Uudet rytmit

Tyttären koulu loppui eilen:

• ei ankeaa toisen herättämistä kesken unitaivaan,
• ei tyhmää autossa odottelua,
• ei aamukiukuttelua
• ei iltapäiväjutustelua autossa,
• ei seuraa

Kolikolla on aina kääntöpuolensa.

Toisaalta nämä aamutovit tietokoneellakin jäänevät vähäisemmiksi, kun tytärtä ei tarvitse odotella. Yritän jatkossa ehtiä aiemmin töihin ja saan vältetyksi aamu- ja iltapäiväruuhkia, jolloin päivä kokonaisuudesssaan lyhenee jonkin verran. Saas nähdä, totetuuko moinen aikuisten oikeesti.

---

Mutta ihan toiseen asiaan, olen jo jonkin aikaa seurannut Ulvovaa peittomylläriä ja tuolla käsitelty rastaat - rastafarit -tajunnanvirtapäättely oli hauska. Iloani tietenkin lisää, että tyttärellä moinen takkutukka on. Peittomyllärillä on aika hyvä määritelmä takkutukkaisille, sanoisin.

Vaan nyt on kaksi mukillista kahvia paiskattu koneistooon ja pitäisi etsiä itselleen taas jotain säällistä ja luottamusta herättävää päälle pantavaa. Ikävää, etteivät kaupat ole vielä auki - luultavasti sieltä löytyisi paremmin takoitukseen sopivaa kuin kaapistani. Ehkä jonain päivänä jaksan raahautua kauppaankin täydentämään vaatevarastoani. Kummasti, kuumuudesta huolimatta, valo ja kesä tekevät hieman energisemmäksi.

Vähempikin riittäisi

Ei kyllä vaikuta normaalilta - pari päivää oli taas aivan hellelukemat ja tukahduttavan kuumaa. Ahdistavaa. Kesä tulee liian aikaisin. Tänään kyllä näyttää helpommalta, yöllä on satanut ja aamu oli ihan viileä.

Tytär totesi eilen, että olisi halunnut elää sata vuotta sitten, ettei tarvitsisi surra sitä, että hukumme kaikki, kun mannerjäätiköt sulavat ilmaston lämmetessä. Näinhän se varmaan on. Jäin miettimään, mitä nuoriso suri sata vuotta sitten? Vaarini olisi osannut varmaan kertoa, kun oli vuonna 1900 syntynyt. En huomannut kysyä.

Tämä viikko on yltiösosiaalinen - tekisi mieleni sanoa, että vähempikin riittäisi. Maanantaina tyttären agitreenit, joissa olin kuskina. Eilen naapureita synttärikahveilla. Tänään Laura-tädin kahdeksankymmentävuotissynttärit. Huomenna omat agilitytreenit. Perjantaina issikoiden SM-kisakokous. Lauantaina kolmet lakkiaiset. Sunnuntaina omat synttärikahvitukset. Huoh.

---

Eilen muuten naurua riitti, kun tytär oli lähtenyt aamulla kouluun eriparikengissä. Toisessa jalassa vihreä kenkä ja toisessa vaalea lenkkari. Pientä aamu-unisuutta. Heh.

Lomakuveja

Pikaisesti vaan lomakuvia: Gibraltar, Nerjan tippukiviluolat, Alhambra, Mihas...

Kivat oli maisemat, ensimmäistä kertaa olin Espanjassa keväällä, kun oli jokseenkin vihreää ja kaikki kukki.

Kesälomatunnelmia

Eilisen päivän olin aivan kesälomatunnelmissa. Päivä oli lämmin ja ihana. Ensimmäinen kerta, kun tarkenin olla lyhythihaisessa paidassa ulkona.

Keskiviikkoiltana Jari kävi laittamassa meille n. 60 uutta aitatolppaa. Kun olin aamulla merkannut oikean korkeuden eristimille, niin tytär kävi ruuvaamassa ne kiinni ja minä sitten kävin vuorostani laittamassa sähkölangat aitaukselle. Hevoset hörisivät malttamattomina omalla puolellaan: nyt-nyt-nyt tulee meille uusi laidun, kohta päästään, upeeta, hör-hör-hör. Ne olivat hauskoja, ihan kuin pikkukakarat Linnanmäen portilla.

