Paluu arkeen

Vielä viikonlopusta sananen: Hautajaisissa oli mukava tunnelma, se oli muistojuhla tyylikkäällä tavalla. Serkun lapset ja puoliso olivat nähneet vaivaa tekemällä esimerkiksi valokuvakavalkadin hänen elämästään ja oli ihanaa kuulla vanhempien sukulaisten hajamuistelmia siitä, missä tilanteessa mikäkin kuva oli otettu.

Saimme yövieraaksemme serkun tyttären lapsista kaksi ja oli mukavaa vaihtelua kun talossa oli pitkästä aikaa enemmän nuoria ihmisiä.

Tästä viikosta voi ennustaa kiireistä jo nyt. Olen luvannut vetää kahdet agiltytreenitkin tällä viikolla ja perjantaina on lähtö Tallinanristeilylle pikkujoulujen parissa. Töissä riittää töitä, tekemällä niitä ei saa loppumaan. Mihin saa valittaa? ;)

Niinhän se on melkein kaikilla ihmisillä, että arki on loputtoman samanlaista. Kello soi useimmilla ihmisillä samaan aikaan joka päivä ja velvollisuudet kutsuvat. Itse kyllä mielummin olenkin hieman kiireinen koko ajan, kuin joutilaana aina. Olisihan se ikävää, jos ei olisi mitään vipinää elämässä. Silti nautin siitä, että joskus voi ottaa päiväunet ja siitä, että joka aamu voi hetken kiireettä vaikka kuunnella hevosten heinänsyöntiä ennen kuin lähtee liikkeelle.

CMX:n sanoin (tytär valitsee meillä autossa musiikin):
jos mikään ei muutu kaikki vain jatkuu loputtomasti samaa... jos mikään ei muutu kaikki vain jatkuu loputtomasti samaa... jos mikään ei muutu kaikki vain jatkuu loputtomasti samaa