Kotini on ...

... lääväni. Auuts, täällä ei kukan siivoa enää. Ystäväni, joka kävi kerran viikossa siivoamassa, sai vakiduunin ja nyt täällä ei siis siivoa kukaan. Ei ainakaan ennekuin kaikki romahtaa päälle. Tänään tai viimeistään huomenna alkaisi siis olla aika tehdä jotain asialle. Ennen kesää en ajatellut edes yrittää hankkia uutta siivoojaa. Syksyllä voisi varmaan alkaa hakea sopivaa firmaa, joka homman hoitaisi. Kotitalousvähennys on melkoisen hyvä juttu.

Toisinaan kuvittelen, millaista olisi, jos koko perhe yhdessä tekisi asialle jotain: ukko imuroisi, tytär pyyhkisi pintoja ja itse tyhjentäisin ja täyttäsiisn tiskikonetta ja viikkaisin pyykkiä kaappiin, jossa tekstiilit olisivat viivasuorina, värilajiteltuina pakkoina antamassa mallia. No way, Jose, ei meillä. Kannustusta kyllä saa tyyliin: "Täällä pitäisi siivota, näyttää aika kamalalta." Tuon voi oikolukea muotoon "Siivoaisit joskus." Jep jep, yksinhän minä olen sotkenutkin, tietenkin.

No, ehkä minä tässä päivänä muutamana saan jonkin kohtauksen ja siivoan edes vähän. Saapas näkee, mitä kenkä tekee...

Juu, kuva kotini alennustilasta olisi kiva lisä tähän tekstiin, mutta niin alas en kyllä koskaan tule vajoamaan. On melkeinpä niin, että en edes pysty ottamaan sellaista kuvaa. Tilanne on niin karmistuttava taas kerran.

---

Mutta nyt tämä maanantaiksi naamioitunut keskiviikko on tullut siihen pisteeseen, että pitäisi lähteä töihin. Ei muuten paljon huvittaisi, mutta mentävä on. Velvollisuudet kutsuvat ja muuta jaloa tähän perään...