Kävimme ensin ratsastamassa, tytär otti ruunani ja käsihevoseksi Romeon ja itse menin Ísingin selkään. Ísing on kyllä järkevä pikkuratsu. Sitä en kyllä ymmärrä, miten siltä töltti kaivetaan, mutta olen kyllä tyytyväinen siihenkin, että se saa hieman kuntoa ja tasapainoa näin aluksi.

Lenkin jälkeen hevoset pääsivät uudelle laitumelleen ja ilmeet olivat nauttivan näköiset. Ihanaa, kun tulee kesä ja voi lopettaa kuivaheinän syötön. Varmasti on maittavampaa ja terveellisempää tuo tuore heinä.

Ruuaksi laitoin lihapataa ja pyöreitä perunakrokantteja. Maistuvaa.

Illalla oli vielä agilitytreenit. Kesäkausi on alkanut ja olen vaihtanut ryhmää, pääsin tuohin naapuriin Minnan ja Jarin omalle kentälle treeneihin. Matkaa on vain 2,4 km, joten olen päättänyt kulkea sen polkupyörällä. Ihan mukavasti matka taittui eikä tuntunut liian raskaalta. Marilynistä ehkä tuntui sillä paluumatkalla se jo kulki ravilla ja vähän vitkuttelikin. No, ei kunnon nousu pahaa tee pikkukoirallekaan.

Itse agitreenit menivät suhteellisen mukavasti, varsinkin kun sain uusiksi nameiksi treenikaverilta lihapullia. Käyttämäni lihatikut, jotka hallissa toimivat ihan hyvin, eivät olleet ulkokentälle riittävän maistuvia. Alussa nimittäin homman nimi oli: "Koiraan, johin soititte, ei saada yhteyttä. Yrittäkää myöhemmin uudelleen." Minnan loistavilla ohjeilla ja runsaalla namien käytöllä saatiin kuitenkin tilanteeseen melko hyvä korjaus.

---

Nyt pitää pakata itsensä valmiiksi ja lähteä töihin. Illalla onkin sitten toisenlainen pakkaus, sillä huomenaamulla lähtee lento Malagaan ja siellä päin maailmaa vietämme viikon. Vaikea uskoa, että huomenna ollaan Espanjassa ja lämpötilalukemissa yli 25C. Siitä onkin kauan, kun olemme Costa del Solilla olleet: 16 vuotta sitten viimeksi.

Toisaalta harmi, ettei tytär pääse mukaan, mutta onhan sekin mukavaa, että kotiin jää luotettava eläinten hoitaja, joka tietää, mitä tehdään ja tuntee eläimemme perin pohjin.

Just sopiva!

Tämmöinen kolmipäiväinen viikko olisi just sopiva!

On mukava herätä aamuisin, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Tänä aamuna katselin, kun yli-innokkaat pääskyset rakensivat pesää pihaton perälle. Kyllä linnuilla on kiire! Puhumattakaan siitä, kuinka kiire niillä sitten on, kun poikasille pitää kuskata apetta vähän väliä. Siihen verrattuna ihmisten kiireet eivät ole mistään kotoisin.

Muutkin kesän linnut ovat saapuneet: mustarastaat, peipposet, viherpeipot, västäräkit. Liverrys on melkoinen heti aamusta. Täällä maallakin naapurit voivat olla todella meluisia. Joskus kesäaamuina, kun ikkuna on auki, lintujen meno kuulostaa jo melkein karjunnalta.

Löysin eilen hauskan nettikasvion, jonka avulla voi testailla, kuinka hyvin tuntee Suomen kasveja. Olin aika yllättynyt, kuinka monia itse muistin.

---

Illalla tulee kennelpoika Avantin ja maaporan kanssa auttamaan aidanteossa. Huomenna hevoset päässevät jo ihan kunnon laitumelle. Tokihan ne ovat nytkin jo saaneet vihreää, mutta se pelto on melkoisen finaalissa ja tulee uudistettavaksi ensi keväänä. Onneksi laidunmaata on riittävästi, niin ei tarvitse surra kesän ruokintoja.

