Aamupuuhissa

Täällä sitä taas ollaan, normaalit aamupuuhat käynnissä: vastailen ja lähettelen työmailia, juon aamukahvia ja yritän maanitella pikkupeikkoa pois peiton alta. Tänään tuo viimeinen homma tapahtui yllätyksekseni kahdella pyynnöllä. Olisin voinut pyllylleni tipahtaa, jos en olisi ollut jo istumassa. Kaikkea kummallista sitä maailmassa tapahtuu.

Säät alkavat myöskin parantua. Eilen olisi jo ollut sellainen sää, että olisi viitsinyt lähteä vaikka ratsain liikkeelle. Aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa. (Tässä voisi kuiskaten tunnustaa, että koko vuonna en vielä ole ollut hevosen selässä.) Eilenkään en ehtinyt ratsaille, koska ukon siskontyttö tuli Espanjasta Suomeen lomailemaan ja kutsuin koko suvun (suom. huom. 7 henkeä) syömään lohisoppaa iltapäivällä. Soppa onnistuikin mainiosti.

Siitä saisi muuten melko hyvän piilokameraohjelman, jos laittaisi vaikka meikämannen kauppahalliin fileeraamaan lohta frouville. Sellaisen puolen tunnin kevyen ähertämisen jälkeen asiakas saisi käsiinsä neljä tai viisi fileenriekaletta palveluallttiilla hymyllä... No, fileeraustaidot eivät onneksi välity kalasoppaan eikä haittaa, jos kalanpalat eivät ole aivan tasamuotoisia. Palanpainikkeeksi leivoin vielä n. 20 valkosipulijuustosämpylää. Mitään ei ole jäljellä. Tosin kalasopan jämät toimitin mummolaan tämän päivän ateriaksi, joten kyllä soppaa oli riittävästi.

Äsken, kun kävin aamupuuhilla ulkona, oli ihanaa, kun kura ja rapa ei roiskunukaan. Pikkupakkanen oli kovettanut maan ja hyvä niin. Kotitiemme alkoi jo olla siinä kunnossa, että piti ottaa tallilta vauhtia, että pääsi autolla sen mutavellin läpi pihalle. Vieä kun sittenkin tulisi lunta, niin juttu olisi täydellinen.

---

Ei ole väliä, oletko ylipainoinen vai alipainoinen, kunhan olet tasapainoinen. (Juice Leskinen)