Äidit ja tyttäret

Näin äitienpäivän alla voisi pohdiskella vaikka äitiyttä. Meillä oli aiemmin perheessä kolme äitiä ja kolme tytärtä. Koirat, hevoset ja me ihmiset. Eläinäidit ovat olleet luonnostaan aivan loistavia. Vaistot ovat ohjanneet ne toiminaan oikein: imetykset ja kasvattaminen sujuvat useimmilta eläinäideiltä aivan ilman ohjekirjoja. Itsekin olen huomannut, että monissa asioissa on tunne ja vaisto ollut tärkeämpää kuin erilaiset kasvatusoppaat.

Jotenkin toivoisikin, että kaikilla äideillä vaistot (=maalaisjärki?) toimisivat enemmän. Joskus näkee aika outoja kirjoista opittuja juttuja toteutettavan käytännössä. Ihminen itsessään on myös jo jonkin verran vieraantunut luonnosta eikä tahdo uskoa omiin vaistoihinsa. Herkkyys on kadonnut.

Jos minun pitäisi valita paras asia elämässäni, niin se on eittämättä ollut se, että minusta on tullut äiti, vieläpä kahdesti. Omien lasten elämässä on mukava olla mukana. Juuri nyt tietenkin tekee hieman kipeää se, että pian kotipesä on tyhjä ja lapset ovat lentäneet sieltä. Niin kuitenkin pitää olla. Vanhempien tärkein tehtävä on yrittää kasvattaa lapsistaan itsenäisiä, yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että olemme omalta osaltamme onnistuneet.

Äidit ja tyttäret usein muistuttavat tosiaan kovasti. Näillä kahdella on hiukan samanlainen tukkamuotikin. Kovasti ne ovat samannäköisiä muutenkin, vai mitä?
---

Tänään minulla on vapaapäivä. Jokavuotinen äitienpäivätraditio on olla mukana issikkanäyttelyn toimihenkilönä. Ypäjä kutsuu taas kolmeksi päiväksi.

Ikävää vain, että hevosinfluenssa on tiputtanut tämän vuoden hevosmäärän lähes puoleen. Odotan kuitenkin mukavaa viikonloppua samanhenkisten ihmisten seurassa. Ihanaa vaihtelua arkeen.