Mörrimöykyistä prinsessoiksi

Uskomaton muodonmuutos tuolla trimaaajan luona tapahtui. Tuskin olisin osannut oikeita koiria ottaa, jos olisi pitänyt jostain hakea ilman apua. Etenkään Kleoa.

Kleon morfoosi:

Marilynin muodonmuutos

Kuvat on ottanut tytär.

Eilen illalla armeijaa käyvä poikani kävi kotona ennen lähtöä takaisin Haminaan. Tulin ajatelleeksi, että kodikkuuden ainekset ovat aika pienestä kiinni: sauna, kylmä olut, uusia perunoita voin kanssa ja lihapullakastiketta. A'vot, siinä kaikki, mitä voi kaivata.

Tietenkin vielä auttaa, jos kotona pikkusisko kiusattavaksi ja pari koiraa, jotka riemuissaan nuolevat sinua ja vinkuvat onnesta, kun tulet.

---

Ja nyt on jo tiistai, tämäkin viikko on nelipäiväinen. Vapaapäivä on vain keskellä viikkoa torstaina, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että perjantaina on taas uusi maanantai. Sitä ei tietenkään kannata surra etukäteen. Tällä viikolla kaikki on kuitenkin mennyt aika nappiin. Eilen esimerkiksi ukko levitti apulannat heinäpelloille ja kun hän ajoi traktorilla pois pellolta, alkoi oikein reipas sade. Saattaisiko sitä enempiä toivoa?

Superviikonloppu on takana

Ei tullut Euroviisuvoittoa Suomelle - en kyllä odottanutkaan sellaista.

Ei tullut MM-jääkiekkokultaa Suomelle, siihen kyllä vielä eilen aamulla uskoinkin. Hopea hävitään, ikävä sanoa, vaikka se onkin iso saavutus tällaiselle pikkumaalle.

Oma viikonloppuni meni Ypäjällä islanninhevosnäyttelyssä. Oli mukavaa. 90 hevosta oli ilmoittautunut mukaan, mutta influenssan vuoksi vain 43 saapui lopulta paikalle. Olisi noita enemmänkin katsellut. Tosin tuloksia tallentavana toimihenkilönä ei hirveästi ehdi mitään nähdä, mutta jonkin verran kuitenkin.

Minusta on aina mukavaa katsella niitä vuosikkaita pikkuvarsoja, ne ovat varsin suloisia koikkelehtiessaan ympäri maneesia. En enää edes muista, kuinka ihana oma Ísingimme olikaan sen ikäisenä. Varsakuumetta pukkasi, kun niitä pikkuisia katselin.

Tänään Kleo ja Marilyn pääsevät trimmaajan luokse. Luultavasti huomenna saatte nähä ennen/jälkeen kuvat. Oletan, että etenkin Kleon kohdalla muutos on merkittävä, sen verran epätyypillinen rotunsa edustaja-karvapallo se on viime vuodet ollut.

---

No, nyt menoksi, taitaa tuo tytärkin kohta jo saada itsensä autolle.

Äidit ja tyttäret

Näin äitienpäivän alla voisi pohdiskella vaikka äitiyttä. Meillä oli aiemmin perheessä kolme äitiä ja kolme tytärtä. Koirat, hevoset ja me ihmiset. Eläinäidit ovat olleet luonnostaan aivan loistavia. Vaistot ovat ohjanneet ne toiminaan oikein: imetykset ja kasvattaminen sujuvat useimmilta eläinäideiltä aivan ilman ohjekirjoja. Itsekin olen huomannut, että monissa asioissa on tunne ja vaisto ollut tärkeämpää kuin erilaiset kasvatusoppaat.

Jotenkin toivoisikin, että kaikilla äideillä vaistot (=maalaisjärki?) toimisivat enemmän. Joskus näkee aika outoja kirjoista opittuja juttuja toteutettavan käytännössä. Ihminen itsessään on myös jo jonkin verran vieraantunut luonnosta eikä tahdo uskoa omiin vaistoihinsa. Herkkyys on kadonnut.

