Pärinäpimu

Eilen oikein blogissakin haaveilin työmatkasta ruskan kaunistaman maiseman halki mieli leväten ennen ankeaksi odotettua työpäivää. Aina ei haaveet toteudu. Jossain Kauniaisten kohdalla alkoi pakoputkesta kuulua ylimääräistä pikkupörinää, joka varsin nopeasti kasvoi kovemmaksi pärinäksi. Pakoputki poikki! Voiko mikään ärsyttää enemmän autoillessa? - No, ehkä se, ettei auto liiku lainkaan, kun pitäisi päästä jonnekin. -

Olin oikeastaan yllättynyt, kuinka paljon tuo pörinä minua ajaessa kiusasi. Kun ajoin firman parkkihalliin, minua kuitenkin jo hymyilytti. Kaasuttelin jopa kovemmin: Prööt-prööt-pröööt. Parkkihallissa ääni kertautui hauskasti ja olin hieman pettynyt, kun hallissa ei kukaan kääntynytkään katsomaan perääni. Oliko pörinä siis sittenkin aivan mitätöntä?

Illalla ukkokulta kehtasi epäillä, että olisin muka ajanut pakoputkeni joskus päin jotain. Minä - vanha mukava minä, jolle auton peruuttaminen on aivan pala kakkua! (Suom. huom. Joskus olen jopa peruttanut epähuomiossa kotipihalla päin puuta lasten naureskellessa taidoilleni. Jos olen jossain huono, niin Berlingon peruuttamisessa - sieltähän ei pentele itseasiassa edes näe ulos. Auton vika, Heh)

Tänään on muuten ensimmäinen kunnon pakkasaamu, -1,5C näytti mittari ja ruoho on aivan huurteessa. Taitaa olla ponien laidunkausi aika lopuillaan...

---

Jos et ole nukkunut tai jos olet nukkunut, tai jos sinulla on noidannuoli, spitaali tai jos olet salamanlyömä, pyydän sinua enkelten nimeen olemaan hiljaa ja pilaamatta tätä aamua.
- Ralph Waldo Emerson