... Istuu lopulta vain surkeana lattialla ja ihmettelee.

Uusi naapuri

Parina iltana on pihapuuhumme ilmestynyt uuden näköinen otus: näätä. Se hyppelee kuin orava puusta puuhun ja tyhjentää varsin kätevästi käpälällään poikasista ja munista kotipihamme linnunpöntöt. Yritin saada siitä valokuvaakin, mutta ikkunan läpi saatu otos on varsin tuhruinen ja mikäli oven avaa, niin otus katoaa vikkelästi kuin näätä.

Säälittää hieman tiaiset, jotka taas tänään kovalla vaivalla hääräsivät kotinsa äärellä - varmaan tekevät lisää jälkikasvua menetettyjen tilalle. Toisaalta näätä lienee normaali osa luontoa enkä usko, että senkään osa on helppo, kun metsät katoavat hakkuiden tieltä. Kiiltävän ruskean turkkinsa ja sulavalinjaisen kehonsa vuoksi se on myöskin varsin kaunis katseltava.

Ehkä jonain päivänä saan sen ikuistetuksi kamerallakin paremmin.

---

Mutta nyt pitää kiirehtiä, luvassa on kolme päivää kurssia Hesan keskustassa, joten työmatka on hieman tavallista pitempi.