Jos minun pitäisi valita paras asia elämässäni, niin se on eittämättä ollut se, että minusta on tullut äiti, vieläpä kahdesti. Omien lasten elämässä on mukava olla mukana. Juuri nyt tietenkin tekee hieman kipeää se, että pian kotipesä on tyhjä ja lapset ovat lentäneet sieltä. Niin kuitenkin pitää olla. Vanhempien tärkein tehtävä on yrittää kasvattaa lapsistaan itsenäisiä, yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että olemme omalta osaltamme onnistuneet.

Äidit ja tyttäret usein muistuttavat tosiaan kovasti. Näillä kahdella on hiukan samanlainen tukkamuotikin. Kovasti ne ovat samannäköisiä muutenkin, vai mitä?
---

Tänään minulla on vapaapäivä. Jokavuotinen äitienpäivätraditio on olla mukana issikkanäyttelyn toimihenkilönä. Ypäjä kutsuu taas kolmeksi päiväksi.

Ikävää vain, että hevosinfluenssa on tiputtanut tämän vuoden hevosmäärän lähes puoleen. Odotan kuitenkin mukavaa viikonloppua samanhenkisten ihmisten seurassa. Ihanaa vaihtelua arkeen.

Maanantaissa ollaan

Ihan hyvällä mielellä - viikonloppu toi intoa elämään, vaikka agilityoppien määrä päässä on niin suuri, että osa on varmasti valunut yön aikana korvita tyynylle. Osa jäi sinne halliin, kun nuppi oli ajoittain niin turvoksissa, ettei sinne mitään mennyt.

Kivaa oli ja kivassa porukassa, kiitokset vaan tätäkin kautta järjestelijöille (ja Jaakolle).

Eilisillan päätteeksi tytär halusi vielä liikuttaa vanhaa rakasta Romeo-poniaan ja vei taas ruunapojat yhteiselle lenkille. Homma oli ihan pakko ikuistaa ja sain luvan julkistaa ihanuudet tänne blogiin.
Tässä siis porukka tulossa ja menossa. Eivätkös olekin uskomattoman ihania nuo mamman kaikki kullanmurut?

Eilen olivat kuulemma laukanneetkin yhdessä, koko porukka. Varmasti tuo tekee hyvää Romeolle, että saa olla porukassa ja pääsee liikkumaan.

Taas pitää mainita, että sillä on ikää jo 28 vuotta. Silti se on ihanan reipas ja kirkassilmäinen poni.

Taas mentäs

Eilinenkin meni ihan kokonaan agilityhommissa ja tänään jatkuu. Ihmeellisen vaikeaa on agilityn alkeiden opettaminen. Sitä eilen opeteltiin klo 10-19 ja ihan vain pintaraapaisu saatiin aikaiseksi. Mutta tärkeintä on muistaa, että hännän pitää heilua. Ilman sitä ei ole motivaatiot kohdallaan. Osuva on myös Marjun motto: "Ravistellaan ennen käyttöä." Eli koiran pitäisi olla innokas ja hyvässä vireessä lähtiessään suorittamaan. Nämä kun muistaisi, niin olisi jo aika hyvä.

Illalla istuttiin Salimäenpolulla porukalla juttelemassa ja katseltiin muutama vanha agilityvideo. Omaakin suoritustani vuodelta 2002 Nitin kanssa sain katsella. Mukavaa oli nähdä Nitin ilo suorittaa ja kauheaa oli havaita, että jo silloin olin liian lihava.

Olen onnellinen siitä, että oman seurani suhtautuminen agilityyn on edelleen avoin. Emme ole suljettu piiri, joka antaa jäsenilleen typeriä sääntöjä, vaan avoimesti muiden kanssa yhteistyötä tekevä järjestö. Iloinen, osaava ja innokas ilmapiiri tulee vielä kantamaan runsaan ja menestyksekkään hedelmän. Kohta seuramme on yksi parhaista, sanokaa minun(kin) sanoneen.

Toinen asia, mistä olen seurassamme onnellinen on panostus kouluttajien osaamiseen, intoon ja yhteistyöhön. Into tarttuu muihinkin jäseniimme ja siitä kasvaa hyvä seurahenki ja loistava agilitykulttuuri. Päällimäisenä koiran hyvä kohtelu ja ystävällinen tapa kohdella koulutettavia.

