Viikonlopun viipotuksia

Eilinen aamu oli kostean kylmä ja sumuinen, mutta kaunis ja tuuleton.  Olimme sopineet Kaisan kanssa, että lähdemme jo aamulla ratsaille, koska iltapäivällä minulla oli islanninlammaskoirien agilitytapaaminen  Salossa.  Kaisa tulikin sovitusti puoli kymmenen aikoihin paikalle, jotta pääsimme ajoissa matkaan.  Hevoset näyttivät hiukan uneliailta, mutta mukavasti ne virkistyvät matkaan.

Vissa aamusumussa (c) Kaisa Laurent

Kyllä taas aivot tuulettuivat, kun tammat virittäytyivät kunnon laukkapätkille.  Valitettavasti  Isíngiltä irtosi matkassa toinen kenkä ja se kyllä selvästi arkoi kengätöntä jalkaansa heti tuon jälkeen.  Onneksi loppupätkä oli pehmeää peltoa.  Matkan varrella oli risuja polttelevia ja moottorisahan kanssa kulkevia naapureita, mutta ilman kommelluksia pääsimme kotiin takaisin.

Suihkun jälkeen suuntasin Disan ja Kleppan kanssa Saloon Riialin Misan vetämään koulutukseen.  Täytyy myöntää, että minulla oli agilityvire jossain poissa.  Tuntui, että selkää särki huomattavasti enemmän kuin normaalisti ja olin erittäin hämmentynyt mm. siitä, että ristiselkäni on niin kipeä, etten kykene istumaan polvi-istunnassa.  Etenkin Disaa kohtaan tunsin olevani jotenkin epäreilu treenivuorollamme, ja se ressukka menikin jossain vaiheessa aivan lukkoon.  Onneksi saimme tilanteen laukaistua siten, että lopussa Disalla oli mukavaa.  Kleppa sai tehdä pientä aivojumppaa ja varsin nopeasti silläkin alkoi kieli roikkua ja silmät muuttua lasimaisiksi. 

Muutama mukava vinkki tarttui kuitenkin mukaan, noita pitää soveltaa omissa treeneissä ensi keskiviikkona mahdollisuuksien mukaan.

Oli myös kiva nähdä tuttuja islantilaiskoiraharrastajia, minusta tuntui taas, että kuulun joukkoon.  Mukavaa ja mutkatonta väkeä ovat, aina mukava tavata.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun pääsimme väsyneiden koirien kanssa kotimatkalle.   Huikean punainen iltarusko näkyi taustapeilistä, kun ajelin kotia kohti.  Pysähdyin matkalla Kotipizzaan ja tilasin kaksi pizzaa kotiin vietäväksi - taas sellainen iloisen kotihengettären valinta kuin eilinen imurointikin - en olisi jaksanut kyllä alkaa mitään ruokaa laittaa kotiin tultuani. 

Moottoritien yli mennessä oli pakko pysähtyä näpsäisemään kuva iltaruskosta

Uni yllätti minut jo puoli kymmenen aikaan.  Onneksi on vapaus valita, milloin menee nukkumaan.


Tänä aamuna  olin luvannut toimia mummon seuralaisena ja viedä hänet ensin jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen seurakuntasaliin kirkkokahveille, jonne oli kutsuttu kaikki 90+ -ikäiset seurakuntalaiset. Monenlaista rollaattoria ja pyörätuolia oli kirkon keskikäytävälle kerääntynyt, joten monet sen ikäiset olivat vielä päässeet matkaan.  Bongasinpa yhden rollaattorin, johon oli kiinnitetty Mersun johtotähti, joten ei ole huumorintajukaan ikäihmisiltä kadonnut.

Meillä meinasi matka katketa alkuunsa, kun mummo otti kotipihalla tukea rollaattorin sijaan aitatolpasta, joka petti ja mummo lensi aika pahan näköisesti nurin.  Onneksi ei mikään mennyt rikki ja mummo pääsi odottamalleen retkelle.

Kirkkomaa on tunnelmallinen vuodenajasta riippumatta

Lohjan kirkko on kaunis myös sisältä.

Kirkkokahvien jälkeen riensin kiiresti kotiin vastaanottamaan  yllätysvieraat Kaisan ja Tuijan, joka oli tupsahtanut viikonlopuksi Virkkalaan ja Kaisa sai hänet sieltä kaapatuksi meidänkin matkaan.  Oli kiva nähdä Tuijaa pitkästä aikaa!  Esittelin koirat ja hevoset ja kukkopojan kanoineen pikaisesti piipahtaneille vieraille.

Mahti on sulkasadon jälkeen taas varsin komea!

Disa ja Kleppakin poseerasivat mallikkaasti pihatiellä

 Nyt on taas pakko myöntää, että päivän touhut ovat väsyttäneet minut aika totaalisti.  Oma lukunsa on se, etten ole vielä syönyt päiväateriaa, joten taidanpa taas mennä helpomman kautta ja viritellä tulet takkaan ja paistaa hiukan makkaraa nälän hillitsemiseksi. 

Huomenna on vaihteeksi ihan konttoripäivä.