Messuamassa

Taas on kuin yllättäen viikko vierähtänyt. Valon määrä aamuin illoin kasvaa kovaa vauhtia. Aurinko nousee huomennakin jo 06:35 ja laskee 18:15 - päivä on siis jo 11 tuntia ja 39 min pitkä. Kuukausi sitten päivän pituus oli vain 9 tuntia, joten  ero on selvästi näkyvä.

Pitkän pakkasjakson jälkeen on saatu ensimmäiset vesisateet ja kotipihassa voisi iloisesti luistella. Minkä tosin välillä teenkin, mutta en ehkä kauhean iloisesti. Liikkumiseni etenkin alamäkeä näyttää varmaan ulkopuolisen silmin aika lailla siltä, että kulkijalta on päässyt löysät housuun, kun varovasti vaapuskellen, tuskin jalkoja nostaen hipsuttelen tietä pitkin. Onneksi on nastalenkkarit ja onneksi välillä muistan jopa laittaa ne jalkaan.

Viime viikonloppuna lauantain aamupäivä meni siivotessa - meillä oli pieni kokous ja sitä varten piti putsata talo tarkemmin puhtaaksi kuin yleensä. Oli kyllä mukava saada iso osa kodista sen näköiseksi, että täällä asuu aikuisia ihmisiä. Kevätaurinko houkutteli vielä ratsastamaan ja ehdinkin lauantaina pyrähtää lyhyen lenkin Vissan selässä sillä aikaa, kun ukkokulta veti kokoustaan sisätiloissa.  Olisin ehtinyt pitemmänkin, mutta tammamamma oli kevään hullaannuttamana sen verran täpinöissään, että puolet ratsastukseen varatusta ajasta meni pollea kiinni ottaessa. Viikolla en ehtinyt ratsastella, mikä kyllä pääosin johtui mahataudista.

Muut hevoset potevat edelleen kavioitaan - tosin pari päivää sitten näin jo Ísingin köpsöttelevän käynnin sijaan ravaavan ja Félagikin ottaa jo reippaammin askelia. Ísingiltä otettiin viikko sitten kengät pois ja sain ohjeeksi tervata sen kavionpohjat, jotteivat ne vettyisi ja pehmenisi.  Venetervan tuoksu on ihana ja saankin sitä käyttäessäni lämpimiä mielikuvia lapsuuden kesistä meren rannalla.

Sunnuntaina oli Helsingin Messukeskuksessa Horse Fair -messut. Ne olivat ensimmäiset laatuaan, joten jotkin asiat oli vielä hieman haparoiden järjestetty, mutta näytökset olivat pääosin kiinnostavia. Poniagility lähinnä nauratti, mutta sitä olisi varmasti ollut lapsena kiva harrastaa. Bragi frá Austurkoti -issikkaori hurmasi liikkeillään minut jälleen kerran. Mukavaa, että Liisa oli jaksanut ja uskaltanut kallisarvoisen oriinsa tuoda paikalle. 186 cm säkäkorkuinen shirenhevonen oli upea jättiläinen ja 86-säkäinen amerikan pienhevonen näytti kirpulta sen rinnalla.  Montératsastusnäytöksestä jäi lapsellisesti päällimmäisenä mieleen, että "mikäli olisin montératsastaja, hankkisin housut hieman paksumpaa kangasta".

Poliisihevosten sietokyky erilaisille häiriöille oli vaikuttavaa ja mietinkin, että vastaavanlaisia koulutussessioita pitäisi järjestää kaikille hevosille - ainakin ratsastuskoulutyöntekijähevosten pitäisi käydä jonkinlainen häiriösiedon peruskurssi - vappupallot, töminät, tuulessa paukkuvat pressut ja torvet sekä sateenvarjot pitäisi tehdä tutuiksi hevosille, joiden selässä käy aika vaihtelevan tasoista väkeä. Oheisissä kuvissa muutamia harjoituksia, joita olisi helppoa tehdä ihan kotioloissakin hevosten häiriösietokyvyn kasvattamiseksi.  Säpsyvä hevonen voi olla vaarallinen kumppani.

Hevoset opetetaan sietämään ääniä: tässä paukutetaan kapuloita niiden rinnalla.

Hevoset menevät aivan tyynesti pressun,

purkkikasan sekä ilmapallojen yli.

Myös näkymän peittävän pressun läpi voi mennä, kun on tottunut.

Lännenratsatusnäytös taisi olla pisin kestoltaan ja olikin hienoa nähdä Suomen huiput esittelemässä omaa lajiaan. Etenkin reining oli minusta näyttävää katsottavaa.  Uskallan hiukan epäillä, että saisin esim. Félagin kieppumaan sellaista vauhtia, ainakaan pyörtymättä, tai tekemään liukustoppeja vai mitä ne nyt olivatkaan. Ihailtavan täsmällisesti ja pienillä avuilla tässä lajissa tehtiin siirtymät ja temponvaihtelut. Kiehtovaa.

Ei ollut turha messureissu ollenkaan! Kiitos kuuluu Kaisalle, taas kerran, seurasta ja mukaan houkuttelusta.