---

No, nyt lähdetään oppimaan lisää. Hauskaa päivää muillekin, taas kerran.

Ikääntymisen merkkejä?

Jos lauantaiaamuna pitää herätä ennen kahdeksaa, niin se on niin myöhäinen herätys, että voi huoleti jättää herätyskellon kiinni ja venytellä itsensä ihan rauhassa ylös. Jos tuo ei ole ikääntymisen merkki, niin ei mikään.

Ikääntymisestä puheen ollen, olen saanut tehtäväkseni miettiä, mitä haluaisin syntymäpäivälähjakseni. Olen miettinyt isoa - ainakin 8 hengen - kylpytynnyriä pihalle. Nyt en vain tiedä, olisiko se oikeasti mukava. Epäilyttää, että onko sen huoltamisessa ja putsaamisessa kauheasti vaivaa... Kommentteja saa antaa, jos on tietoa.

---

Tänään ja huomenna on agilitykouluttajien koulutuspäivät, toivottavasti tulee kivaa. Se ainakin on kivaa, että tuohon tilaisuuteen ei tytärtä tarvinnut rautakangella vääntää ylös sängystä. Sää on ihan mahtava, hiukan harmittaa, ettei tänään ja huomenna ollenkaan ehdi ratsastamaan.

Sateinen perjantai

Sataa ihan hiljalleen. Pehmeää kesäsadetta, ei ollenkaan sitä kylmää, pistelevää syyssadetta, joka saa taistelumielelle. Tämä sade saa haaveilemaan siemenistä, istuttamisesta, upeasta puutarhasta ja rehevästä kasvimaasta. Ikävä kyllä haaveiden lopputulos itselläni on yleensä rikkaruohoihin tukehtunut hernepenkki tai muuta vastavaa. Se saa aina minut hieman jarruttelemaan kevään haaveiden toteutuksessa. Tiedän, ettei minusta ole rikkaruohojen nujertajaksi.

Kohta kuitenkin laitan auringonkukansiemenet tallin seinustalle muhimaan. Kuukauden kuluttua on aika laittaa kasvihuonen kuntoon. Mukavia odotuksenaiheita.

Ja tänään on perjantai - se jo saa hieman aamusta hymyilemän. Lisäksi jälkikasvu pörähti huoneestaan vauhdilla ulos, kun luuli Marilynkoiran jotain sieltä varastaneen ja se aikaistaa aamun liikkeelle lähtöä hienosti. Mukavaa paivää itse kullekin!

Vampyyrinkarkotusta?

Meillä haisee valkosipuli. Lattiasta kattoon ja takaisin. Kun tulee ovesta sisälle, valkosipuli melkein höyrystää silmät. Juuei - ei me oikeesti vampyyrejä pelätä, tytär vaan teki itselleen illalla pari littavoileipää (lue: lämmin voileipä voileipägrillissä), joiden höysteenä oli ripaus valkosipulia.

Nyt säännöllinen lukija tietenkin kauhistuu: sottainen läävä, joka lisäksi haisee valkosipulille. Kammottavaa, yököttävää. Vaan ei - tämäpä ei ole sottainen läävä (ainakaan kaikkialta), ukko yllätti eilen iloisesti: oli siivonnut työtasot, laittanut tiskit koneeseen. Jonnekin on tilapäisesti kadonnut se sovinistipossu, jonka kanssa olen viettänyt viimeiset 10 vuotta. En aio valittaa tästä minnekään, en todellakaan. - Naimisisissa on siis oltu 21 vuotta, joten sovinismipossuus voi olla piilevänäkin vuosia ja puhjeta vasta iän myötä, joten te nuoremmat naisihmiset, älkää olko niin varmoja tai vahingoniloisia, se voi puhjeta teidänkin kodissanne... -

Toinen perheessä esiintyvä vakava oireyhtymä , joka puhkeaa lapsissa murrosiän tullen, on aamulöpsyys, häiriö, joka estää lasta liikkumasta tai tekemästä mitään järkevää aamuisin. Todellinen kirous aikuiselle, jonka pitäisi kuljettaa moinen otus kouluun. Tänään taudinkuva on taas erityisen paha. Kärsivällisyyttä, sitä lapset opettavat aikuisille. Onneksi en ole koskaan ollut erityisen väkivaltainen. Vaan sitä ei tietysti koskaan voi tietää, mikä vanhoihin naisiin puhkeaa iän myötä. Minähän olen (APUA!) samanikäinen kuin Mainos-TV - jonain aamuna saatan pyöriä täällä silmää nikaten ja kongahdellen - mites sitten lapsi kouluun pääsee? Sitä kannattaisi jälkikasvun miettiä, ennen kuin kiristää läheistensä pinnan äärimmilleen...

