lauantaina, maaliskuuta 15, 2014

Oi ihana valo, ihana - sinä olet aurinko

Kevät keikkuen tulevi. Eilen oli maa vihreänä, tänään on tullut aikamoinen määrä lunta.  Valon määrä kuitenkin on lisääntynyt upeasti. Enää ei aamulla ennen seitsemää tarvitse otsalamppua eikä koirille tarvitse laittaa valopantoja aamu-ulkoiluun.  Ihanaa, kevät tosiaan on matkalla tänne Pohjolaankin.

Kuva otettu 2.3.14, yöllä oli tullut muutama milli lunta

Kuva tältä aamulta, ihana luminen satumaa aukeni aamulla eteemme
Maaliskuu on jo puolessa välissä ja viime bloggauksesta on puolisentoista kuukautta aikaa.  Isíng oli ainakin kuukauden edelleen hyvin kipeä ja apea.  Se liikkui pienin, varovaisin askeilin, kuin lasinsirpaleiden päällä, sitä oli ikävä katsella.  Se ei liikkunut muualla kuin nukkumassa pihatossa, juomassa ja syömässä - eli pisimmillään noin 5 metrin pituisia pätkiä.

Kengittäjä on käynyt jo pari kertaa ja selvästi pikkuhevonen alkaa olla paranemaan päin.  Torstaina se oli jo häipynyt tarhasta maistelemaan kuivia ruohonkorsia, jotka olivat paljastuneet lumen alta.  Kun menin sitä paluttamaan tarhaan, se karautti muutaman sadan metrin pätkän komeaa laukkaa häntä keväisesti tötteröllä.  Ette voi arvatakaan, kuinka kovasti sydämeni lauloi ilosta sen nähtyäni.  Tänään olenkin viettänyt pari tuntia vaihtaen uutta sähkölankaa aitoihin, jotta ensi vihreiden tultua Isíng pysyisi tallessa eikä tulisi heti tas kipeäksi.

En ole raatsinut käydä Vissalla ratsastamassa kuin muutaman kerran, koska aina yksin jäätyään, Isíng hirnuu kovasti meidän peräämme ja on kovin hätääntynyt.  Olen kuitenkin muutaman kerran ratsastellut ja aina Vissa on ollut mukavan vireä ja kiva ratsastettava.  Sellainen ongelma sen kanssa on, kun sitä ei olla pitkään aikaan käsitelty, että selkään pääseminen on hieman hankalaa.  Tamma pyrkii pomppimaan pystyyn ja pyörimään selkään nousun yhteydessä.  Olen ratkaissut asian nololla tavalla: laitan sen eteen ruokavadin ja kun se rauhoittuu syömään, pääsen selkään.  Melko mummomaista, mutta mitäpä siitä.

Viime lauantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa telinevoimisteukilpailuja, ukkokullan lapsenlapsi Wilma aloitti kevään kisakauden kotikisoista ja menimme katsomaan, miten hän osaa ja pärjää.  Wilma saikin yllättäen elämänsä ensimmäisen mitalin, pokkasi itselleen hopeaa, joten päivä oli hyvinkin onnistunut.  Minä otin kaikki jännittävät hetket videolle ja koostin niistä alla olevan lyhytfilmin:


Sunnuntaina kävimme katsomassa Maijan uutta kotia Turun Port Arthurissa.  Se oli soma ja hyvin maijamainen. 
Vinkki: Maijalle ja Juusolle kannattaa viedä halkoja tuliaisiksi

Omilla portailla

Tämä piha on varmaan ihana kesällä, kun se jo nytkin on hyvin tunnelmallinen.
Pitänee siirtyä päivän muihin askareisiin, koirien lenkittämiseen ja siivoiluun.  Jännittävää muuten nähdä, minkä värinen huomenna on pihamaa, kääntyykö se heti takaisin valkoiseksi.

1 kommentti:

  1. Hienoa kuulla, että Ising voi jo paremmin <3 Kerroppa Peikolle terveisiä meiltä, kun olet yhteydessä :)Oikein hyvää kevättä sinne ja jaksamista :)

    VastaaPoista

Kiitos etukäteen, että kommentoit asiallisesti. Mainokset ja epäasialliset kommentit poistan, jos viitsin.