Väärä asenne

Lumi tuli. Taas kerran ohut kerros valkoista peittää maan. Nyt en jaksa innostua lujasti, kohta se kumminkin häviää ja vedenpaisumustyyppinen sade kohisee aamusta iltaan. On toki myönnettävä, että oli paljon mukavampi liikkua, kun ei ole niin mutaista. Tänä aamuna oli varsin sopiva keli , vain yksi pakkasaste. Juuri sopivasti: ei kuraa, ei kylmää.

Karman myötä meidänkin talossa on koira, jonka tassut ja massu on pyyhittävä kurasta aina, kun tullaan pidemmältä lenkiltä. En tiedä miksi, mutta nuo pikkucairnit eivät tunnut tuovan niin paljon kuraa sisään, vaikka niitä ei pyyhkisikään. Yksi syy on se, että ne ovat hienostuneita. Ne eivät porskuta kaikkien kuralätäköiden läpi vettä roiskuttaen ja suullaan haukkoen, kuten Karma. Cairnit tepsuttelevat aina korkeimmalta kohtaa, jotta niiden pikku tassut pysyisivät mahdollisimman kuivina. Ihanteellista.

Eilen oli agiltyharkat. Joko aivoni tai kroppani ei toimi kunnolla. (Tai mahdollisesti ei kumpikaan.) Yritin varmaan 20 kertaa tehdä Marilynin kanssa flippiä, mutta aina koira ajautui väärälle puolelleni. En yksinkertaisesti pystynyt tekemään käännöstä, koska olin niin rajusti myöhässä koko ajan. Kun kerrankin pääsin riittävän edelle koirasta, onnistui käännös paremmin, mutta ei sittenkään hyvin. Kaiken kukkuraksi mahaani poltti kuin tulessa koko suorituksen ajan ja kun vuoromme loppui, syöksyin vessaan ja käänsin mahani ympäri. Kotiin ajaessani olin aivan kunnossa muuten, mutta mielialani ei ollut. Pitkästä aikaa kävi mielessäni, että tämä ei ole minun lajini. Turhanaikaista tuhertamista, kun en koskaan onnistu.

Lisäksi minulla on niin järkyttävä rimakauhu kilpailemisen suhteen, että itseäkin harmittaa. Nyt olisi hallikisoja vaikka kuinka, mutta en uskalla ilmoittautua. Olen ilmeisesti jo etukäteen päättänyt, että en voi onnistua. Väärä asenne. Mikähän auttaisi?

---

Oikea asenne ei takaa onnistumista, mutta väärä asenne takaa epäonnistumisen; seisomme ja kaadumme asenteemme mukana. - John Maxwell