Kotini on ...

... lääväni. Auuts, täällä ei kukan siivoa enää. Ystäväni, joka kävi kerran viikossa siivoamassa, sai vakiduunin ja nyt täällä ei siis siivoa kukaan. Ei ainakaan ennekuin kaikki romahtaa päälle. Tänään tai viimeistään huomenna alkaisi siis olla aika tehdä jotain asialle. Ennen kesää en ajatellut edes yrittää hankkia uutta siivoojaa. Syksyllä voisi varmaan alkaa hakea sopivaa firmaa, joka homman hoitaisi. Kotitalousvähennys on melkoisen hyvä juttu.

Toisinaan kuvittelen, millaista olisi, jos koko perhe yhdessä tekisi asialle jotain: ukko imuroisi, tytär pyyhkisi pintoja ja itse tyhjentäisin ja täyttäsiisn tiskikonetta ja viikkaisin pyykkiä kaappiin, jossa tekstiilit olisivat viivasuorina, värilajiteltuina pakkoina antamassa mallia. No way, Jose, ei meillä. Kannustusta kyllä saa tyyliin: "Täällä pitäisi siivota, näyttää aika kamalalta." Tuon voi oikolukea muotoon "Siivoaisit joskus." Jep jep, yksinhän minä olen sotkenutkin, tietenkin.

No, ehkä minä tässä päivänä muutamana saan jonkin kohtauksen ja siivoan edes vähän. Saapas näkee, mitä kenkä tekee...

Juu, kuva kotini alennustilasta olisi kiva lisä tähän tekstiin, mutta niin alas en kyllä koskaan tule vajoamaan. On melkeinpä niin, että en edes pysty ottamaan sellaista kuvaa. Tilanne on niin karmistuttava taas kerran.

---

Mutta nyt tämä maanantaiksi naamioitunut keskiviikko on tullut siihen pisteeseen, että pitäisi lähteä töihin. Ei muuten paljon huvittaisi, mutta mentävä on. Velvollisuudet kutsuvat ja muuta jaloa tähän perään...

Ei savua ilman tulta

Eilen töistä tultua olivat sähköt poikki koko kylältä. Kylä oli myös melko savuinen. Luulin jonkun polttelevan roskia, mutta hetken kuluttua soitteli kennelpoika naapurista ja kertoi heidän talonsa alapuolella olevan pellon olevan liekeissä.

Sitähän oli pakko ajella katsomaan kameran kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että naapureilla oli tuuria tuulensuunnan ja -voimakkuuden kanssa kanssa. Heidän ja palopaikan välissä oli hakkuuaukea, joka oli täynnä kuivia risuja ja kuivaa heinää. Tuskin olisi kauankaan kestänyt, kun palo olisi ollut pihassa, mikäli olisi tuullut kovempaa ja enemmän pohjoisesta.

Paloautoja tuli kylälle neljä kappaletta, mutta paikalle oli niin huono tie, eteivät ne päässeet perille, mutta jotain pumppuja palokunnalla oli ja he saivat vettä läheisestä ojasta.


Tuli oli saanut alkunsa katkenneesta sähköjohdosta, joka näkyykin tuossa toisessa kuvassa.



Kaunista, tavallaan, tuollainen tulipalo. Ja tapahtuihan kerrankin kylällä jotain, mistä kannatti kertoa ihan lehdessä. Tämän päivän Länsi-Uusimaa osasi kertoa, että taimikkoa paloi n. 3 ha.

Muuten vappuilta meni rauhallisesti. Sähkötkin saatiin aika pian sen jälkeen, kun tulimme tulipaloa ihmettelemästä.