Kevät on vallaton - tipi-tii

Lauantaina oli ihanan keväistä, aurinko paistoi ja joutsenet toitottelivat taivaalla lentäessään.  Heti aamusta ne saivat koukutettua Disan ja Kleppan matkaansa.  Vein koirat normaaliin tapaan pellolle ulkoilemaan ja yhtäkkiä metsän takaa vain muutaman metrin korkeudessa lensi kaksi joutsenta.  Ne lentää roikottivat aivan ylitsemme ja eiväthän koirat pystyneet vastustamaan kiusausta.  En voinut muuta kuin seurata katseella, kun ne ryntäsivät pellon ja tien yli horisonttiin.  Hetken huutelin niitä, mutta sitten totesin, ettei toimita ja ajelin autolla perässä.  Onneksi maa oli jonkin verran jäässä ja saatoin ajella autolla "lintukoskelle", jonne koirat näyttivät menneen.

Siellä ei näkynyt ristin sielua ja oli aivan hiljaistakin, joutsenten toitotuskin oli loppunut.  Hetken huutelin (ja mietin samalla, että Kleppalla on juoksu, joten olisi kiva, jos se tulisi nopeaan takaisin) ja eipä aikaakaan, kun pieni iloinen koira juoksi jään yli luokseni: Kleppa.  Kymmenisen minuuttia, kun viheltelin ja huutelin, tuli Disakin ja saatoimme palata kotiin.  Pientä mykkäkoulua olisi luvassa karkulaisille ja Disaa se ainakin tuntui kovasti painostavan.  (Tosin iltalenkillä valopannat vilkkuivat tien toisella puolen olevalla mäellä ja hevosetkin käytiin haukkumassa, joten korvat ovat koirilla kyllä keväisen tukossa.)

"Lintukoskelle" on viime talvena kaivettu kosteikkoalue lintujen pesimäalueeksi ja puhdistamaan vesistöjä valumavesiltä.  Sinne on jätetty pieni saarikin, mukavaa nähdä, tuleeko sinne vesilintuja pesimään jo tänä keväänä.

Päivällä kävin pitkästä aikaa Vissalla tunnin ratsastuslenkin.  Sää oli todellakin ihana ja pongasin ensimmäiset leskenlehdetkin.  Kevät tosiaan on tuloillaan varsin aikaisin.  Vissa oli kovin halukas liikkumaan, mutta kova hiki sille tuli, koska talvikarvaa on vielä aika lailla jäljellä.  Kauas kuului sekä lähtiessä ja palatessa Isíngin hirnunta - se ei mielellään jää yksin. 

Ratsastuslenkin jälkeen Suvi soitteli ja oli sitä mieltä, että Vissa ontui oikeaa takajalkaansa.  Kävin illemmalla tarkistamassa tamman liikkumisen ja itse olen sitä mieltä, että oikea takanen on hieman "könkkä", mikä johtunee vanhoista kinnerpateista ja siitä, että Vissa on seissyt tarhassa eikä ole paljonkaan itsekseen liikkunut.  Ehkäpä tässä kevään ja valon myötä tulee enemmän ratsastettua ja sitten tilanteen näkee paremmin.

Tänään sunnuntaina ei sitten ollutkaan niin kaunis ilma, luvattiin sadettakin, mutta sitä ei kyllä tullut.  Päätin käydä kokeilemassa Isíngin liikkumista, se on jo parisen viikkoa liikkunut tarhassa halukkaasti eikä ole ontunut, joten sille ja sen kavioille tekisi varmasti liikunta hyvää.  Kavioissa verenkierto paranee, kun kävelee ja sen pitäisi edistää kavioiden kuntoutumista.

Melko lailla tuota talvikarvaa lähtee, kun hiukan harjaa ennen lähtöä.

 Isíng oli alkumatkasta aika jäykkä, mutta liikkui kyllä korvat tötteröllä ja mielellään koko ajan.  Parissa paikassa se näytti kunnon pikkupukit, kun vesilätäkköön meno ei kiinnostanut.  Se olisi halunnut kovasti ravata, mutta päätin, että tämä ensimmäinen lenkki puoleentoista kuukauteen tehdään ihan käynnissä.

Vähän on vielä luntakin maastossa, mutta kesäkengillä pärjäsi hyvin.

Kun pääsimme tallin pihaan toitottajat ilmestyivät taas - nyt ei ollut koiria narrattavaksi.

Hikinen, mutta tyytyväinen.

Ihan mukava viikonloppu takana.  Huippua, jos pääsee taas Isíngilläkin ratsastelemaan. Ja oikeastaan mukavaa, että tulee kevät, kun talvi jäikin jokseenkin naurettavaksi.