Pieni piinaviikko on ohitse

Viikko sitten, kiirastorstaina, olin toisessa solumyrkkytiputuksessa.  Sen jälkeinen viikko olikin sitten pieni piinaviikko minulle: mitään en jaksanut oikein tehdä ja kipu oli kaverina koko viikon. Onneksi on kipulääkkeet ja sairaslomaa, jotta voi levätä.  Pääsiäisen pyhinä harmitti kovin, kun olisin halunnut mennä ratsastamaan aurinkoiseen kevätsäähän, mutta jo tallille ja takaisi käveleminen vei voimat niin, että piti levätä ihan urakalla.

Nyt lähtee tukka tuppoina ja pidän päivällä huivia päässäni, jottei hiuksia tule suuhun ja joka paikkaan.  Samaten kynnet haurastuvat kovasti ja ajattelinkin kokeilla niihin geelilakkausta suojaksi.  Enpä ole moistakaan hienoutta koskaan kokenut.  Mainio tekosyy kaunistautua edes jotenkin.

Nyt, kun on viikko takana hoidoista alkaa taas olla normaali olo.  Eilen jo kävelin koirien kanssa jonkinmoisen lenkinkin ja nautin auringosta.  Bongasin ekat leskenlehdetkin ja aina ne ilahduttavat samalla lailla.

Sieltä se pieni maasta pilkistävä auringonkopio loistaa. Kevät on ihanaa aikaa.

Nyt on taas pari viikkoa aikaa toipua ja kerätä voimia seuraavaa hoitojaksoa varten. Se onkin viimeinen tätä lajia myrkkyä, siten vaihtuu aine ja kuulemma jälkivaikutuksetkin ovat pienempiä.  Tänään ajattelin nousta hevosen selkään pitkästä aikaa ja illansuussa availemme grillikauden, slurps.

---
En toivo sinulle elämää,
jossa ei ole vaivaa eikä haasteita,
sillä mitä sinä tekisit sellaisella elämällä.
Sen sijaan toivon,
ettei elämäsi valu hukkaan,
toivon sinulle kätten ja sydämen voimaa.
Että vilja kasvaisi aurasi jäljissä,
ruumiin ja sielun leipä
ja että olkien seassa vilkkuisi aina kukkia.
(Jörg Zink, Mitä sinulle toivoisin)