Pitkä, pimeä talvi

Lunta on edelleen maassa, paljon! Se on hienoa. Iloani masentaa hieman loppuviikon sääennuste, joka lupaa reilusti plusasteita ja vesisadetta. Lisäksi jonkin verran masentaa, että olen koko ajan töissä valoisaan aikaan, enkä ole yhtään päässyt tyyppaamaan lumessa ratsastusta Félagin uusilla talvikengillä ja tilsakumeilla. Tänään korjaan asian, sillä olen etätöissä ja pidän ruokatunnin perään ratsastussession.

En tiedä, miksi minusta on tullut niin arka pimeällä ratsastaja. Ehkäpä alan tulla vanhaksi ja pelokkaaksi... tai vanhaksi ja laiskaksi... tai vanhaksi. No, en halua ajatella sitä nyt, kohta on viikonloppu ja voi liikkua muulloinkin kuin pimeällä. Sen verran kuitenkin on sanottava, että yhteiskuntamme nuoruuden ihannointi on alkanut vanhemmiten ärsyttää. Se on ihan ok, että ihmiset pitävät kunnostaan ja itsestään hyvää huolta, mutta se, että kaikkien pitäisi näyttääkin alle 30-vuotiailta loppuun asti, on luonnotonta.

Viikko on mennyt hirmuisen hitaasti. Joka aamu olen luullut, että on jo perjantai, mutta sitten olen kohdannut tiistain, keskiviikon ja torstain. Mitähän huomenna tulee vastaan? Erittäin vaikeaa arvata...

No, tänään, tässä ja nyt pitää aloittaa ahkera työnteko, että voin hyvällä omallatunnolla loikata päivällä luottoheppani selkään ja hiukan nauttia elämästä. Tai loikata ja loikata, jatkuva sohvalla lojuminen lievässä talvimasennuksessa on jäykistänyt selkäni niin, että kohta pitää ostaa invahissi, että pääsen kopukan selkään.

Sitä (ja mahdollista mediaa tapahtumaa julkistamaan) odotellessa.

---


Ihminen ei voi muuttaa kaikkia asioita,
mihin hän törmää. Mutta kaikkeen on
törmättävä ennen kuin sitä voidaan muuttaa.
-James Baldwin