maanantaina, tammikuuta 05, 2015

Kleppa-koiran kynästä

Nyt kerron minä, Kleppa, millaista tässä talossa on, kun täyttää 2 vuotta.

Aloitetaan aamusta:  Aamulla saa heti vikistä ja tökkiä emäntää märällä nenällä, kun se ei itsekseen herää koirien aikoihin ulos.  Yhtään se ei onnitellut, mutisi vaan, ettei valopantaa laiteta suuhun, vaan kaulaan.  Taisi sanoa hönöksi taas! Onko se laitaa?

Sitten me päästiin ulos ja oli tosi jännää taas, kun ne pari tyyppiä painelee tota Vanhakyläntietä sellaiset keltaiset liivit päällä ihan pimeässä. Ne kuulemma hölkkää. Mun mielestä se näyttää ihan juoksemiselta.  Ja hei, ne juoksee vielä lujempaa, kun me äidin kanssa haukutaan niille ja juostaan pellossa siinä vieressä.  Me ei ees menty tielle tällä kertaa ja silti emäntä haukku, kun tultiin takasin.  Ei semmoiset ole oikealla asialla, jotka pimeässä juoksee.  Luulis emännnänkin tietävän, kun se ei juokse edes valoisassa.

No, päivä meni siinä sitten köllötellessä ja ikivanhoja jouluisia luita nakerrellessa (huomatkaa, en siis saanut edes synttärilahjaluuta, tosi epistä) - emäntä teki kuulemma töitä.  Se näyttää ihan siltä samalta neissä surffaamiseltakin kun muulloinkin. Mitään töitä tee, höh.  Sitten emäntä näytti, että Kossi oli laittanut onnittelukuvan sisaruksille:

Kossi onnittelee sisaruksiaan, siinä kuulemma luki ohessa.

Mä yritin sanoa, että kyllä meiltäkin voisi laittaa onnittelukuvan, semmoisen kauniin ja iloisen,  missä me kirmataan Äiti-Disan kanssa valkealla hangella.  Vaikka korpin perässä, niinku me tehtiin päivällä.  Mut ei, kuvaa ei ehtinyt ottaa, kun muka puhui työpuhelua.  Mut arvatkaa, kerkeskö haukkua meidät, kun tultiin takasin? No kerkes, ja murisikin mulle.  Eikä me käyty kun tien tällä laidalla, ei ees yli menty, vaikka se korppi kovin houkutteli taas.

Ja sitten (voi myötähäpeä!) - Kleiman emäntä laittoi kanssa Kleimasta onnittelukuvan meille kaikille.  Ja hei, mitä siinä kuvassa näkyi? Kleiman peräpää!  Oli kuulemma semmoinen hyvin trendikäs belfie - elikkä peppuselfie.  Kaikkee sitä kuulee, kun elää 2-vuotiaaksi. Kuvateksti sentään oli kiva - mut arvaatkaa vaan, saataisko me koirat siellä tapaamisella mitään syötävää - no ei varmalla ku jotain temppuja vastaan vähän namia vaan.

Tässä mun virallinen synttärikuva kun ollaan emännän kanssa oltu vähän kiireisiä
kuva kuvastaa mun ensivuoden tavoitteitani
ja voitaisiinko pitää taas keväämmällä meillä haukkujaiset hyvän syötävän kera ?
olisi kiva tavata Terkkuja ja nuolaisuja t.Kleima
Eilen emäntä näytti, miten hienon kakun Mysla (Mat-Saint Mainio Mimmi) sai, kun täytti 14 vuotta. Mysla asuu mun veljen Krókurin kanssa.  Tosin se vaihtoi nimensä Hemuliksi, kun pääsi muuttamaan Helsinkiin, se on kai hienompaa kun asuu pääkaupungissa ja sitten pitää olla joku taiteilijanimi - toisin, kun meillä maalaiskoirilla.

Kattokaa nyt, kakku ruokakupissa - vaan arvatkaa, mitä mä sain iltapalaksi - nappuloita! Pöh.
Tosin söin mä ne ihan vauhdilla, kun syöminen ja ruoka on niiiiin ihanaa.
***No, Hemulista ei oo ainakaan vielä laitettu ollenkaan synttärikuvaa sinne facebookkiin, jos semmoinen tulee myöhemmin vielä tänään, niin mä lisään sen sitten tähän alle.  Siellä pääkaupungissa on varmaan vielä kiireisempää ja pimeämpää, kun täällä maalla ikinä. En tiiä, kun en oo käyny siellä.  Vai oliko se "Messukeskus" siellä Helsingissä? Se paikka, missä mulle tehtiin teurastarkastus tai joku muu pelottava juttu kuukausi sitten.)***

Tässä nyt se Hemulin laittama kuva synttärikakustaan (!!!) ja itsestään.(Hiukan mua se kismittää, kun mulla ei ollut kakkua ollenkaan - mutta ehkä emäntä petraa ensi vuonna.  Saas nähdä..)
Kleppalle terveisiä: vähän meinasi huolestuttaa että ne mokomat oli unohtaneet mun synttärit, mutta sainhan mä sittenkin aika herkullisen kakun. Nuo kynttilät olivat kuulemma islantilaista kuivakalaa. Veljeäkin kiinnosti, mutta sen synttärit oli jo ja tää kakku oli mun. Terkkuja myös Disalle, Kleimalle, Kossille ja Rimille. T. Hemuli
 Hemulista on kuulemma kasvamassa ihana aikuiskoira, kertoi emäntänsä siellä facebookissa.  Jotain sellaista, mihin mä en kyllä pyri. Mä olen ihan varmasti isännän lellikki.  Se sanookin mua aina Murreksi.  Sillai lempeästi.

 Ja Kossi oli päässyt synttäripäivän kunniaksi juoksemaan jäälle.  Varmaan kivaa,  (Tietäs vaan, mitä se jää on? Hmm)

Tossa on kuva Kossista jäällä - ei se näytä peltoa kummemmalta. Mihinhän se jää?
Sitten illalla, kun oli jo pimeää, emäntä rupesi ottamaan meistä poseerauskuvia äidin kanssa.  Ei me haluttu - heliuteltiin vaan päitä, niin että meistä tuli vaan sellaisia viiruvalokuvapullia.  Hangella piti ottaa hieno kuva, hölmöistä hölmöin emäntä!

Siinä me sit ollaan, minä murkku 2 vee ja mun alatihuolissanolevan näköinen äiti Disa.
(Vaikka oon mä kyl aika kaunis - voi olla että mä meen vielä naimisiin
tai ainakin teen pentuja, kunhan aikuistun hiukan)

Hyvää syntymäpäivää mulle ja mun pikkusisaruksille. 

toivottaa Tassumäen Kleppa 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos etukäteen, että kommentoit asiallisesti. Mainokset ja epäasialliset kommentit poistan, jos viitsin.