Vanha vuosi on juhlittu loppuun, on uuden aika!

Joulu ja Uuden Vuoden 2015 vastaanottojuhlat on pidetty, arki on edessä.  Vuosi on vielä kovi nuori, vasta kaksipäiväinen.  Ehkä siksi se on koko ajan märkänä.  Sataa, sataa ja sataa.  Kaunis, taianomainen lumimaisema on pikkuhiljaa poissa ja tiet muuttuneet luistinradoista märiksi hiekkapoluiksi.  Harmi, sillä lumi valaisee ja kaunistaa.

Jouluaattopäivänä käytiin viemässä kynttilät hautausmaalle,
siellä oli hiljaista ja tunnelmallista

 Jouluaattoiltaa vietettiin yhdessä Mikon ja Suvin kanssa.  Kinkku oli hyvää ja erilaiset sillit ja lohet maistuivat.  Lahjojakin vaihdettiin.  Suvi ja minä saimme suuren lahjan: pojat lupasivat rakentaa meille kunnon kokoisen ratsastuskentän.  Kun saimme lahjakorttimme, ei meinannut Suvi nahoissan pysyä.  Hieno juttu, laajentaa harrastusmahdollisuuksiamme täällä kotona. 

Maija vietti joulunsa Levillä, kyllä minulla oli häntä ikävä.  Isoin joululahjatoiveeni olisi se, että hän löytäisi sieltä mieleisen työpaikan mahdollisimman pian.  (Muuten kyllä minun käy häntä hieman kateeksi, siellä on lunta ja pakkasta ja oikea talvi.  Varmaan lähden helmikuulla katsomaan, millaista siellä on.)  On jotenkin hassulla tavalla syyllinen olo, kun yllytin Maijan muuttamaan Lappiin, niin kauas kaikista ystävistään ja läheisistään.  Toivon, että hänelle kuitenkin löytyy sieltä oma hyvä kolo viettää elämää, että haluaisi siellä olla ja kokea Lapin elämää hieman pitemmänkin ajan. Asuntohan hänellä on kuulemma aivan hieno, mutta tarkoitan siis kaikkea muutakin.

Joulupäivä hemmotteli meitä auringonpaisteella ja valolla.

Tapaninpäivänä tuli Katariina perheineen viettämään kanssamme päivää ja iltaa.  Pukki oli tuonut erehdyksessä Wilman lahjan tänne Vanhakylään.  Kylläpä hän innoissaan räpelsikin uuden älypuhelimensa kanssa. Vietimme yhdessä mukavan illan ruuasta ja toistemme seurasta nauttien. Joulu ei oikein ole se juhla, jota eniten odotan, mutta on mukavaa, että on vapaata aikaa viettää yhdessä läheisten kanssa.

Kun Maijaa ei ollut paikalla, niin jouduin itse leipomaan tortut. 
Hyvin onnistui, kun ensin katsoi netistä taitteluohjeet.

Tapaninakin oli hieno keli ja lumi kimalsi kauniisti.

Uuden vuoden alla saimme tänne eteläänkin kunnon pakkasen, tottumattomalle -21C on aika paljon ja tulikin vietettyä aikaa etupäässä sisätiloissa.  Lapissahan paukkui samoihin aikoihin yli 30 asteen pakkanen, mutta siellä kylmä on erilaista, kun on paljon kuivempaa.

Vissan harja ja korvat saivat pakkasella soman huurrekerroksen.

Puutkin saivat soman sokerikuorrutuksen

Uuden vuoden aattoiltaa vietettiin perinteisesti Leikolan Ailan ja Eeron kanssa.  Mukavana lisänä he toivat Ailan pikkusiskon Annelin.  Aluksi pönttöiltiin kylpytynnyrissä, sitten syötiin hyvin.  Olin haudutellut lihapataa nelisen tuntia uunissa ja se oli kyllä melkoisen makoisaa.  Lisukkeina oli mädillä ja lohitahnalla koristeltuja kananmunia, lohta, salaattia ja kermaperunoita. Hyvää oli *Slurps*, vaikka itse sanonkin.

Kun aatto kääntyi uuden vuoden päivn puolelle, huomasin, että olinkin joutunut ainoana työläisenä eläkeläisten juhliin!  (Suom. huom: Anneli aloitti eläkeaikansa silloin, muut kolme olivat jo  eläkkeellä.)  No, onneksi olen sopeutuvainen ja juhlamieli ei tästä laantunut.  Ammuimme raketteja ja nostimme maljat uuden vuoden kunniaksi.

Pätkäisin palasen kuvaamaani ilotulitusvideota tähän kaikille ystävilleni hyvän uuden vuoden toivotukseksi:

Disa hiukan pelkää raketteja, mutta pysyy sisätiloissa aika rauhallisena. Meidän hevosetkin ovat suhteellisen rahallisia ja katselevat vain rakettien kumua taivaalla.  Minusta rakettien ampuminen on ihan ok, mutta aikarajoja niiden ampumisessa olisi kyllä hienoa noudattaa paukkuarkojen koirien ja muidenkin eläinten  vuoksi.  On tosi kurjaa pelätä useita tunteja.

Kuten näkyy, on suojakeli vienyt jo lähes kaiken lumen. 
Harmillista, tulisipa pian taas talvikelit!

Vuoden ekana päivänä oli vielä keli kohdallaan.  Oli sumuista, mutta mukavan lämpöistä eikä tuullut ja lähdinkin pienelle ratsastuslenkille Isíngillä.  Ilokseni se oli nyt liikkeiltään ihan puhdas.  Viimeksi se oli hurjan jäykkä, mutta nyt se tuntui ihan normaalilta itseltään.  Varmuuden vuoksi se saa kuitenkin kraniosakraalihoidon kunhan Marjut ehtii. 

Sitä aina pysähtyy miettimään vanhan loppuessa ja uuden alkaessa, että missä sitä ollaan ja mihin tahtoisi päästä.  Minulla on kaikki aika hyvin, toki voisin olla ahkerampi liikkumaan ja aktiivisempi pitämään ystäviini yhteyttä.  En silti tee lupauksia tulevalle, en ainakaan julkisesti.  Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Kiitos, että olette olemassa.