Paremmat päivät, paremmat päivät alkaneet on...

Kulunut vuosi - 2013 - alkoi Disan pentujen syntymällä 5. tammikuuta ja Pikku-Klepan ja siskosten elämä onkin ollut vuoden virkistävin tapahtuma.

Sain samalla uudistettua välit serkkuuni Maritaan, jonka luokse muutti pennuista komea Kossi ja yleensä tapasimmenkin joka kuukausi joko täällä meillä tai heidän luonaan Jyväskylässä.  Äitimme olivat sisarukset ja he varmaan molemmat katsovat tyytyväisnä pilvenreunalta yhteisiä tapaamisiamme ja kuuntelevat keskustelujamme huolella.  On ihanaa olla taas yhteydessä ihmiseen, jonka kanssa on yhteisiä lapsuusmuistoja, se on elämässäni aivan uutta. Olenhan ollut enemmän tai vähemmän "siirtolaisena" täällä ukkokullan sukulaisten keskellä.

Muutkin pentujen nykyiset omistajat ovat mukavia vanhja tuttuja ja toivonkin, että saamme tänäkin vuonna aikaiseksi muutamia yhteisia tapaamisia.

Tietenkin riemua on omaan kotiini tuonut hassunhauska meille jäänyt narttupentu Kleppa, joka on iloinen ja soma pikku koira.  Monasti olen sanonut, että jokaisella pitäisi olla oma Kleppa, jonka avulla murheet karkoitetaan kauaksi.

Kleppa 23 päivän ikäisenä

Vuoden surullisin juttu oli herrasmieshevoseni Félagin odottamaton kuolema tammikuun puolenvälin paikkeilla.  Se oli suurisydäminen ja kiltti ratsu, jota aina silloin tällöin katseeni vieläkin etsii, kun kuljen hevosten tarhan ohi. Sen paksuun turkkiin olen usein halannut pois murheitani ja sen lempeät silmät ovat taatusti ymmärtäneet, mitä haen sen turkista.

Toinen vuotta varjostanut asia ovat olleet Isíngin sitkeät ja kivuliaat kaviovaivat, mutta nyt näyttää hyvältä ja pikkuhevonen on kuntoutumassa parempaa vauhtia kuin odotinkaan.  Vuoden loppu on vain ollut hyvin kiireinen ja säät aivan kamalat, joten ratsastelemaan en ole hirveästi ehtinyt.  Sehän voi olla hyväkin juttu, ehkäpä kaviot ovat parantuneet niin hyvin juuri levon vuoksi.

Kurjaa siinä on se, että Kaisaa ei ole näin ollen tullut tarpeeksi tavattua ja räkätys/käkätyskiintiöni alkaa olla aika vähissä.  Tuo juttu laiteaan korjaukseen tämän vuoden alussa, kunhan keritään.

Tänä vuonna, etenkin loppusyksyn ja alkutalven aikana, olen matkustanut usein Lohja-Joensuu -väliä työmatkoilla ja se on ollut raskasta, mutta itäsuomalaisten ihmisten kanssa työnteko on hauskaa ja palavereissakin kukkii aina hurtti huumori, joka auttaa jaksamaan. Heti loppiaisen jälkeen suuntaan taas auton nokan kohti Joen kaupunkia pitämään pientä koulutusta.

Ukkokullalle vuosi on ollut merkittävä siksi, että hän jäi kesälomien jälkeen eläkkeelle ja minunkin on ollut tottuminen siihen, että kotona häärii koko ajan joku.  Ukkokulta on muuttunut kovinkin leppoisaksi ja kuorsauskin on merkittävästi vähentynyt.  Kodin pienet ulkoaskareetkin sujuvat huomattavasti reippaammin kuin silloin, kun hän kävi päivät töissä.  Koiratkin ovat saaneet mukavia metsälenkkejä, kun aikaa on enemmän. Ainoa harmillinen piirre tuossa on se, että hän on koko ajan paikalla ja sen verran rohkea, että jakaa esim. siivousneuvoja, kun joskus harvoin innostun sellaisesta puuhasta. Oma reaktioni noihin neuvoihin on sellainen, että kerrostaloasuminen ei olisi mahdollista.

Vuoden vaihtumista juhlimme eilen illalla ja yöllä perinteisesti yhdessä ystäväpariskunnan kanssa.  Kovasti yritimme muistaa, oliko ensimmäinen yhteinen Uuden Vuoden vastaanottomme vuonna 1986 vai 1985 ja päädyimme muistaakseni vuoteen 1986, joten muutaman vuoden kuluttua meillä on juhlavuosi.  Emme osanneet vielä päättää, minne yhdessä silloin matkustaisimme tapausta juhlistamaan, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä ja tehdä suunnitelmia.

Yhteset juhlintaperinteemme ovat vuosien varrella muuttuneet, ensimmäisenä vuonna juhlimassa kanssamme oli 2 lasta, toisena 5, kolmantena 6 ja nyt viime vuosina olemme olleet vanhat vain neljästään.  Tänä vuonna saimme kuitenkin ihailla poikamme Mikon ilotulitusta naapurista, vaikka emme muuten aattona tavanneetkaan.  Välillä on ikävä niitä aikoja, kun lapset olivat läsnä, välillä on mukavaa olla vain "vanhusten kesken".

Olen miettinyt, tekisinkö lupauksia uuden vuoden alkajaisiksi, mutta en ole vielä osannut päättää, joten sekin saattaa siis jäädä seuraavaan vuoteen. Ehkä voisin yrittää olla hieman aktiivisempi tämän blogin suhteen.

Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille!

Uure vuore ohjei

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

(Heli Laaksonen)